Tekikö Finnairin hallitus oikein maksaessaan pari-kolme vuotta sitten runsaan kahden miljoonan euron palkkiot johtajilleen vain siitä hyvästä, että he jäävät yhtiöön silloisen toimitusjohtajan Jukka Hienosen erottua yhtiöstä? Tekikö hallitus oikein antaessaan tällaiset niinkutsutut stay-bonukset tilanteessa, jossa muu henkilökunta joutui samaan aikaan säästämään 20 miljoonan edestä omista palkoistaan?
Ei liene mikään yllätys, että julkinen mielipide on antanut palkkiopäätökselle täystyrmäyksen. Palkkioita on pidetty tosi epäreiluina jo itsessään, mutta erityisesti kun otetaan huomioon Finnairin muun henkilökunnan samaan aikaan tekemät joustot ja säästöt.
Minulle on tullut uutena kansanedustajana hieman yllätyksenä se, että poliitikot näyttävät elävän hyvin voimakkaasti julkisen mielipiteen mukaisesti. Ilmeisesti on pakko, jos meinaa säilyttää oman paikkansa eduskunnassa. Niinpä ei ole yllätys, että lähes poikkeuksetta kaikki poliitikot ovat tyrmänneet nämä palkkiot. Ymmärtäjiä ei löydy laisinkaan. Synnynnäisenä kapinallisena minun on pakko vähän kyseenalaistaa tätä ajattelua.
Mikä minusta on vaarallista Finnairin silloisen tilanteen tuomitsemisessa on se, että julkisuuteen ei ole näkynyt kuin osa siitä tilanteesta, missä Finnair silloin oli. On hirveän helppoa tuomita silloisen hallituksen päätökset, kun näkee vain pieniä siivuja siitä kokonaisuudesta, jossa silloin elettiin. Olen parin viime viikon aikana saanut kuulla monia selvityksiä Finnairin tilanteesta, ja olen sitä mieltä, että silloisella hallituksella on ollut ihan hyvät perustelut toimia niin kuin se silloin toimi. Johdon palkkiopäätöksiä ei tehty millään muotoa heppoisin perustein eikä niistä päättämässä ollut ammattitaidottomia (nais-)hallituksen jäseniä, vaikka jotkut ovat minulle niin väittäneet.
Jälkiviisaus on ihan turhaa
Pitää myös muistaa, että yhtiöiden hallitus ja johto tekevät aina päätöksiä siinä tilanteessa, jossa ne juuri silloin ovat. Ja niiden tietojen varassa, jotka silloin on käytettävissä. On hirvittävän helppoa olla jälkiviisas sen suhteen, mitä joskus vuosia sitten olisi pitänyt tehdä. En silti sano, että olisin itse tehnyt Finnairin kohdalla samat päätökset. En tiedä, koska sitä päätöstä varten minun olisi pitänyt tietää asioista vielä vähän enemmän.
Ihmiset katsovat tänä päivänä karsaasti kaikkia johdon saamia ylimääräisiä palkkioita ja etuuksia – ja se on ihan ymmärrettävää. Suomi on ollut kohtuuden yhteiskunta, ja sen takia on vaikea ymmärtää, miten jonkun ihmisen työpanos voisi olla vaikkapa satakertainen jonkun toisen työpanokseen verrattuna.
Pelkästään isänmaan edun takia harva jättää hyväpalkkaiset, mielenkiintoiset hommat
Jos kuitenkin ajatellaan yritystä, tappiolla toimivaa yritystä ja varsinkin kriisiyritystä, on sille ensiarvoisen tärkeää saada puikkoihinsa mahdollisimman hyvät johtajat. Niin myös Finnairin. Hyvät johtajat löytyvät yleensä muiden yritysten johdosta. Jos löydät hyvän johtajan, hän yleensä saa jo ennestään hyvää palkkaa ja etuuksia. Jotta hän siirtyisi uuteen tehtävään, täytyy uuden palkan ja etuuksien olla edes jollakin tavalla vertailukelpoisia entisiin nähden. Pelkästään yleisen hyvän tai isänmaan edun takia uuteen tehtävään siirtyvät ovat harvassa. Toki joku voi niinkin toimia, mutta silloinkin on korvauksen oltava jossain suhteessa entisiin.
Jos yritys, johon tuo uusi johtaja hankitaan, toimii jo valmiiksi tappiolla, ei tietenkään kannattaisi hankkia sitä uutta johtajaa kovin suurella kiinteällä kuukausipalkalla. Sehän vain kasvattaisi kulurakennetta entisestään, ja lisäisi tappioita. On parempi siirtää palkitsemisesta edes osa tulospalkkioihin, joilla voidaan samalla ohjata sitä, mihin se johtaja aikansa käyttää. Tulos- tai kannustinpalkkiota maksetaan, jos firmalla menee hyvin tai jos firman toiminta nousee syvistä tappioista oikeaan suuntaan.
Pitää myös muistaa, että parhaissa yrityksissä eivät pelkästään johtajat saa tulospalkkioita, vaan palkkiot on viety henkilöstössä alimmalle portaalle saakka. Kun menee hyvin, palkkioita tulee kaikille. Ja kun menee huonosti, niitä ei saa kukaan. Silloin kaikki tietävät, mikä juuri heidän osuutensa sen firman menestyksessä on.
Yritykset eivät toimi neitseellisillä markkinoilla
On myös muistettava, että yritykset eivät Suomessakaan toimi mitenkään neitseellisillä markkinoilla. Emme voi vain napista painamalla päättää, että lopetetaanpas nyt tämä johtajien palkitseminen ja aloitetaan palkkakeskustelu puhtaalta pöydältä. Kunpa voisimmekin. Mutta se, mitä me poliitikot voimme tehdä, on ohjata päätöksentekoa keskustelulla siihen suuntaan, että johtajienkin palkkiot pysyvät kohtuullisella tasolla eivätkä karkaa käsistä. Optioista ja muista kohtuuttomuuksista on onneksi monissa paikoissa jo luovuttu.
En siis pidä itseisarvona sitä, että kaikista johdon palkitsemisjärjestelmistä itseisarvollisesti luovutaan. Yrityksen etu on saada hyviä ja motivoituneita johtajia, jotka tekevät oikeita asioita. Palkitsemiskäytännöistä luopuminen pelkästään nykyisen julkisen keskustelun perusteella olisi minusta tyhmää politiikkaa. Ei pelkästään johtajien, vaan myös muiden yrityksessä toimivien henkilöiden kannalta. Kaikkien meidän etu on se, että yrityksemme menestyvät, koska vain menestyvä yritys voi työllistää meitä suomalaisia.