Miten suurperheen äiti voi tehdä uraa?
Olin äskettäin äitienpäivän kunniaksi tehdyssä haastattelussa. Minulta kysyttiin, onko elämäni muuttunut sen jälkeen, kun vuosi sitten siirryin toimitusjohtajasta kansanedustajaksi. Vastasin, että on. Sen lisäksi, että sain aiemmin suoremmin ja itsenäisemmin päättää asioista, pystyin hallitsemaan myös aikaani paremmin. Nyt näen lapsiani arkisin aika usein vasta siinä vaiheessa, kun he ovat menossa nukkumaan.
Haastattelija halusi juttuunsa näkökulman uraa tekevältä suurperheen äidiltä. Minulla on perustuslakivaliokunnassa lappilainen kansanedustajakollega Markus Lohi (kesk.), jolla on peräti kahdeksan lasta. Vertailun vuoksi heitin hänellekin muutama päivä sitten kysymyksen, miten on, kysytäänkö häneltä koskaan, miten työn ja perhe-elämän yhdistäminen sujuu suurperheen isältä. Ei kuulemma kysytä. Luulenpa, että tätä ei kysytä myöskään Keskustan puheenjohtajakilpailun yhdeksi ennakkosuosikiksi kirineeltä Juha Sipilältä, jolla hänelläkin on jopa viisi lasta.
Minusta on ihan mukavaa vastailla näihin kysymyksiin ja miettiä, miten arjen sujumista voitaisiin parantaa. Tekemistähän on vielä todella paljon. Väitänkin, että nainen ja mies nähdään liike-elämässä ja politiikassa edelleen aivan eri silmälasien läpi.
Lähdin naisverkostoon, kun kukaan muu ei lähtenyt
Vuosi sitten melkein heti vaalien jälkeen lähdin itsellenikin vähän yllätykseksi mukaan Eduskunnan naisverkostoon. Olen aina ollut enemmänkin sekaverkostojen kannattaja, mutta kun sinne kaivattiin myös Kokoomuksen edustajaa eikä kukaan muukaan lähtenyt, niin suostuin sitten Kokoomuksen edustajaksi.
Kokemus on ollut ihan mielenkiintoinen. Verkostoa on vetänyt RKP:n Astrid Thors. Seuraavaksi vetovastuun ottaa Keskustan nuori edustaja Annika Saarikko – ja minä lupauduin varapuheenjohtajaksi.
Muutama hyvä vinkki presidentti Tarja Haloselta
Huomasin iltapäivälehdestä, että yksi naisverkostomme jäsenistä – Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen – oli äskettäin kirjoittanut blogin pari viikkoa sitten verkostomme lounaalla vierailleesta presidentti Tarja Halosesta. Tarja Halonen sanoi meille, että ”naispoliitikot ovat jatkuvan suurennuslasin alla. Kaikesta. ””Olet liian nätti, tai ruma. Jos sinulla on lapsia, niin olet varmasti huono äiti. Jos olet naimisissa, niin väärän miehen kanssa ja jos et ole, niin taidat olla lesbo.”
Tämä on just näin. Naispoliitikko on aina jotenkin väärän näköinen tai oloinen. Jos on liian nuori tai nätti, on uskottavuusongelmia. Jos taas on ruma, on pakko olla poikkeuksellisen fiksu, sosiaalinen, huumorintajuinen, yhteistyökykyinen, kielitaitoinen jne. että tulee hyväksytyksi ja pärjää politiikassa.
Hauku puheenjohtaja, toikkaroi humalassa tai ota rakastaja
Presidentti Halonen pohdiskeli myös sitä, kuinka vaikeaa poliitikon, etenkin naispoliitikon on saada julkisuutta. Etenkin asiapohjalta on todella vaikea päästä esiin. Vähän huumorimielellä hän pohdiskelikin eri keinoja, joilla julkisuuteen pääsisi varmimmin.”Oman puolueensa puheenjohtajan haukkuminen on yksi, voimakas laihtuminen toinen ja kolmas se, että ottaa itselleen rakastajan.” Tähän voisin itse vielä lisätä, että avioero ja vaatekaapin esittelykin toimivat joissakin tapauksissa. Myös vaikea äiti- tai isäsuhde tai mahdollinen syöpäepäily ovat aika hyviä. Samoin ylinopeussakot tai humalassa toikkarointi.
Ainakin se on varmaa, että tunnollisille puurtajille tuppaa käymään huonosti seuraavissa vaaleissa. Jos perehdyt asioihin, istut kokouksissa ja luet paperit viimeistä pilkkua myöten, eipä jää paljon aikaa poseerata kauniissa kuvissa tai viestittää muille, mitä kaikkea hyvää olet saanut aikaan. Jos et näy, et ole olemassa tai ainakin olet laiska ja saamaton. Ja vain se, mikä näkyy ulos, on oikeaa poliitikon työtä. Sen vuoksi se julkisuus on poliitikolle niin tärkeää.
670 sivua arvopaperimarkkinalainsäädännön uudistusta – perehdynkö vai teenkö jotain muuta?
Eilen oli pöydälle jaettu talousvaliokunnassa peräti 670 sivuinen arvopaperimarkkinalainsäädännön uudistus. Sama pumaka odotti pöydällä myös perustuslakivaliokunnan kokouksessa. Asiaa käsitellään molemmissa valiokunnissa, ja pelkästään lain perustelut ovat 93 sivua.
Siinäpä sitä – rattoisaa iltalukemista. Taidanpa uhmata mielenosoituksellisesti näitä edellä kuvattuja mediassa näkymisen perussääntöjä ja nappaan pumakan mukaani, kun lähden wappulomalle.
Humalassa toikkaroinnin jätän vähemmälle. Tai no – ainakin ne rakastajat jätän suosiolla muille.