Miten tukisit yrittäjyyttä ja etenkin pienyrittäjyyttä? Tähän kysymykseen olen joutunut vastaamaan useita kertoja tämän vaalikampanjan aikana. Olen aina sanonut saman: kysymys ei ole pelkästään yhdestä taikatempusta. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen yrittäjäpoliittisen ohjelman, johon kaikki tulevat hallituspuolueet sitoutuvat.
Meillä on tällä hetkellä jo 10 prosentin työttömyys, josta eräiden arvioiden mukaan 1/3 on suhdanteista riippuvaa ja 2/3 rakenteellista. Teollisuus ja eritoten vientiteollisuus on tähän mennessä ollut iso työllistäjä, jota tarvitsemme jatkossakin, mutta kaikkea ei voi laskea pelkästään sen varaan.
Iso osa kasvusta tulee pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Jo pelkästään yksinyrittäjiä on lähes 170 000. Jos suuri osa näistä uskaltaisi palkata edes ensimmäisen työntekijän, moni henkilö pääsisi leivänsyrjään kiinni. Työllistäminen on kuitenkin kallista ja epävarmaa. Se, että yritykset joutuvat jo tosi pienestä myynnistä maksamaan arvonlisäveron, on raskasta pienelle yrittäjälle. Arvonlisäveron joutuu veloittamaan, jos firman liikevaihto on yli 8500 euroa vuodessa. EU:ssa se on keskimäärin 30 000 euroa ja Briteissä 95 000 euroa. Rajaa pitää nostaa ylemmäs. Pienillä käsityöalan yrityksillä, kuten kampaamoilla, raja voisi olla alempikin, mutta esimerkiksi konepajoilla suurempi, koska sinne tarvitaan yleensä investointeja laitteisiin. Verohuojennuksen ylärajaa nostamalla kikkailua verohyödyllä voitaisiin torjua. Arvonlisäveron maksua voisi myös höllentää siten, että sen joutuisi maksamaan vasta sitten, kun yrittäjä itse on saanut laskustaan maksun.
Aika moni palkkatyössä oleva tai työttömäksi jäänyt ei uskalla lähteä yrittäjäksi, koska silloin saattaa pudota tyhjän päälle. Palkkatyössä olevallahan ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on ollut tähän saakka tuki ja turva, jonka varassa on mahdollista tulla toimeen. Jos yrittäjällä ei ole töitä, hän ei saa kunnollista korvausta oikein mistään. Riski lähteä toteuttamaan unelmaa on liian suuri. Työttömyysturva pitää siis hoitaa kuntoon, että se olisi lähempänä palkkatyössä olevan taloudellista suojaa. Näitä malleja pitää tehdä ja katsoa, mikä olisi toimivin. Myös konkurssilainsäädäntö on saatava ajan tasalle.
Nuorisotyöttömyys on myös ongelma. Mallia korjaamiseen voisi ottaa Ruotsista, jossa valtio maksaa puolet työn sivukuluista, kun yritys palkkaa alle 26-vuotiaan. Toukokuusta lähtien valtio tukee yrittäjiä vielä tätäkin enemmän, sillä 23-vuotiaiden ja nuorempien osalta valtio maksaa jatkossa peräti 2/3 työn sivukuluista. Sivukuluihin lasketaan ne kulut, jotka firma joutuu maksamaan palkan lisäksi eli työttömyysvakuutusmaksun, tapaturmavakuutusmaksun jne. Kun valtio tulee vastaan näissä kuluissa, nuoren työllistäminen ei tule niin kalliiksi. Vastaavasti työuran loppupäässä moni eläkeläinen olisi halukas tekemään keikkahommia eläkkeen lisäksi, jos lisätyötä ei verotettaisi niin rankasti. Viimeksi eilen puhuin tästä vaalitorilla erään laboratoriotyöstä eläkkeelle jääneen kanssa. Hän sanoi olevansa mielellään pari kertaa viikossa avuksi läheisellä terveysasemalla, jos vain palkasta jäisi jotain käteen.
Muitakin yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä on. Esimerkiksi koeaikaa voisi pidentää neljästä kuukaudesta vuoteen, jotta pieni yrittäjä ehtisi kunnolla tutustumaan työntekijään. Myös nuorten naisten työllistämistä voisi helpottaa jakamalla vanhemmuuden kustannuksia muillekin kuin naisvaltaisten alojen työntekijöille. Ruotsissa, jälleen kerran, on tämäkin asia hoidettu veronmaksajien rahastomallilla jo 70-luvulla. Pikkuvauvan ja myöhemmin lapsen hoidosta 10-vuotiaaksi aiheutuu ennen kaikkea äidin työnantajalle kustannuksia, joita kukaan ei korvaa. Naistyönantajien etujärjestö on laskenut, että vauva tulee maksamaan työnantajalle jopa 17 000 euroa, jos nainen ansaitsee noin 3000 euroa kuussa.
Lisäksi tekisin Viron veromallin sovellutuksen Suomeen eli verottaisin voittoa vasta siinä vaiheessa, kun se otetaan pois yrityksestä.
Listaa yrittäjyyttä tukevista toimista voisi vielä jatkaa erilaisilla byrokratiaa purkavilla toimilla, kuten lupaprosesseja nopeuttamalla. Kaikenlaiseen muuhun kuin varsinaiseen asiakastyöhön menee yrittäjältä aivan liikaa aikaa. Ainakaan raportointivelvollisuutta ei pidä enää lisätä.
No miksi näitä toimia ei ole sitten vielä tehty? Sitä minäkin ihmettelen. Jo kuluvalla eduskuntakaudellahan edellä mainitut asiat ovat nousseet sekä hallituspuolueiden että joidenkin oppositiopuolueiden kansanedustajien puheenvuoroissa esiin. Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta mitään ei tehdä. Keskitytään vain epäoleellisiin tai liian pieniin toimenpiteisiin sekä irtopisteiden keräilyyn siitä, mikä puolue minkäkin ajatuksen esittää ensimmäisenä.
En yhtään ihmettele kansalaisten turhautumista poliitikkojen päättämättömyyteen. Uudelta hallitukselta on kerta kaikkiaan löydyttävä yhteisymmärrys. Helmikuun lopussa työttömiä oli jo yli 350 000. Suomi on saatava tästä suosta ylös, ja nopeasti.