Artikkelit

Onko tämäkin hallitus valitsemassa laiskan miehen tien?

Onko tämäkin hallitus valitsemassa laiskan miehen tien?

Vajaa vuosi sitten, kun monien pitkään toivoma porvarisvoittoinen hallitus otti ensiaskelia, olivat odotukset korkealla. Kerrankin hallituskoalitio, jolta oli lupa odottaa myös jotain muuta kuin veronkorotuksia ja lisää holhousta. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että työllisyys saadaan kasvuun ja että kuntien tehtäviä karsitaan. Lisäksi päätettiin toteuttaa soteuudistus ja laittaa maan palvelurakenteet kuntoon. Vannotettiin, että kokonaisveroaste ei nouse.

No mikä on tilanne nyt? Maassa on 378 000 työtöntä, eikä merkkejä paremmasta ole näköpiirissä. Yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat kariutuneet moneen kertaan, ja paljon puhuttu normien purkukaan ei näy tuottavan tulosta. Näyttää siltä, että kuntien tehtävien karsiminen uhkaa jäädä muutamaan sataan miljoonaan euroon, vaikka tavoite oli miljardiluokkaa.

Kun talous ei nouse ja budjetin menot on katettava jollakin, on julkisuudessa jo jonkin aikaa liikkunut spekulaatioita arvonlisäveron korotuksesta, eivätkä keskeiset ministerit ole sitä kiistäneetkään. Palataan siis laiskan miehen tielle, kuten aiemmat hallitukset. Kun mitään muuta ei keksitä, niin korotetaan sitten sitä veroa, jota on helpoin korottaa. Arvonlisäverostahan kertyy laskennallisesti valtion kassaan kaikkein eniten verotuloja, vuositasolla noin 17-18 miljardia euroa. Esimerkiksi tulojen ja varallisuuden perusteella maksettujen verojen osuus on ollut pienempi, vain 12-13 miljardia euroa vuodessa.

Veroja ei voi kuitenkaan määrättömästi korottaa ilman, että niillä on vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Yleinen arvonlisävero on meillä jo nyt peräti 24 prosentissa. Veron nosto vain nostaisi hintoja ja vaikeuttaisi etenkin pienyrittäjien elämää. Millä rahalla työttömät tai jo valmiiksi korkeita ansiotuloveroja maksavat ihmiset voivat muka ostaa kotimaisia palveluja, jos hinnat vain kohoavat? Verotason pitäisi liikkua mieluummin alas kuin ylöspäin. Missä viipyvät ne todelliset toimet yrittäjien elämän helpottamiseksi, kuten arvonlisäveron maksun muuttaminen maksuperusteiseksi tai ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen annettavat helpotukset?

Entä soteuudistus sitten? Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että edes jokin uudistus on nytkähtänyt liikkeelle. Olivathan viime eduskuntakauden yritykset kuntien pakkoliitoksineen ja perustuslakiongelmineen jo alun alkaen tuhoon tuomittuja. En haluaisi koko ajan vain valittaa, mutta kansalaisten terveyspalvelut takaava soteuudistus ei enää pitkään aikaan ole ollut muutosten keskiössä. Sinne ovat tulleet hallintohimmelit, joiden mukaan maa ollaan jakamassa 18 itsehallintoalueeseen. Uudistus on varmasti hyvä pienten syrjäkylien näkökulmasta, mutta suurten kaupunkien näkökulmasta itsehallintoalueille asetetut tavoitteet on jo suurelta osin saavutettu. Esimerkiksi kotikaupunkini Espoon kaltaisille isoille kaupunkikeskuksille ei ole uudistuksessa mitään hyötyä. Valtionosuusjärjestelmän kautta pääkaupunkiseutu maksaa jo nyt satoja miljoonia euroja tukena muualle maahan. Uudistus ainoastaan betonoi alueen asukkaiden roolin muun maan elättäjänä entistäkin vahvemmin. Missä on uudistuksen porkkana?

Kun eilen luin uutisen, jonka mukaan hallituspuolue keskusta lupasi yllättäen liki sata miljoonaa euroa Espoosta Helsingin Itäkeskukseen ulottuvan raideyhteyden rakentamisen, olin tietenkin iloinen ja tyytyväinen. Kun yllättyneitä ovat olleet myös korkeat päätöksentekijät ministereitä myöten, herää tietenkin kysymys, mitä tässä on taustalla. Miksi juuri nyt? Onko kyseessä pelkästään kädenojennus asuntorakentamisen vauhdittamiseksi vai ollaanko tässä tyynnyttelemässä alueen päättäjiä muiden uudistusten tuoman lisälaskun maksamisesta?

Arvonlisäveron alarajan korotus tukisi yrittäjyyttä

Kauppalehdessä 19.2. julkaistu mielipidekirjoitus

 

Teimme kansanedustaja Harri Jaskarin kanssa vuosi sitten toimenpidealoitteen pienyritysten arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostosta 50 000 euroon. Perustelumme olivat selkeät: yrityksen perustamisen ja kasvattamisen tulee olla mahdollisimman houkuttelevaa etenkin nyt, kun työttömyys kasvaa.

Nykyisin yrittäjä joutuu maksamaan arvonlisäveroa, mikäli liikevaihtoa kertyy vuodessa yli 8500 euroa. Jos liikevaihto jää 8500 euron ja 22500 euron välille, arvonlisäveroon voi hakea huojennusta. Tämä ei todellakaan rohkaise yrittäjyyteen, koska liikevaihdon on oltava alle 700 euroa kuukaudessa, ja yrittäjätulon jopa huomattavasti pienempi, jotta yrittäjän alv-raja ei täyty. Käytännössä verotus hoituu siten, että yrittäjä toimittaa joka kuukausi liikevaihtotietonsa sekä alv:n alaiset myynnit ja ostot verottajalle, joka määrää siitä verot. Alarajan ylityksen jälkeen yrittäjä voi tehdä huojennuspyyntöjä viranomaisille, ja toivoa hartaasti, että ne menevät läpi.

Nyt alv:n alarajan nostoon tähtääviin toiveisiimme on viimein vastattu. Vai onko sittenkään? Valtiovarainministeri Antti Rinne esitti äskettäin alv:n alarajan nostamista 8500 eurosta 10 000 euroon eli peräti 1500 eurolla. Pidämme tätä esitystä yrittäjyyden halventamisena. Kun tehdään jotain vähän oikeaan suuntaan, tehdäänkin niin vähän, että sillä ei ole mitään merkitystä! Vuoden 1993 voimaantulon jälkeen alarajaa ei ole kertaakaan nostettu. Jo pelkästään inflaatiokehitys kohottaisi sen vähintään 12 000 euroon.

Näin matalilla alv-rajoilla Suomi on jäänyt jälkeen muusta Euroopasta. Esimerkiksi Britanniassa alaraja on 95 000 ja Italiassa 30 000 euroa. Koska kyseessä on valtiontukisääntelyn piirissä oleva asia, alarajan nosto yli 10 000 euron ja siihen liittyvä huojennus vaatisivat Euroopan komission poikkeusluvan. Muille maille on jo myönnetty poikkeuslupia.

Arvonlisäveron alaraja onkin saatava nousemaan ainakin 30 000 euron liikevaihtoon vuodessa. Se merkitsisi 2500 euron liikevaihtoa kuukaudessa. Tällä voi jo testata yrittäjyysidean toimivuutta sekä kitkutella eteenpäin – mikäli on äärimmäisen säästäväinen. Huojennusväli siirtyisi 30 000 eurosta 90 000 euroon. Tämä mahdollistaisi jo yhden ihmisen palkkaamiseen yritykseen. Yli 90 000 euron liikevaihdolla siirryttäisiin yleiseen arvonlisäverokantaan.

Ja vielä: sen sijaan, että laitetaan yrittäjä verottajan ”alamaisena” anomaan alv-huojennusta, laitetaankin verottaja ”juoksemaan”. Tässä mallissa verottaja maksaisi automaattisesti kerran kalenterivuodessa mahdolliset alv-palautukset takaisin.

Osa yrittäjäkentästä on vastustanut arvonlisäveron alarajan nostamista kilpailun vääristämisen takia. Mielestämme alv:n alarajan nosto on kuitenkin välttämätön. Se on tehtävä mahdollisimman pikaisesti ja riittävän suurena.
Pia Kauma
KTM, kansanedustaja (kok.)
Espoo

Trapetsitaiteilua arvonlisäveron alarajalla

Teimme kansanedustajakollegani Harri Jaskarin kanssa runsas vuosi sitten toimenpidealoitteen pienyritysten arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostosta 50 000 euroon. Perustelumme olivat selkeät: yrityksen perustamisen ja kasvattamisen tulee olla mahdollisimman houkuttelevaa etenkin nyt, kun työttömyys kasvaa.

Nykyisin yrittäjä joutuu maksamaan arvonlisäveroa, jos liikevaihtoa kertyy vuodessa yli 8500 euroa. Jos liikevaihto jää 8500 euron ja 22500 euron välille, arvonlisäveroon voi hakea huojennusta. Tämä ei rohkaise yrittäjyyteen, koska liikevaihdon on oltava alle 700 euroa kuukaudessa ja yrittäjätulon jopa huomattavasti pienempi, jotta yrittäjän alv-raja ei täyty. Käytännössä yrittäjä toimittaa joka kuukausi liikevaihtotietonsa sekä alvin alaiset myynnit ja ostot verottajalle, joka määrää siitä verot. Alarajan ylityksen jälkeen yrittäjä voi tehdä huojennuspyyntöjä viranomaisille – ja toivoa hartaasti, että ne menevät läpi.

Pari viikkoa sitten alvin alarajan nostoon tähtääviin toiveisiimme viimein vastattiin. Vai vastattiinko sittenkään? Valtiovarainministeri Rinne nimittäin esitti alvin alarajan nostamista 8500 eurosta 10 000 euroon eli peräti 1500 eurolla. Tätä esitystä voi pitää melkein yrittäjyyden halventamisena. Kun tehdään jotain vähän oikeaan suuntaan, tehdäänkin niin vähän, että sillä ei ole mitään merkitystä! Alaraja tuli voimaan vuonna 1993, minkä jälkeen sitä ei ole kertaakaan nostettu. Jo pelkästään inflaatiokehitys kohottaisi sen 12 000 euroon.

Näin matalilla alv-rajoilla Suomi on jäänyt jälkeen muusta Euroopasta. Esimerkiksi Britanniassa alaraja on noin 80 000 ja Italiassa 30 000 euroa. Koska kyseessä on valtiontukisääntelyn piirissä oleva asia, alarajan nosto yli 10 000 euron ja siihen liittyvä huojennus vaativat Euroopan komission poikkeusluvan. Toivon todella, että keskusteluissa komission kanssa osataan pitää Suomen puolia.

Arvonlisäveron alaraja onkin saatava nousemaan ainakin 30 000 euroon vuodessa. Se merkitsisi 2500 euron liikevaihtoa kuukaudessa. Tällä voi jo testata yrittäjyysidean toimivuutta sekä kitkutella eteenpäin – mikäli on äärimmäisen säästäväinen. Huojennusväli voisi silloin siirtyä 30 000 eurosta 90 000 euroon. Tämä mahdollistaisi jo yhden ihmisen palkkaamiseen yritykseen. Yli 90 000 euron liikevaihdolla siirryttäisiin yleiseen arvonlisäverokantaan.

Ja vielä: sen sijaan, että laitetaan yrittäjä verottajan ”alamaisena” anomaan alv-huojennusta, laitetaankin verottaja ”juoksemaan”. Tässä mallissa verottaja maksaisi automaattisesti kerran kalenterivuodessa mahdolliset alv-palautukset takaisin.

Osa yrittäjäkentästä ja yrittäjien edunvalvojista on vastustanut arvonlisäveron alarajan nostamista, koska ne pelkäävät muutoksen vääristävän kilpailua sitä enemmän, mitä enemmän alarajaa nostetaan. He myös pelkäävät sen tulevan valtiontaloudelle kalliiksi. Esimerkiksi Suomen yrittäjät on laskenut, että alvin alarajan nosto 50 000 euroon aiheuttaisi 300 miljoonan euron kulut menetettyinä verotuloina. Tässä laskentakaavassa tosin unohtuvat kaikki dynaamiset vaikutukset siitä, kun entistä useampi yrityksen perustamista harkitseva ja aiemmin turvallisessa työsuhteessa ollut siirtyisikin omiin leipiin. Herää myös kysymys, onko edunvalvontajärjestöjen keskeisin tehtävä suojella jo nyt markkinoilla olevia yrityksiä vai ajatella laajemmin myös aloittavien yritysten näkökulmaa.

Kaikissa yritystoiminnan aktivointiin tähtäävissä veropoliittisissa ehdotuksissa on toki myös haittapuolensa. Alvin alarajan nosto on kuitenkin niistä kiireellisimpiä. Se on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja riittävän suurena.

Helpotetaan pienyrittäjän asemaa nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa!

Kokoomuksen yrittäjämyönteiset kansanedustajat Pia Kauma ja Harri Jaskari ovat tehneet toimenpidealoitteen arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamiseksi. ”Yrityksen perustamisen ja kasvattamisen tulee olla Suomessa mahdollisimman houkuttelevaa!” Kauma ja Jaskari linjaavat. Nykyään alv-velvollisuuden alaraja on 8 500 euroa eikä sitä ole korotettu sitten sen vuonna 1993 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen. Jo yksin inflaatiotarkistettuna alaraja olisi tänä päivänä noin 12 000 euroa. Edustajat olisivat valmiita nostamaan sitä vielä tätäkin enemmän. Tuntuvien positiivisten vaikutusten aikaansaamiseksi alarajaa voitaisiin nostaa esimerkiksi 30 000 euroon ja siihen liittyvää huojennusta noin 50 000 euroon.

Edustajien mielestä tehokas keino madaltaa kynnystä ryhtyä yrittäjäksi sekä kasvattaa pientä yritystä on vähentää yrityksen alkuvaiheen kustannuksia ja byrokratiaa. ”Kampaamoissa, hierojilla, siivoojilla ja muilla palvelualoilla, joissa ostoja on vähän suhteessa tehtyyn työhön, arvonlisävero jää usein yrittäjän katettavaksi ja siten se on suoraan pois yrittäjän palkasta ja yrityksen kehittämisestä. Alarajan nosto torjuu myös harmaata taloutta,” Harri Jaskari painottaa.

”Nosto auttaisi pien- ja mikroyrittäjiä tulemaan toimeen yrityksestä saatavalla tulolla, mikä vähentäisi heidän tarvettaan turvautua sosiaaliturvaan. Suomen Pienyrittäjien arvion mukaan Suomessa on noin 45 000 yrittäjää ja ammatinharjoittajaa, joiden todelliset kuukausitulot alittavat virallisen köyhyysrajan. Alarajan nosto ja suurempi siihen liittyvä huojennus ovat siten myös sosiaalipoliittisia kysymyksiä,” kertoo Pia Kauma.

Edustajat toteavat, että vaikka alarajan nosto toki maksaisi aluksi valtiolle, olisivat lisääntyneen taloudellisen toimeliaisuuden ja vähentyneen harmaan talouden tuomat hyödyt varmasti suuremmat pitkällä aikavälillä. ”Yrittämisen pitää olla mahdollista myös pienessä mittakaavassa!” Kauma ja Jaskari kiteyttävät.