Eilen äänestettiin puolustusministeri Wallinin luottamuksesta. Hän sai eduskunnassa luottamuksen jatkaa tehtävässään äänin 95 – 59. Minulle päätös äänestää Wallinin jatkamisen puolesta eduskunnassa ei ollut itsestäänselvyys.
Kun puolustusvoimauudistusta muutama viikko sitten käsiteltiin, Wallin kertoi useaan otteeseen eduskunnassa, että Uudellamaalla sijaitsevan Dragsvikin varuskunnan säilyttämisen taustalla eivät olleet kielipoliittiset syyt. Hän vannoi ja vakuutti, että koko uudistus on tehty vain ja ainoastaan maanpuolustuksellisesta näkökulmasta. Kuitenkin vasta Perussuomalaisten, oikeuskanslerille tekemän kantelun perusteella kävi ilmi, että Dragsvikin säilyttämisen taustalla olivat nimenomaan ruotsin kieleen liittyvät syyt. Tai oikeammin – ruotsinkielisten varusmiesten perustuslailliset oikeudet saada suorittaa varusmiespalvelus omalla äidinkielellään. Semanttisesti eli sanallisesti kyseessä on hieman eri juttu, mutta asiasisällöllisesti ihan sama asia. Molemmissa kyse oli nimenomaan juuri ruotsin kielestä eikä mistään muusta. Sanatarkasti ottaen joku voi silti väittää, että Wallin ei valehdellut.
Sanottakoon vielä selvyyden vuoksi, että perustuslaki, hallintolaki tai kielilaki ei määrää, että Suomessa pitäisi olla juuri ruotsinkielinen varuskunta. Riittää, että on ruotsinkielinen joukko-osasto, ja se voi olla osa jotakin muuta varuskuntaa, kuten vaikkapa Upinniemeä. Ruotsinkielisen varuskunnan säilyttäminen ei siis sinällään ollut perustuslaillinen oikeus.
Taidan olla vähän liian kirkasotsainen kansanedustaja, mutta minusta ministerin pitää puhua täyttä totta eduskunnalle kaikissa tilanteissa. Olkoonkin, että varmasti hyvin moni kansanedustaja tietää, että kaikki ministerit haluavat käpälöidä omaa hallinnonalaansa koskevia päätöksiä. Ja että moni tässäkin kohtaa varmasti epäili, että juuri kielipolitiikastahan Dragsvikin säilyttämisessä oli kyse, vaikka sitä ei sanottu ääneen.
No miksi sitten äänestin hänen jatkonsa puolesta? Siksi, että pahimmassa tapauksessa koko hallituksen tulevaisuus olisi saattanut olla Wallinin epäluottamuslauseen jälkeen vaakalaudalla.
Jos hallitus hajoaa, siitä seuravat yleensä uudet eduskuntavaalit. Sitä en olisi halunnut enkä halua, koska minusta hallituksen pitää antaa jatkaa. Uskon, että nykyisellä hallituksella on ihan hyvät edellytykset jatkaa tehtävässään ja jopa onnistua siinä ihan kohtuullisesti. Käsillä on todella tärkeitä päätöksiä, ja niitä pitää pystyä tekemään juuri nyt. Dragsvik oli sittenkin aivan liian pieni asia vaarantamaan tämän kokonaisuuden.
Valtiontalouden pitäminen oikeassa kurssissa ynnä muut tulevat päätökset ovat niin isoja kysymyksiä, että kaikki fokus pitää olla nyt niissä. Valitsin siis pienemmän pahan tien.
Politiikassa joutuu joustamaan näköjään myös oman moraalinsa kanssa.