Jo ennen eduskuntaan tuloani keväällä 2011 kirjoitin moneen otteeseen eri lehdissä suomalaisen rakentamisen laadusta. Eritoten siitä, kuinka kiire määrää nykyään tahdin rakentamisessa jopa siinä määrin, että kaikkein tärkeimmästä eli hyvästä suunnittelusta ja työn valvonnasta tingitään. Hintaa huonosta rakentamisesta maksavat tietenkin kaikki ne, joiden uuden uutukainen talo ei vastaakaan sitä mitä piti ja myös veronmaksajat, kun puhutaan julkisesta rakentamisesta.
JOPA TUHAT KOULUA ON KORJAUKSEN TARPEESSA
Tein kuukausi sitten kirjallisen kysymyksen opetusministeri Jukka Gustafssonille homekoulujen korjauksesta. Asia on vakava. Onhan esimerkiksi Työterveyslaitos arvioinut, että vaarallisen huonossa sisäilmassa työskentelee jopa 75 000 lasta. Kuntaliiton tutkimuksen muaan arviolta 15 – 25 prosenttia julkisista rakennuksista kärsii kosteus- ja homeongelmista ja että tämän mukaan arviolta tuhat koulua on pikaisen remontin tarpeessa. Tuntuu siltä, että käsillä on ”aikapommi”, joka on räjähtämässä käsiin. Etenkin opetustoimella on Espoossa ja monessa muussa kunnassa ongelmia jo nyt siinä, että joudumme maksamaan niinsanotusti seinistä koko ajan vain enemmän. Tämä tarkoittaa, että varsinaiseen opetukseen ja tuntikehykseen jää aina vain vähemmän rahaa. Osittain tämä johtuu siitä, että tilakeskuksille on annettu vähän liian kovat tuottovaatimukset ja ne ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Mutta osittain kyse on siitä, että tilojen huoltoon ja korjaukseen menee todella paljon rahaa. Maksamme menneiden vuosien huonosta työstä.
ESPOO ON JÄÄNYT RAHOJEN JAOSSA NUOLEMAAN NÄPPEJÄÄN
Erityisesti minua kismittää se, että kotikaupunkini Espoo ei ole saanut juuri mitään valtion rahoja homekoulujen korjaukseen. Valtion budjetissa ensi vuodelle on varattu 58 miljoonaa euroa homekoulujen korjauksiin ja oppilaitosten perustamiskustannuksiin. Silti ei ole mitään takeita siitä, että saamme Espooseen euroakaan. Aion takertua ministerin minulle 15.10. antamassa vastauksessa siihen kohtaan, jossa hän toteaa, että ”alueellinen tasapuolisuus määrärahojen jaossa otetaan huomioon siten, että tuettavien hankkeiden osuudet vastaavat mahdollisimman hyvin alueen oppilasmäärää suhteessa koko maan oppilasmäärään”. Ja että ”maakunnallisten liittojen asettamat kiireellisyysjärjestykset ovat pohjana seuraavalle nelivuotiskaudelle”.
KORJAUSKUSTANNUKSET KOULUA KOHTI OVAT MILJOONIA, JOPA KYMMENIÄ MILJOONIA EUROJA
Perusopetuslain 29 pykälän mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Espoon tulevan valtuuston on arvioitava huonossa kunnossa olevien koulujen korjaustarve sekä tehtävä realistinen arvio siitä, milloin korjaukset toteutetaan ja mitä ne maksavat. Mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä suurempi on tarvittava rahamäärä. Tyyppiesimerkki tästä on Tapiolan lukio, jonka korjaukseen arvioidaan lopulta kuluvan yli 30 miljoonaa euroa.
KANSANEDUSTAJANKO EI PITÄISI TOIMIA VALTUUTETTUNA?
Aina välillä kuulee puhuttavan siitä, että kansanedustajien ei pitäisi toimia kaupunginvaltuutettuina. No – tässä on ainakin yksi tyyppiesimerkki asiasta, jossa nimenomaan on etua siitä, että kansanedustaja on myös valtuutettu. Kyseessä ovat niin isot rahat, että asioiden toteutumista pitää valvoa sekä Espoon että valtion tasolla. Muuten menevät budjettirahat meiltä taas sivu suun.