Viime kuukausina on lehdistä saatu lukea yhä nuorempien väkivallanteoista. Samalla lastensuojelupalveluissa on menty suuntaan, jossa myöhäisteineihin joudutaan kohdistamaan järeitä toimia. Lasten pahoinvointiin olisi kuitenkin pitänyt puuttua jo paljon aikaisemmin.
Etenkin kodin vaarallisiin olosuhteisiin on puututtava heti. Olen itse ollut sijaisvanhempi ja tiedän, että lapset palautetaan helposti vanhemmilleen, vaikka tiedetään, että vanhemmalla on esimerkiksi päihde- tai huumeongelmia tai perheessä on väkivaltaa.
Huumeongelmaisilta huoltajilta pitää voida edellyttää päihteettömyyttä ja sitoutumista kuntoutukseen. Lähisuhdeväkivalta taas on niin vakava uhka lapsen kehitykselle, että siitä tulisi tehdä rangaistuksen koventamisperuste, jos lapsi joutuu todistamaan väkivaltaa ollessaan samassa huoneessa tai tilassa.
On itsestään selvää, että lasten turvallisuus tulisi aina laittaa vanhempien oikeuksien edelle. Nyt näin ei aina ole.
Vanhemmuutta ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle kokonaan. Yhteiskunta antaa tukea, mutta vastuu lapsen turvallisuudesta ja kasvatuksesta kuuluu aina viime kädessä kodille ja perheille.