JULKISUUDESSA on jälleen virinnyt keskustelu sunnuntailisien poistamisesta. Ne koskevat työntekijöitä, jotka tekevät työtä sunnuntaina tai tiettyinä juhlapyhinä työaikalain piirissä. Sunnuntaina tehdystä työstä maksetaan kaksinkertainen palkka kyseisiltä tunneilta.
Sunnuntailisien poistoa on esitetty aikaisemminkin. Sen taustalla on aivan oikeutettu huoli siitä, että Suomessa tehdään vähemmän työtunteja kuin melkein missään muualla Euroopassa. Kokoaikaisten työntekijöiden viikkotuntimäärillä laskettuna vähemmän työtunteja tehdään vain Norjassa.
Sunnuntaisin esimerkiksi ravintoloiden pitäminen auki ei ole useinkaan kannattavaa, koska työntekijöiden palkat tulevat silloin kalliiksi. Sama koskee esimerkiksi kauppoja, matkailualaa ja turvallisuusalaa. Myös hoitoalalla sunnuntailisää yleensä maksetaan. Sunnuntaikorvauksia maksettiin vuonna 2024 yhteensä noin 1,55 miljardia euroa noin 704 000 palkansaajalle. Korvauksien saajien keskiansio oli noin 1 850 kuussa.
Olisi tietenkin mukavaa, jos sunnuntaisin olisi enemmän aktiviteetteja tarjolla. Monillahan on viikonloppuisin enemmän aikaa osallistua erilaisiin tapahtumiin, sekä aikaa syödä ulkona. Laajempi sunnuntaiohjelma hyödyttäisi tietenkin myös turisteja. Se lisäisi Helsingin ja muiden suurempien kaupunkien vetovoimaa.
Mutta sunnuntailisien poistaminen tai pienentäminen jo valmiiksi pienipalkkaisilta ihmisiltä ei voi olla oikea tie. Kysymys on sadoista tuhansista työntekijöistä, usein naisista, joista monille varmasti tekee jo nyt tiukkaa tulla palkallaan toimeen. Siksi en hyväksy palkkojen alentamista ilman, että se kompensoitaisiin muiden päivien palkoissa. Keskiansioiden olisi pysyttävä vähintään samalla tasolla. Ja silloinkin moni varmaan miettisi, haluaako lähteä töihin nimenomaan pyhänä, kun perhe ja ystävät ovat vapaalla, jos sitä ei korvattaisi mitenkään ja jos työvuoroja olisi saatavilla myös arkena. Voi näin ollen kysyä, olisiko sunnuntailisien poisto lopulta karhunpalvelus myös työnantajille, kun he eivät enää saisi houkuteltua ihmisiä sunnuntaisin töihin.
Jos satojen tuhansien ihmisten palkkoja alennettaisiin, myös kulutukseen jäisi vähemmän rahaa ja veroja kertyisi vähemmän. Yhä useampi joutuisi lisäksi turvautumaan asumistukeen ja muihin sosiaaliturvan muotoihin, kun omat työtulot eivät riittäisi elämiseen. Silloin liian pienien palkkojen seuraukset tulisivat yhteisistä varoista maksettaviksi.
Myöskään veronmaksajana en tästä ajatuksesta ilahdu. Lisäksi minua ärsyttää, että näitä ehdotuksia tekevät aina ihmiset, joilla itsellään on niin hyvä palkka, ettei se koske heitä. Katsotaan pienipalkkaisia ihmisiä ikään kuin ylhäältä alaspäin välittämättä siitä, miten siellä alhaalla pärjäillään.
Moni sellainen, joka ei ole koskaan vuorotyötä tehnyt, ei tiedä, kuinka raskasta se on. Olin 2000-luvun alkupuolella Ylen aamutelevisiossa toimittajana ja koin silloin, mitä se on, kun työpäivä alkaa aamuisin paljon ennen kukonlaulua. Sisäinen kelloni meni aivan sekaisin, ja jouduin toteamaan, että vuorotyö voisi johtaa vakaviin terveysongelmiin.
Keskeistä on, että palkansaajien ja työnantajien edustajat keskenään sopivat, miten työn tekemistä voitaisiin lisätä ja miten sunnuntaikorvaukset ja palkanlisät hoidetaan. Huonosti, yksipuolisesti tai epäreilusti toteutettu sunnuntailisien poisto olisi todennäköisesti lopulta karhunpalvelus kaikille.
PIA KAUMA
KANSANEDUSTAJA (KOK)
ESPOO
Juttu julkaistu alun perin Iltalehdessä 1.6.2026.