Tarinani

Joensuusta Pariisin ja Helsingin kautta Espooseen

Synnyin vuonna 1966 joensuulaiseen perheeseen, jossa oli isä, äiti ja kolme lasta. Minä olin keskimmäinen. Olen aina ollut utelias oppimaan uutta, joten  pärjäsin koulussa aika hyvin. Harrastin viulun- ja pianonsoittoa, ja kaikki vapaa-aikani kului musiikkiopistolla tunneilla ja orkesteriharjoituksissa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 1985 minulla oli vaikeuksia päättää, missä halusin opiskella. Sain ASLA–Fullbright -stipendin Yhdysvaltoihin, mutta näin jälkikäteen harmittelen, että en käyttänyt sitä. Sen sijaan aloitin opiskelut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, ettei se silloin vielä tuntunut omalta jutulta, ja opinnot jäivät kesken. Politiikka tuntui etäiseltä ja likaiseltakin. Halusin pysytellä mahdollisimman kaukana siitä. Seuraavana vuonna aloitin opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa, ja valmistuin sieltä vuonna 1990 laskentatoimi pääaineena. Yhden vuoden opiskelin Helsingin Kauppakorkeakoulun vaihdossa Pariisissa. Jäin tämän jälkeen vielä vuodeksi töihin Pariisiin eli olin siellä ajan 1989-91.

Työnteko ja toimeliaisuus on ollut aina luontevaa

Olen oikeastaan koko ikäni tehnyt töitä. Jo yläkouluikäisenä 1980-luvulla kirjoittelin ensin vanhempieni arkkitehtitoimistossa rakennusselityksiä koneella puhtaaksi, sitten pakersin kummisedän tilitoimistossa siivoojana ja paikallisessa ruokakaupassa tuotteiden hinnoittelijana.  Aina jotakin. Ekonomiopintojen alkuvaiheessa tein kirjanpitäjän ja reskontranhoitajan töitä, ja pian pääsin  muihin taloushallinnon tehtäviin. Pikku hiljaa päätin, että haluaisin sittenkin laajentaa piiriäni ulkomaille. Niinpä kävin Fintran 2-vuotisen vientimarkkinoijakurssin vuosina 1993-95.

1990-luvun alusta 2000-luvun alkuun kaikissa töissäni oli jokin kansainvälinen ulottuvuus. Varsinaisesti kansainvälisen kaupan parissa työskentelin mm. Vaisalassa ja Suunnossa. Olin vuoden verran freelance-toimittajana Yleisradion aamutelevisiossa 2003-2004. Tämän jälkeen olin kotona neljän lapsen kanssa, kunnes vuoden 2005 lopulla minut valittiin toimitusjohtajaksi Laatukeskus Excellence Finlandiin vuonna 2006.

Perheessä neljä lasta

Olen kiitollinen kaikista neljästä lapsestamme. Nykyään kun on niin paljon lapsettomuutta, olen erittäin tietoinen siitä, että lapset ovat lahja, joka saadaan. Eivät mikään meriitti itsessään.   Ensimmäinen lapsemme syntyi, kun olin 27-vuotias, toinen kun olin 30-vuotias, kolmas 37-vuotiaana ja viimeinen, kun olin 38 vuotta. Kaikki ovat syntyneet erilaiseen elämänvaiheeseen, ja kaikki heistä ovat opettaneet minua enemmän kuin yksikään työ. Tämä opetustyö jatkuu edelleen, ja tuskin loppuu ikinä.

Jokaisella poliitikolla on oma tarinansa, miksi juuri hänestä on tullut poliitikko

Neljäs lapsemme oli puolen vuoden ikäinen, kun olin ensimmäistä kertaa ehdolla vaaleissa.  Olin silloin 38-vuotias ja ne olivat vuoden 2004 kunnallisvaalit Espoossa, jonne olimme muuttaneet Helsingistä vuonna 1997.

Jokaisella kansanedustajalla on oma tarinansa, miksi on halunnut lähteä politiikkaan. Minulla kiinnostuksen kohteena oli lastensuojelu ja lapsiperheiden asiat. Olen ollut 2000-luvun alkupuolella parisen vuotta sijaisäitinä ja ajattelin, että haluan muuttaa meidän lastensuojeluamme inhimillisempään suuntaan. Mahdollisimman paljon sijoituksia perheisiin ja kodinomaisiin olosuhteisiin, ja mahdollisimman vähän laitosmaisiin oloihin. Olin myös sitä mieltä – ja olen edelleen – että silloin kun ihmisellä on vakavia ongelmia, hän jää helposti järjestelmän rattaisiin. Omien etujen ajamisessa pitäisi olla vahva juuri silloin, kun ihminen on heikoimmillaan.

Myöhemmin olen saanut huomata, että valitettavasti tämä pätee myös muihin kuin lastensuojelukysymyksiin. Kun sairastuu, joutuu työttömäksi, tulee yllättävä kriisi tai tapahtuu jotain, johon ei juuri sillä hetkellä olisi voimia, pitääkin olla vahva. Kyse ei ole pelkästään rahan tai työvoiman lisäämisestä eri paikkoihin, vaan asenteesta ja inhimillisyydestä. Siitä miten olemme valmiit kohtaamaan toisen ihmisen.

Yhteisten asioiden hoito on tasapainon hakemista eri asioiden kesken.

Vaikka lähdin politiikkaan lasten asiat edellä, myös monet muut asiat ovat tärkeitä. Yhteiskunnassa oleellisinta on hakea tasapaino erilaisten asioiden kesken. Niiden jotka tekevät työtä ja maksavat paljon veroja täytyy tuntea, että heidän rahojaan käytetään vastuullisesti ja tuhlaamatta. Yhtään enempää veroja ei pidä periä kuin on aivan välttämätöntä. Niiden taas, jotka ovat enemmän saamapuolella on koettava, että he ovat turvassa ja heistä huolehditaan.

Siinä se. Tätä olen tekemässä. Olen tyytyväinen, että sain valtuutuksen jatkaa kansanedustajana vielä huhtikuun 2019 eduskuntavaalien jälkeen.

 

 

 

Pia sosiaalisessa mediassa

Twitter

Korostan, että en vastusta ammattiyhdistysliikettä. On siitä hyötyäkin. En vain pidä jäsenmaksua aitona tulonhankkimiskuluna. Ja koskeehan tämä itseänikin, kun Ekonomiliitto SEFEn jäsenmaksua ei voi enää vähentää verotuksessa.

Ay-maksujen verovähennysoikeutta ei palauteta, ainakaan jos @kokoomus on seuraavassa hallituksessa. Tämä on silkkaa ay-liikkeen kosiskelua demareiden Antti Lindtmanilta. Jo oli aikakin poistaa vähennys, jolle ei ollut kunnollista perustetta.

Kirjoitin blogin Trumpin politiikasta ja siitä, miten arvostetut asiantuntijatkin näkevät Suomessa nyt maailman ikään kuin kaikki olisi iäksi menetetty. Ei ole. Rauhoittukaa!

Poliittinen johto ei voi paeta vastuutaan, jos kansanedustaja käyttäytyy epäasiallisesti avustajia kohtaan. Asioihin pitää puuttua heti, kun ne tulevat tietoon. Eduskunnan kohdalla olemme sen velkaa koko yhteiskunnalle. Toimimme esimerkkinä muillekin.

Load More

Facebook

1 month ago

Pia Kauma
Sosiaalisesta mediasta on iloa ja hyötyä. Mutta sen käytöstä aiheutuu kaikille, ja erityisesti nuorille, myös kaikenlaista harmia, turhia ulkonäköpaineita ja kiusaamista. Somessa on ollut jopa haasteita, joilla on ollut traagiset seuraukset. Mikä on mielipiteesi, pitäisikö somen käytölle asettaa laissa rajoituksia tai jopa kieltää sen käyttö, kuten äskettäin Australiassa? Laita vastaus tähän alle! ... See MoreSee Less
View on Facebook

2 months ago

Pia Kauma
Nuorten työttömyystilanne on hälyttävä, eikä se parane sillä, että odotamme parempia aikoja. Siksi tein aloitteen valtion budjettiin 200 000 euron rahoituksesta uuden keikkatyösovelluksen ja siihen liittyvän matching-työkalun, eli ”työnhaun Tinderin”, kehittämiseen. Ehdotukseni meni läpi valtiovarainvaliokunnassa ja pian työ voidaan aloittaa!Konsepti on ainutlaatuinen, koska tällaista järjestelmää ei ole vielä käytössä. Kyseessä olisi moderni ja helppo tapa työnantajille ja erityisesti nuorille työnhakijoille löytää toisensa.Monella nuorella ei ole lainkaan työkokemusta, ja siksi kynnyksen hakea töitä pitää olla mahdollisimman matala. Espoossa ja Kauniaisissa on yksin jo noin 3 900 nuorta työtöntä työnhakijaa, vaikka samaan aikaan töitä olisi monilla aloilla tarjolla tässäkin työllisyystilanteessa.Määräraha myönnetään Espoon kaupungille yhteistyössä Uudenmaan liiton kanssa, ja Espoon kaupunki on varannut myös rahaa neljäksi vuodeksi eteenpäin työkalun kehittämiseen. Sovellusta pilotoidaan ensin Espoossa ja Kauniaisissa, koska Espoossa on jo ollut käytössä keikkatyöpalvelu Workpilots. Siitä saatua kokemusta hyödynnetään jatkokehittämiseen. Jos pilotti osoittautuu hyväksi, pitää mallia laajentaa myös muille ikäryhmille ja alueille. Nuorille pitää saada töitä ja mahdollisuuksia! ... See MoreSee Less
View on Facebook

2 months ago

Pia Kauma
Päivän hyvä uutinen: Verotettavan perinnön alaraja nousee ensi vuoden alusta 20 000 eurosta 30 000 euroon. Verotettavan lahjan alaraja 5 000 eurosta 7 500 euroon. Monella keskiverto perinnönsaajalla perinnön arvo on joitain kymppitonneja, joten tämä on hyvä askel siihen suuntaan, että jatkossa rajaa voitaisiin enemmänkin nostaa ja jopa luopua perintöverosta kokonaan.Kuva on Billnäsin antiikkimarkkinoilta, joita tykkään kierrellä silloin tällöin. ... See MoreSee Less
View on Facebook