Tarinani

Joensuusta Pariisin ja Helsingin kautta Espooseen

Synnyin vuonna 1966 joensuulaiseen perheeseen, jossa oli isä, äiti ja kolme lasta. Minä olin keskimmäinen. Olen aina ollut utelias oppimaan uutta, joten  pärjäsin koulussa aika hyvin. Harrastin viulun- ja pianonsoittoa, ja kaikki vapaa-aikani kului musiikkiopistolla tunneilla ja orkesteriharjoituksissa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 1985 minulla oli vaikeuksia päättää, missä halusin opiskella. Sain ASLA–Fullbright -stipendin Yhdysvaltoihin, mutta näin jälkikäteen harmittelen, että en käyttänyt sitä. Sen sijaan aloitin opiskelut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, ettei se silloin vielä tuntunut omalta jutulta, ja opinnot jäivät kesken. Politiikka tuntui etäiseltä ja likaiseltakin. Halusin pysytellä mahdollisimman kaukana siitä. Seuraavana vuonna aloitin opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa, ja valmistuin sieltä vuonna 1990 laskentatoimi pääaineena. Yhden vuoden opiskelin Helsingin Kauppakorkeakoulun vaihdossa Pariisissa. Jäin tämän jälkeen vielä vuodeksi töihin Pariisiin eli olin siellä ajan 1989-91.

Työnteko ja toimeliaisuus on ollut aina luontevaa

Olen oikeastaan koko ikäni tehnyt töitä. Jo yläkouluikäisenä 1980-luvulla kirjoittelin ensin vanhempieni arkkitehtitoimistossa rakennusselityksiä koneella puhtaaksi, sitten pakersin kummisedän tilitoimistossa siivoojana ja paikallisessa ruokakaupassa tuotteiden hinnoittelijana.  Aina jotakin. Ekonomiopintojen alkuvaiheessa tein kirjanpitäjän ja reskontranhoitajan töitä, ja pian pääsin  muihin taloushallinnon tehtäviin. Pikku hiljaa päätin, että haluaisin sittenkin laajentaa piiriäni ulkomaille. Niinpä kävin Fintran 2-vuotisen vientimarkkinoijakurssin vuosina 1993-95.

1990-luvun alusta 2000-luvun alkuun kaikissa töissäni oli jokin kansainvälinen ulottuvuus. Varsinaisesti kansainvälisen kaupan parissa työskentelin mm. Vaisalassa ja Suunnossa. Olin vuoden verran freelance-toimittajana Yleisradion aamutelevisiossa 2003-2004. Tämän jälkeen olin kotona neljän lapsen kanssa, kunnes vuoden 2005 lopulla minut valittiin toimitusjohtajaksi Laatukeskus Excellence Finlandiin vuonna 2006.

Perheessä neljä lasta

Olen kiitollinen kaikista neljästä lapsestamme. Nykyään kun on niin paljon lapsettomuutta, olen erittäin tietoinen siitä, että lapset ovat lahja, joka saadaan. Eivät mikään meriitti itsessään.   Ensimmäinen lapsemme syntyi, kun olin 27-vuotias, toinen kun olin 30-vuotias, kolmas 37-vuotiaana ja viimeinen, kun olin 38 vuotta. Kaikki ovat syntyneet erilaiseen elämänvaiheeseen, ja kaikki heistä ovat opettaneet minua enemmän kuin yksikään työ. Tämä opetustyö jatkuu edelleen, ja tuskin loppuu ikinä.

Jokaisella poliitikolla on oma tarinansa, miksi juuri hänestä on tullut poliitikko

Neljäs lapsemme oli puolen vuoden ikäinen, kun olin ensimmäistä kertaa ehdolla vaaleissa.  Olin silloin 38-vuotias ja ne olivat vuoden 2004 kunnallisvaalit Espoossa, jonne olimme muuttaneet Helsingistä vuonna 1997.

Jokaisella kansanedustajalla on oma tarinansa, miksi on halunnut lähteä politiikkaan. Minulla kiinnostuksen kohteena oli lastensuojelu ja lapsiperheiden asiat. Olen ollut 2000-luvun alkupuolella parisen vuotta sijaisäitinä ja ajattelin, että haluan muuttaa meidän lastensuojeluamme inhimillisempään suuntaan. Mahdollisimman paljon sijoituksia perheisiin ja kodinomaisiin olosuhteisiin, ja mahdollisimman vähän laitosmaisiin oloihin. Olin myös sitä mieltä – ja olen edelleen – että silloin kun ihmisellä on vakavia ongelmia, hän jää helposti järjestelmän rattaisiin. Omien etujen ajamisessa pitäisi olla vahva juuri silloin, kun ihminen on heikoimmillaan.

Myöhemmin olen saanut huomata, että valitettavasti tämä pätee myös muihin kuin lastensuojelukysymyksiin. Kun sairastuu, joutuu työttömäksi, tulee yllättävä kriisi tai tapahtuu jotain, johon ei juuri sillä hetkellä olisi voimia, pitääkin olla vahva. Kyse ei ole pelkästään rahan tai työvoiman lisäämisestä eri paikkoihin, vaan asenteesta ja inhimillisyydestä. Siitä miten olemme valmiit kohtaamaan toisen ihmisen.

Yhteisten asioiden hoito on tasapainon hakemista eri asioiden kesken.

Vaikka lähdin politiikkaan lasten asiat edellä, myös monet muut asiat ovat tärkeitä. Yhteiskunnassa oleellisinta on hakea tasapaino erilaisten asioiden kesken. Niiden jotka tekevät työtä ja maksavat paljon veroja täytyy tuntea, että heidän rahojaan käytetään vastuullisesti ja tuhlaamatta. Yhtään enempää veroja ei pidä periä kuin on aivan välttämätöntä. Niiden taas, jotka ovat enemmän saamapuolella on koettava, että he ovat turvassa ja heistä huolehditaan.

Siinä se. Tätä olen tekemässä. Olen tyytyväinen, että sain valtuutuksen jatkaa kansanedustajana vielä huhtikuun 2019 eduskuntavaalien jälkeen.

 

 

 

Pia sosiaalisessa mediassa

Twitter

Eläkejärjestelmämme on Suomen julkisen talouden tervein osa. Nykyiset eläkkeet eivät edes ole suuren suuria, vaan eurooppalaista keskitasoa. Ihmettelenkin perustelua, että ”myös eläkeläisten on maksettava osansa”. Suuri osa eläkeläisistä maksaa jo nyt korkeampaa veroa kuin muut.

Maksussa olevia tai ansaittuja eläkkeitä ei saa leikata. Indeksijäädytys jättäisi eläkkeet pysyvästi jälkeen hintojen nousukehityksestä. Eläkkeet eivät saa olla poliittisen mielivallan kohde. Eläkkeensaajan on voitava luottaa valtioon ja omaisuudensuojaan.

Vasemmistoliiton tavoite on koko Orpon hallituskauden ollut kateuden ja luokkasodan lietsominen suomalaisten välille. Vihassaan Koskelalla meni sekaisin tulot ja varallisuus. Ja tiedoksi myös, että Suomessa ei miljardöörejä todellakaan riesaksi saakka ole.

Samaan aikaan ei voi syödä kakkua ja säilyttää sitä. Mikä se Sdp:n linja oikein on? Haukkuvat meitä, ettemme tee riittävästi valtion velkaantumisen taittamiseen, ja samaan aikaan haluavat jättitukia antamalla velkaannuttaa valtiota vielä entistä enemmän.

Load More

Facebook

1 week ago

Pia Kauma
Näitä keinoja esitämme:1️⃣ Perheenyhdistämisen tiukentamista siten, ettei tuloiksi enää voi laskea sosiaalitukia, paitsi lapsilisät2️⃣ Turvapaikanhaun keskittämistä EU:n ulkopuolelle3️⃣ Maksuttomien tulkkipalveluiden rajaamista 2 vuoteen maahantulosta4️⃣ Kielitaidon arvioimista 3-vuotisneuvolassa ja jos se ei riitä, lapsen ohjaamista varhaiskasvatukseen5️⃣ Koulujen vieraskielisten oman äidinkielen opetuksen tukemisesta luopumista valtion tasolla 6️⃣ Nykymuotoisen S2-opetuksen korvaamista määräaikaisella kieliopetuksella ja tuella7️⃣ Oleskelulupien määräaikaisuutta8️⃣ Takuu- ja kansaneläkeoikeuden kiristämistä asumisaikaa tiukentamalla9️⃣ Maahanmuuttajan työttömyysturvan määrän porrastamista Suomessa tehdyn työn keston mukaan🔟 Toimeentulotuen rajausta vain aidosti työhön kykenemättömille1️⃣1️⃣ Uusien, perusteettomien turvapaikkahakemuksen tekemisen rajoittamista1️⃣2️⃣ Vankeusrangaistusten suorittamista ensisijaisesti ulkomaalaisen omassa kotimaassa ... See MoreSee Less
View on Facebook

2 weeks ago

Pia Kauma
Vihdoin! Reilumpi YEL on matkalla. 💙Yrittäjän eläkelain eli YEL:in uudistus on saapunut eduskunnan käsiteltäväksi. Kokoomuksen ansiosta olemme tuomassa YEL:iin valinnanvapautta, jotta jatkossa yrittäjät saisivat itse vapaammin päättää, mihin eläkemaksunsa perustavat. Aiemmin on ollut niin, että yrittäjien eläkemaksut ovat määräytyneet laskennallisen työtulon arvion mukaan. Jatkossa yrittäjä saisi itse päättää, perustuuko maksu arvioon, vai todellisiin ansiotuloihin.Jopa 40:llä prosentilla yrittäjistä eläkemaksut laskevat uudistuksen myötä. Näistä valtaosa on pieni- ja keskituloisia yrittäjiä. Eläkejärjestelmästä tulee siis reilumpi!Uudistus ei ole täydellinen, ja matkaa täydelliseen malliin on vielä. Jatkossa pitää selvittää rahastoinnin mahdollisuutta ja kaikki yrittäjät on saatava reaaliaikaiseen tulorekisteriin, jotta maksut perustuisivat aina mahdollisimman oikeisiin tulotietoihin.Uudistus on silti valtava harppaus oikeaan suuntaan. Tätä sietää juhlia! 🥳 ... See MoreSee Less
View on Facebook

2 weeks ago

Pia Kauma
Hyvää tyttöjen päivää! Suomi on tasa-arvoinen maa, jossa niin tytöillä kuin pojillakin on oikeus kulkea kasvot paljaana. Näin tulee olla myös jatkossa! ... See MoreSee Less
View on Facebook

2 weeks ago

Pia Kauma
On aivan turha puhua eläkeiän nostosta, jos ei ikäsyrjinnästä päästä eroon. Moni 55 vuotta täyttänyt tekisi ilomielin töitä, jos niitä saisi. Ja entäpä nuoret sitten? Vaikka elinikä nousee, niin onhan se aika toivotonta, jos tietää pääsevänsä eläkkeelle vasta 70-vuotiaana tai jopa myöhemmin. On lisäksi monia ammatteja, mm. palo- ja pelastusalalla, jossa tarvitaan loistavaa fyysistä kuntoa. Ei tunnu realistiselta, reilulta eikä edes turvalliselta kenenkään kannalta. ... See MoreSee Less
View on Facebook