Ryhmäpuheenvuoro Espoon kaupunginvaltuustossa 20.10.2014
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!
Ei varmaankaan ole käynyt kenellekään epäselväksi, että Suomen talous sakkaa tällä hetkellä todella pahasti. Viimeistään runsas viikko sitten menetetty kolmen A:n luokitus herätti toivottavasti ne viimeisetkin epäilijät. Kansantulo pienenee jo kolmatta vuotta peräkkäin, eikä ensi vuodellekaan ole luvassa kuin korkeintaan aivan marginaalista kasvua.
Kyse ei ole pelkästään huonoon suhdanteeseen liittyvästä ongelmasta, joka menee nopeasti ohi, vaan pitkäaikaisista rakenteellisista ongelmista. Kuntien tehtäviä on jo yli 500, mutta silti normeja ja velvoitteita vain kasvatetaan lisää. Parhaillaan eduskunnassa on käsiteltävänä esimerkiksi sosiaalihuoltolaki, joka toteutuessaan saattaa lisätä kansalaisten subjektiivisia oikeuksia ja sitä kautta kuntien menoja vielä nykyisestään. Julkiset menot ovat jo 58 prosenttia kansantulosta eli hyvin lähellä sitä tasoa, jolla ne olivat 1990-luvun lamavuosina.
Kuntien tehtäviä on pakko karsia vastaamaan sitä tasoa, johon meillä on varaa. Mutta lisäksi on muutettava myös rakenteita. Pääkaupunkiseudulla vaihtoehtoja kuntakartaksi on monia. Tänään olemme kuulleet yhden näkemyksen. Mutta onko tämä kuuden kunnan – Helsingin, Espoon, Vantaan, Sipoon, Kauniaisten ja myöhemmin Tuusulan – kuntaliitos se ihmeratkaisu, jolla kerralla ratkaistaan tämän alueen ongelmat? Siis palvelujen rahoitusongelmat, maahanmuuttoon ja eriarvoistumiseen liittyvät segregaatio-ongelmat, liikenteeseen, asumiseen ja ympäristöön liittyvät ongelmat, lähidemokratiaan liittyvät ongelmat ja vielä kansainvälisen kilpailukyvyn ongelmat?
Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä ei ole.
Kiitos teille selvittäjät selvityksenne tuloksista. Meistä kuitenkin tuntuu kummalliselta, että tätä erityiskuntaliitoshanketta vielä jatketaan, kun etenkin Espoo alueen toiseksi suurimpana kaupunkina on ilmoittanut olevansa selkeästi sitä vastaan. Mehän teemme samaan aikaan vapaaehtoista kuntaliitos- ja kuntayhteistyöselvitystä yhdessä kolmen naapurikuntamme kanssa, Vihdin, Kirkkonummen ja Kauniaisten. Tälle EVKK-selvitystyölle pitää antaa työrauha eikä tuoda jatkuvasti esille näitä pakkohankkeita. Nimenomaan pakkohankkeeksihan tämän esityksen tekee se, että sitä ei halua espoolaisten selkeä enemmistö, ei valtuutettujen ylivoimainen enemmistö eivätkä myöskään kaupungin työntekijät.
Erityiskuntajakohankkeen esillä pitäminen ikään kuin alleviivaa ja lähettää meille valtiovallan taholta viestin, että ”jollette saa aikaan kuntaliitoksia tällä alueella, niin sitten tulee tämä iso kuntaliitos, joka vie teiltä lopunkin päätösvallan. ”Jokainen joka työkseen on joskus vetänyt jotakin hanketta tietää, että uhkailulla ja pakottamisella hyvin harvoin saadaan mitään hyvää aikaan.
Arvoisa puheenjohtaja,
Sitten ne ratkaistavat ongelmat. Ensin segregaatio.
Espoon väkimäärä lisääntyy vuositasolla lähes 4000 asukkaalla, ja tästä suuri osa on äidinkielenään jotain muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä puhuvia. Pääosa maahanmuutosta kohdistuukin nimenomaan pääkaupunkiseudulle. On aivan totta, kuten selvityksessäkin todetaan, että maahanmuuton ja taloudellisten vaikeuksien myötä alueiden eriarvoistuminen uhkaa lisääntyä. Meillä Espoossa segregaatiokehitykseen on vastattu sillä, että kaavoitamme eri alueille tasaisesti monenlaista asumista: vuokra-asuntoja, omistusta ja osaomistusta, ja jatkossa vaihtoehtoja erilaisille asumismalleille on enemmänkin. Myös kouluissa ja palveluissa on segregaatiokehitykseen puututtu, koska on aivan selvää, että maahanmuuttajien kotouttaminen on aloitettava aivan pienistä lapsista jo päiväkotitasolla saakka. Olemme tässä asiassa jo paljon tehneet, mutta vielä on paljon parannettavaa. Se, että suurkunta vie päätöksenteon ja palvelut kauemmaksi tavanomaisesta kuntalaisesta ei taatusti ratkaise syrjäytymiseen ja työllistymiseen liittyviä ongelmia.
Ongelma numero kaksi. Talous ja raha-asiat. Ei ole osoitettu yhtään lukua, jolla jättikunta pienentäisi menoja. Viiden vuoden irtisanomissuoja ja palkkojen tasaaminen ylimmän kunnan tasolle pikemminkin lisäävät niitä. Espoossa on laskettu, että jos kaikki palvelut järjestetään ja tuotetaan samalla tavalla kuin Helsingissä, johtaa jättikuntaliitos jopa miljardin euron lisähintalappuun. Mistä ihmeestä meiltä löytyy tällainen määrä rahaa?
Kolmantena kysymyksenä on maankäyttö, asuminen ja liikenne. Miten niiden järjestäminen optimoidaan? Eduskuntaan on tulossa metropolihallinnon järjestämiseen liittyvä laki, jonka toteutuksesta käydään juuri nyt keskustelua. Metropolikaava, johon kaikki ovat sitoutuneet, palvelisi alueen etua. Emme kuitenkaan pidä hyvänä sitä, että metropolivaltuusto valittaisiin vaaleilla, että sille annettaisiin verotusoikeus tai että sille annetaan sellaisia uusia tehtäviä, joiden hoitamiseen ei kenelläkään ole varaa. Näiden uudistusten tavoitehan on nimenomaan pienentää kustannuksia eikä lisätä niitä.
Ja neljäntenä vielä lähidemokratiaan liittyvä päätöksenteko. Tuntuu kertakaikkiaan omituiselta, että rakentaisimme ensin tässä jättisuuren kunnan, mutta sitä tukeaksemme, tarvitsisimme kuitenkin kunnanosavaltuustoja, joilla ei olisi omaa budjettia. Mikä on sen kaupunginosavaltuuston todellinen valta, jolla ei olisi rahaa käytössä?
Ei juuri mikään, vaan se olisi pelkkä keskustelukerho.
Aivan viimeisenä nostaisin vielä sote-uudistuksen, koska sote-menot ovat laskennallisesti noin puolet kuntien budjeteista. Ennen kuin mitään sitovia ratkaisuja kuntien liitoksista, puhumattakaan kansanäänestyksistä tai pakkoliitoksista tehdään, on meillä oltava suhteellisen selkeä kuva, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan järjestämään. Vasta sen jälkeen tiedämme, mitä asioita jää vielä kuntien vastuulle ja mikä ylipäätään on tulevaisuuden kunta. Myös näitä – sote-asioita – pohditaan tässä aiemmin mainitsemassani EVKK-selvityksessä.
Arvoisa puheenjohtaja,
Kuuden kunnan jättikuntaliitos vasten tahtoa toimitettuine kansanäänestyksineen ei miltään osin vastaa kokoomuksen valtuustoryhmän näkemyksiä siitä, mihin suuntaan metropolialueen yhteistyötä tulee kehittää. Sen takia, arvoisat erityiskuntaliitosselvittäjät, pyydämme saada jatkaa tähän saakka vapaaehtoisesti aloitettua selvitystyötä. Ja odottaa rauhassa siitä saatavia tuloksia.