Espoon valtuusto kokoontui eilen seminaariin, jossa pohdittiin muun muassa segregaatiota ja sitä, miten siihen liittyviä ongelmia voitaisiin ratkaista kaupunkisuunnittelulla. Asiantuntijana seminaarissa esiintyi kaupunkisuunnittelun tutkija Mari Vaattovaara.
Segregaatio eli eri alueiden eriytyminen muita huonommaksi on tutkimusten mukaan lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Kiinnostava tieto tutkijan suusta kuultuna oli, että yhdessäkään länsimaisessa metropolissa ei ole ratkaistu metropolisoitumiseen liittyviä ongelmia – kuten segregaatiota – suurkuntia rakentamalla. On toimittu itse asiassa päinvastoin. Menestyneimmät länsimaiset metropolit, kuten Amsterdam, ovat pystyneet ratkomaan ongelmia dynaamisesti verkostoitumalla lähikuntien ja -kaupunkien kanssa.
Seminaarin lopuksi Espoon kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajat pitivät kukin oman ryhmänsä puheenvuorot. Sen perusteella voi todeta, että kaikki ryhmät kannattavat itsenäistä Espoota, eikä etenkään pakkoliitoksia kannata mikään ryhmä. Tämä ei liene kenellekään yllätys.
Myönnettäköön, ettei ole sattumaa, että seminaarin aiheena oli juuri kuntarakenteeseen liittyvä problematiikka. Nythän on niin, että juuri tällä hetkellä yhdessä jos toisessakin pitäjässä odotetetaan, miltä Suomen kuntakenttä näyttää tulevaisuudessa. Ja mikä siis tulee olemaan hallituksen esitys aiheesta.
Pari viikkoa sitten Suomen Kuvalehden julkaisema karttaharjoitus ei eri lähteistä kuultujen vakuuttelujen perusteella ilmeisesti ole lopullinen.
Parempi siis vain malttaa vielä käydä ensin Presidentinvaalit. Odotellaan sitten helmikuun alkupuolella lopullista kuntaministerin esitystä aiheesta.