Tänään käydään eduskunnassa keskustelu oppositiopuolue Keskustan tekemästä välikysymyksestä. Sen aiheena on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. Kysymys on niinsanotusta sote-uudistuksesta, ja siis käytännössä siitä, millä tavoin turvataan sosiaali- ja terveyspalvelut eri puolilla Suomea tulevina vuosikymmeninä.
SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT YHDESSÄ OPETUSTOIMEN KANSSA VIEVÄT 80 PROSENTTIA KUNTIEN BUDJETEISTA
Kyseessä on yksi merkittävimmistä kysymyksistä koko hallituskauden aikana. Vastaavathan sosiaali- ja terveyspalvelut yli puolta kuntien budjeteista. Kun tähän vielä lasketaan päälle opetustoimi, ollaan jo noin 80 prosentissa kuntien talousarvioiden loppusummasta.
Meillä on Suomessa 336 kuntaa, joista karkeasti puolet on pieniä, alle 6000 henkilön kuntia. Näille, eritoten syrjäseuduille sijaitseville kunnille, kyseessä on todella elämän ja kuoleman kysymys. Kun nuoret muuttavat kaupunkikeskuksiin ja ihmiset eläköityvät, kuka maksaa jäljelle jäävien tarvitsemat palvelut, jos verorahat eivät riitä eikä velkaantumistakaan voi jatkaa?
ETTEIKÖ SOTE- PALVELUITA SAISI ENÄÄ HANKKIA YRITYKSILTÄ?
Sote-uudistus on ollut kuuma peruna jo pitkään, ja se kulkee käsi kädessä kuntauudistuksen kanssa. Eilen se sai uuden käänteen, kun peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson otti esiin SDP:n vaatimuksen, jonka mukaan uudistuksen perusehdoksi tulisi ottaa se, että kunnat eivät saisi hankkia näitä palveluita yksityisiltä yrityksiltä.
Ehdotus ei ole yllättävä. Olenhan ollut Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa jo 8 vuotta. Tänä aikana minulle on tullut todella selväksi se, että vasemmistopuolueemme eivät näe mitään hyvää yrityksissä tai niissä työskentelevissä henkilöissä. Yritystoiminta demonisoidaan. Ja yrityksissä, etenkin niiden johtotehtävissä työskentelevät ihmiset leimataan ahneiksi, riippumatta siitä, millaisesta toiminnasta tai millaisista ihmisistä on kysymys. Suurelle osalle vasemmistotaustaisista kuntapäättäjistä yksityisessä sektorissa ei ole mitään hyvää, ja vain julkisella sektorilla toimivat ovat kunnon ihmisiä.
Tämän asian oivaltaminen oli minulle iso järkytys. Olenhan itse ollut yritysmaailmassa mukana lähes 20 vuotta.
On erittäin tuomittavaa pelotella ihmisiä yksityistämisellä ja julkisten palvelujen alasajamisella. En ole kuullut, että esimerkiksi kukaan kokoomuslainen olisi koskaan ikinä missään ehdottanut, että kaikki palvelut pitää yksityistää.
Pitäisi muistaa, että samassa veneessä olemme tässä kaikki.
Kunnat saavat itse päättää, kuka palvelut tuottaa, mutta niiden itse pitää vastata niiden järjestämisestä. Jos palveluja tuottamassa on myös yrityksiä, kysymys on vain nykyisen palvelutarjonnan laajentamisesta ja monipuolistamisesta. Niin kuin yritysmaailmassa sanottaisiin: asiakaslähtöisyydestä, palvelun laadusta ja asiakastarpeeseen vastaamisesta. Eri asia on sitten se, että koko palveluotanto ulkoistetaan yksityiselle toimijalle, kuten nyt vaikkapa pohjoiskarjalsessa Rääkkylän kunnassa terveydenhuolto. Silloin asiaa voidaan pohtia myös Perustuslain 124 pykälän kannalta, jossa määritellään, mitä julkisia tehtäviä voidaan antaa muiden kuin viranomaisten hoidettavaksi.
IDEOLOGIOIHINSA TAKERTUVAT PÄÄTTÄJÄT ESTÄVÄT NOPEAN PÄÄSYN LÄÄKÄRILLE
Väitän, että tämä on juuri se syy, minkä takia esimerkiksi espoolaiset, terveyskeskuspalveluja hakevat asukkaat kärsivät. He joutuvat odottamaan lääkäriaikoja pitkiä aikoja pitkälti vain siitä syystä, että meillä iso osa päättäjistä ei periaatteellisista syistä halua ottaa avuksi esimerkiksi palveluseteliä, jonka avulla voisi hakeutua hoitoon yksityissektorille silloin, kun lääkärille pääsy kestää liian pitkään.
Esimerkiksi Alankomaissa kansalaiset pääsevät pääsevät seuraamaan parlamenttiin valiokuntien istuntoja. Olisipa mukava, että asukkaat pääsisivät Suomessakin seuraamaan lautakuntien ja valiokuntien istuntoja. Näkisivätkä sitten oikein paikan päällä, mistä se on kiinni, kun palvelut eivät pelaa.
EPÄEETTISESTI TOIMIVAT YRITYKSET VOIVAT PILATA MUIDENKIN MAINEEN
Samalla voisi tietysti muistuttaa myös Mehiläistä ja muita veroparatiisiin veronsa maksavia firmoja siitä, että jos ilmapiiri yrityksiä kohtaan on tämä, tulisi niidenkin välillä katsoa peiliin. Yksi tai kaksi yhteiskuntavastuunsa vähän huonommin hoitavaa yritykstä pilaa helposti koko alan maineen.
Se on sääli, koska silloin mustautuu maine myös niiltä ammattilaisilta, jotka näissä yrityksissä työskentelevät. Viime kädessä kärsijä on sairas, jonossa kipuileva suomalainen, joka ei pääse lääkäriin, kun ideologioihinsa takertuvien päättäjien pitää turvata äänestäjiensä tuki myös seuraavissa vaaleissa.