Yrittäjät haluavat YEL-maksut vastaamaan todellisia ansioita, selviää kokoomuksen työryhmän tiedoista.
Yrittäjien eläkejärjestelmän uudistusta selvitetään parhaillaan.
Kauppalehti kertoi tunnetuista yrittäjistä, jotka maksoivat suuria palkkoja, mutta pieniä eläkemaksuja. Ongelma on, että valtio joutuu yrittäjien eläkkeiden maksajaksi.
Yrittäjäneläkejärjestelmää ja sen uudistusta kommentoi Kauppalehdelle kokoomuksen kansanedustaja ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Pia Kauma.
Kauma vetää kokoomuksen YEL-työryhmää, joka jättää esityksensä Sosiaali- ja terveysministeriön asettamalle selvityshenkilö Jukka Rantalalle. Rantalan raportin tulisi olla valmis marraskuun lopussa.
Nykyiseen YEL-järjestelmään ei yrittäjillä ole luottoa, selviää Kauman työryhmän keräämistä tiedoista.
”Siitä kertoo näiden menestyvien yrittäjien sijoittaminen rahastoihin, osakkeisiin ja muualle. Itse uskon siihen, että rahaston luominen voisi lisätä luottamusta siihen järjestelmään”, Kauma kertoo.
Kaikki yrittäjät eivät ole samalla viivalla.
”Yrittäjät ovat jossain määrin erimielisiä riippuen muun muassa siitä, minkä kokoisesta yritystoiminnasta on kysymys. [Kauppalehden] jutussa on kysymys melko menestyneistä yrittäjistä, joilla on aika hyvät tulot. He ovat pystyneet käyttämään sijoitustoimintaa ja rahastoja ikään kuin varmistaakseen omasta mielestään turvallisemman selustan tulevalle eläkeiälle.”
Pienemmillä yrittäjillä samanlaiseen ei usein ole mahdollisuutta.
KRITIIKKIÄ herättää etenkin YEL-maksun määräytymisperuste. Yrittäjien eläkkeet ja eläkemaksut ovat perustuneet 1970-luvulta lähtien YEL-työtuloon, joka tarkoittaa työpanoksen arvoa, ei palkkaa kuten palkansaajilla.
Eläkeyhtiöt ovat alkaneet tarkistaa yrittäjien työtuloja.
”Saamani palautteen perusteella moni kokee, että heille YEL-maksu on määrätty liikevaihdon eikä työtulon perusteella. Siinä ei ole huomioitu muita kuluja, vaan katsottu kaikki yritykselle tuleva tulo työtulona.”
Vaihtoehtoisesti on katsottu alan mediaaniliikevaihtoa ja mediaanipalkkaa.
”Nämä ovat teoreettisia laskelmia, jotka varsinkin yksinyrittäjien kohdalla on koettu hyvin epäoikeudenmukaiseksi”, Kauma kertoo.
Kokoomus on asettanut selvitysryhmän, joka antaa ehdotuksen Rantalalle ennen raportin julkistamista.
”Tietenkin toimimme hänen kanssaan yhteistyössä ja työryhmä on hänet tavannutkin.” Niin selvityshenkilö Rantala kuin kokoomuksen ryhmä käyttää taustaryhminään institutionaalisia toimijoita.
”Työryhmässämme kuullaan myös tavallisia kansalaisia ja yrittäjiä. Siitä saadaan lisäarvo, jota Rantalan työryhmä ei saa.”
NYKYINEN YEL-järjestelmä ei ole kestävä valtion talouden kannalta.
”Valtion budjetista joudutaan maksamaan joka vuosi suurempi osuus veronmaksajien rahoja puuttuvien yrittäjäeläkkeiden kompensointiin.”
Vuonna 2010 se oli alle sata miljoonaa euroa.
”Viime vuonna meni 500 miljoonaa euroa rikki ja ensi vuodelle on budjetoitu karkeasti 560 miljoonaa euroa. Voi olla, että sekin menee rikki.”
”Se kasvaa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi valtioneläkkeet tai maatalousyrittäjien eläkkeet. Huolestuttava piirre tässä on, että veronmaksajista on muodostunut eräänlainen rahasto, jota ei muuten ole.”
Tämän takia niin Rantalan kuin Kauman työryhmässä pohditaan rahastoimisen mahdollisuutta.
”Meillä on valtion omaisuutta, jonka myyntituloja on käytetty ja käytetään erilaisten infrahankkeiden rahoittamiseen. Olisi järkevää tehdä laskuharjoituksia, voitaisiinko valtion omaisuutta myydä alkupääomaksi
esimerkiksi YEL-vakuuttajille.”
Kauma on tapaamassa valtion talouden asiantuntijoita asian tiimoilta ennen konkreettisia ehdotuksia. Rahasto ei synny hetkessä.
”On arvioitu, että jotta sillä saataisiin samankaltainen kattavuus kuin työeläkkeellä, summan pitäisi olla 9–10 miljardia euroa. Kuten tiedetään, valtiolla ei ole tällaisia rahoja kovin helposti saatavilla.”
VAIKKA kuulemiset ovat kesken, suuntia on jo tiedossa.
”Eniten kannatusta näyttää saavan se, että YEL-eläkemaksu perustuisi todellisiin tuloihin. Mieluiten ehkä jopa niin, että se määräytyisi ennakkoveron perusteella. Silloin sitä voidaan vuoden lopussa korjata toteutuneen vuoden lukujen perusteella.”
Myös YEL-velvollisuuden alarajat ihmetyttävät Kaumaa. Vakuutus on otettava, jos työtulot ovat vähintään 9 208,43 euroa vuodessa. Työntekijöiden eläkevakuutusta on maksettava, kun palkkaa maksetaan vähintään 70,08 euroa kuukaudessa.
”9 200 euron raja on aika keinotekoinen, joka juontuu 1970-luvulta. Se on vaan päivitetty euroihin ja nykypäivään. Työeläkkeen maksuvelvoite tulee jo noin seitsemänkymmenen euron kohdalla. Ei ole mitään syytä, että minkä takia yrittäjäeläkkeellä pitäisi olla niin paljon korkeampi arvo.”
Työryhmän tietojen mukaan eniten kannatusta on saanut malli, jossa alarajaa ei olisi. Maksut alkaisivat, kun yrittäjyys alkaisi. Kynnys olisi korkeintaan muutamia satoja euroja.
Maksujen tulisi olla suhteessa yritysten maksukykyyn.
”Eniten meitä huolettaa se, että on paljon yksinyrittäjiä ja mikroyrittäjiä, joilla on alle kymmenen henkilöä töissä. Heille eläkemaksu on määritelty teoreettisen laskentatavan perusteella liian korkeaksi. Yrittäjään ei pitäisi kohdistaa sellaisia viranomaismaksuja, jotka saattavat hyydyttää toiminnan heti alkuunsa.”
Yleistyvä yrittäjyys lisää järjestelmän uudistuspaineita.
”Hallitusohjelmassa on yhdistelmävakuutuksen tekeminen tai ainakin sen selvittäminen. Monella ihmisellä ja tulevaisuudessa vielä useammalla tulot koostuvat työuran aikana sekä työtuloista että yrittäjätuloista.”
Juttu julkaistu alun perin Kauppalehdessä 6.10.2025.