Keskustelu Isis-terroristijärjestöä palvelleiden aikuisten paluusta on nostanut esiin, että Suomen terrorismilainsäädäntö on muita länsimaita lepsumpi. Suomeen viime viikonloppuna palanneet kolme naista ja yhdeksän lasta on valtion korkealla tahollakin koettu turvallisuusuhkaksi, joka on syytä ottaa vakavasti.
Tällä hetkellä terrorismirikoksina on rikoslaissa kriminalisoitu muun muassa terroristiryhmän johtaminen ja toiminnan edistäminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten sekä terroristiryhmän rahoittaminen. Sen sijaan terroristijärjestöön kuulumista ei ole kriminalisoitu. Tätä on perusteltu sillä, että tunnusmerkistö olisi vaikea määritellä siten, että perustuslain vaatimukset täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta täyttyvät.
Olen mukana 57 maan muodostamassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjissä ja sen alaisessa terrorisminvastaisessa komiteassa. Komitean puitteissa olen päässyt tutustumaan tarkemmin eri maiden lainsäädäntöön sekä kokemuksiin terrorismintorjunnassa ja vierastaistelijoiden kotiuttamisessa.
Terroristijärjestöön kuuluminen on kriminalisoitu useissa Euroopan maissa, kuten Norjassa, Tanskassa ja Ranskassa. Norjassa rangaistavaa on sekä värväytyminen että terroristijärjestöön kuuluminen. Tanskassa terroristijärjestöön kuuluminen on kriminalisoitu jo vuonna 2002, ja sen perusteella on tuomittu useita henkilöitä.
Ranskan rikoslaissa osallistuminen minkä tahansa muodostetun ryhmän toimintaan, jolla on terroristisia tavoitteita, katsotaan terroristiseksi toiminnaksi. Kanadassa taas henkilö, joka tietoisesti osallistuu terroristiryhmän toimintaan suoraan tai epäsuorasti terroristiryhmän kyvyn parantamiseksi ja terroristisen toiminnan edistämiseksi tai sen toteuttamiseksi, on syyllinen rikokseen, josta voi seurata 10 vuoden vankeustuomio.
Jotain oikeuskäytännöstämme kertoo myös se, että toisin kuin verrokkimaissa, Suomessa ei ole tuomittu rikoksesta ainuttakaan Irakin ja Syyrian konfliktialueelta omaehtoisesti palanneista henkilöistä. Suomi on toteuttanut lähinnä eurooppalaiset ja kansainväliset kriminalisointivelvoitteiden minimit. Ja kuitenkin Euroopan Neuvoston yleissopimuksen 2015 lisäpöytäkirjassa myös Suomea edellytetään ryhtymään toimenpiteisiin, joilla varmistetaan terroristiseen toimintaan osallistumisen kriminalisointi, kun kyse on lainvastaisesta ja tahallisesta teosta. Tavoite on taata viranomaisille riittävät toimivaltuudet, jotta terroriteot voidaan välttää ennakolta.
Jätin viime vuoden puolella kollegani kanssa eduskunnassa lakialoitteen, jossa esitetään terroristijärjestön toimintaan osallistumisen säätämistä rikoslailla rangaistavaksi. Tämä kriminalisoisi terroristijärjestöön kuulumisen, kun henkilö toiminnallaan on osoittanut osallistuneensa järjestön toimintaan. Kriminalisoinnin piiriin tulevat terroristiset ryhmät ja järjestöt määriteltäisiin erikseen muun muassa YK:n turvallisuusneuvoston ja Euroopan unionin määritysten pohjalta. Lisäksi kansalaisuuden voisi menettää nykyistä herkemmin. Tämän hetken 5 vuoden pituista vankeus- tai yhdistelmärangaistusta lyhennettäisiin siten, että kansalaisuuden voisi menettää jo 2 vuoden pituisesta vankeus- tai yhdistelmärangaistuksesta.
Tämän lakialoitteen lisäksi tarvitaan toki muitakin lakimuutoksia, kuten se, että jo pelkkä sotatoimialueelle matkustaminen olisi kriminalisoitava, kuten Tanskassa.
Ja vaikka keskustelu lainsäädännöstä on noussut esiin nimenomaan al-Holin tiimoilta, kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. Tähän mennessä lainsäädäntö on meillä Suomessa ollut jälkijättöistä, ja asioihin on reagoitu liian myöhään. On ehkä kuviteltu, että olemme täällä kaukana turvassa maailman pahuudelta. Mutta emme me ole.
Nyt tulisikin katsoa tulevaisuuteen realistisemmin ja tulevia riskejä ennakoiden. Ei voi olla niin, että terroristisen järjestön toimintaan osallistunut henkilö palaa Suomeen, ja mahdollisesti jopa Suomen valtion avustamana, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Oikeusvaltioon kuuluu, että terroristiseen toimintaan osallistuvien henkilöiden teot selvitetään ja heidät saatetaan mahdollisista rikoksistaan tehokkaasti rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Terrorismia ei tietenkään kitketä pois pelkällä yksittäisellä rikoslain muutoksella, vaan kyse on laajasta lainsäädäntökokonaisuudesta ja ennaltaehkäisevistä toimista. Viranomaisilla on oltava keinot puuttua terrorismirikoksiin riittävän ajoissa ja ennakoivasti. Suomi ei saa enää olla eurooppalainen edelläkävijä sinisilmäisyydessä.