Eduskunnassa käsitellään tällä viikolla kaikki päivät ensi vuoden budjettia.
Kun muistamme, että hallituksessa on kuusi, laidasta laitaan olevaa puoluetta, on nyt käsiteltävänä oleva paksu, keltainen kirja todellinen kompromissien kompromissi. Siitä ei pääse mihinkään. Minkään yksittäisen puolueen kädenjälki ei siinä kovin leimallisesti näy.
Suuri budjettikirja käydään eduskunnan täysistunnossa läpi hallinnonaloittain. Tämä tarkoittaa, että opetusministeri esittelee oman budjettinsa, puolustusministeri omansa, maa- ja metsätalousministeri omansa jne. Jokaisesta alasta käydään suuressa salissa keskustelu, jossa asianomainen ministeri vastaa kansanedustajien kysymyksiin.
VALTIO VELKAANTUU HURJAA VAUHTIA, MUTTA MIKSI VAIN KOKOOMUSLAISET PUHUVAT TULOJEN KASVATTAMISESTA?
Eniten olen huolissani valtion velkaantumisesta. Vuodesta 2008 ensi vuoden loppuun on valtion velka kasvanut 53 miljardista eurosta 96 miljardiin euroon eli viidessä vuodessa yli 70 prosenttia. Pelkästään ensi vuonna otamme lisää velkaa seitsemän miljardia euroa.
Kun edustajien puheenvuoroja kuuntelee, ei voi välttyä ajatukselta, että velkaantumisesta huolimatta kaikkia kiinnostaa enemmän budjetin menopuoli kuin sen tulopuoli. Tuntuu siltä, että se mistä voisimme saada tuloja lisää kiinnostaa lähes yksinomaan kokoomuslaisia. Vaikka tosiasiahan on, että kakkuhan pitää leipoa ensin, ennen kuin sen voi syödä.
YRITYSVEROTUKSEN MUUTTAMISESTA EI SAA MEILLÄ EDES KESKUSTELLA
Yksi asia minua kismittää oikein erityisesti. Vaikuttaa siltä, että yhteisöverojen, siis käytännössä yritysverojen muuttaminen tai alentaminen on meillä pyhä lehmä. Siitä ei saa puhua.
Ymmärrän sen, että periaatteessa verokilpailuun naapurimaiden kanssa ei pitäisi lähteä, mutta ei naapureiden toimenpiteitä sivuuttaakaan voi. Meillä yhteisöverokanta on 24,5 prosenttia, ja vielä vuonna 2003 yhteisöverokantamme oli peräti 29 prosenttia.
Mutta jos palataan naapurimaihin, niin Ruotsissahan hallitus päätti juuri äskettäin alentaa yhteisöveronsa 22 prosenttiin vuoden 2013 alusta lähtien. Virossa taas yhteisöverokanta on 21 prosenttia, ja mikä tärkeintä, voittovaroja ei Virossa veroteta lainkaan, mikäli ne jätetään yritykseen. Siis jos voittovaroilla kehitetään yrityksen toimintaa sen sijaan että lihotettaisiin omistajien kukkaroa.
Kun mietitään Suomen kilpailukykyä, niin yhteisöverokanta on tietenkin vain yksi toimenpide – mutta tärkeä sellainen. Nyt me olemme tuomassa vuoden 2013 budjettiin monia eri yksityiskohtia, joilla tähdätään samaan tavoitteeseen kuin sillä, että vain yksinkertaisesti alentaisimme yhteisöveroa. Yritykset voivat esimerkiksi ensi vuodesta lähtien vähentää tuotekehityskuluja verotuksessa aiempaa enemmän.
Mutta, mutta. Kenen lähtökohdista tätä toimenpidettä on suunniteltu? Suurten yritysten varmaankin, koska esimerkiksi pienyrityksen on hyvin vaikea erottaa omassa toiminnassaan sitä, mikä on aivan tavallista prosessin kehittämistä ja mikä taas on tuotekehitystä. Isoissa yrityksissä tämän jaon tekeminen on yksiselitteisempää. Tiedän tämän itsekin, kun olen aiemmissa toimissani ollut täyttämässä Tekesin rahoitushakemuksia.
JOS VOITOT JÄTETÄÄN YRITYKSEN KEHITTÄMISEEN, NIITÄ EI PITÄISI VEROTTAA – MIKSI EI EDES KOKEILLA TÄTÄ?
Oikeastaan vielä tärkeämpää kuin yritysveron alentaminen olisi minusta se, että yritykseen jätettyjä voittovaroja ei verotettaisi lainkaan. Näillä rahoilla pystyttäisiin käytännössä palkkaamaan lisää ihmisiä, jotka taas maksaisivat saamastaan palkasta veroa yhteiskunnalle ja tuottaisivat sitä kautta kansantalouteen lisää dynamiikkaa. Mutta tässä tilanteessa yhteisöveron tuotoista luopuminen, tai oikeastaan niiden lykkääminen tuonnemmaksi, olisi monien mielestä liian riskaabelia valtion menojen rahoituksen kannalta. Sen takia sitä riskiä ei uskalleta ottaa. Ja sen takia asiasta ei saisi julkisuudessa edes keskustella.
Harmillista. Me tarvitsemme muutoksia. Ja esimerkiksi tällaisia muutoksia voisimme kokeilla alkuun vaikkapa vain määräaikaisena, jolloin voisimme seurata niiden vaikutuksia sekä verokertymän että työllisyyden kannalta. Aion jatkaa asiasta puhumista.