Ryhmäpuheenvuoro Espoon kaupunginvaltuustossa
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!
Aivan alkuun haluan todeta, että kokonaisuutena katsoen voimme olla tyytyväisiä kaupungin viime vuoden tilinpäätökseen. Ennusteen mukaan Espoo tulee tekemään nollatuloksen. Vuosikatetta kertyi 117 miljoonaa euroa, vaikka muutetussa talousarviossa se oli viime vuoden puolella vielä alle 70 miljoonaa euroa. Tästä luvusta, vuosikatteestahan me olemme kaikkien ryhmien kesken jo valtuustosopimuksessa sopineet, että se vuonna 2017 ja siitä eteenpäin olisi vähintään 180 miljoonan euron tasolla. Silloin se edes joten kuten riittäisi kasvavien investointiemme poistoihin eikä lainaa tarvitsisi ottaa. Jos sitten katsotaan tilikauden tulosta, niin myös se on 10 miljoonaa euroa plussalla. Hyvää on myös se, että verorahoitus toteutui lähes suunnitelmien mukaisesti.
Mutta toki myös huolestuttavia piirteitä on. Tärkein niistä on se, että työttömyys on kasvanut. Viime vuoden lopussa meillä oli työttömiä jo yli 13 000 henkilöä eli 9,9 prosenttia, joka on 1,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Eritoten nuorisotyöttömyys on ollut kasvussa. Työttömyyden kasvusta on seurannut, että esimerkiksi toimeentulomenoihin, erilaisiin avustuksiin ja työmarkkinatukeen on jouduttu satsaamaan ennakoitua enemmän. Toinen, melkeinpä ikuisuuskysymys, on ollut erikoissairaanhoidon määräraha, joka on kasvanut suhteessa enemmän kuin kulut keskimäärin.
Muistuttaisin valtuutettuja myös siitä, että vaikka tulos on olosuhteisiin nähden hyvä, osittain korjaantunut tulos johtuu onnistuneista sijoituksista ja eritoten rahastojen tuotoista, joita emme voi käyttää suoraan esimerkiksi investointien rahoitukseen tai palveluihin. Tämä tarkoittaa myös, että aihetta suuriin riemunkiljahduksiin ei ole, vaan tuottavuuden kehittämistä ja tiukkaa menokuuria pitää jatkaa. Taloushan ei Suomen eikä Euroopan tasolla osoita vielä mitään erityisiä elpymisen merkkejä. Myös tilaaja-tuottajamallin purkaminen ja siihen uuden ratkaisun hakeminen on meille edelleen tärkeää, koska palveluliiketoiminnan ja teknisen palvelun puolella on saatavissa vuositasolla useiden kymmenien miljoonien säästöt, jos teemme fiksuja ratkaisuja hyvissä ajoin ja mielellään vielä tämän kevään aikana. Tarvitsemme nämä rahat palveluihin ja investointeihin muualle. Tästä ei pidä livetä.
Arvoisa puheenjohtaja,
Asioita on paljon, joista voisi puhua, mutta nostan esiin nyt vain kaksi erityistä: nuorisotyöttömyyden ja vanhusten kotihoidon palvelut.
Nuorisotyöttömyyden osalta Espoon tulee pyrkiä siihen, että yksikään meidän alle 25-vuotiaasta nuoresta työttömästä ei jää yksin. Heitähän on jo yli 1400 yksin Espoossa. Koko maan tasolla hallitus on satsannut nuorisotakuuhun, jonka tavoitteena on ollut taata jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai työpajapaikka. Erityisesti oppisopimuskoulutusta tulee kehittää ja hakea oppia muualta, myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Otan tässä esimerkiksi Saksan ja Itävallan, joissa molemmissa on vallalla erittäin hyvin onnistunut oppisopimus-kisällikulttuuri. Siinä nuoret kulkevat ammattilaisten mukana oppimassa itselleen ammattia käytännön tekemisen kautta esimerkiksi rakennus- tai käden taitojen alalta. Ja alkuvaiheessa he saavat ammattilaisia alhaisempaa palkkaa. Kun taidot kasvavat, kasvaa myös palkka.
Ruotsissa taas valtio maksaa osan alle 26-vuotiaan henkilön työn sivukuluista. Näistä esimerkeistä meidän pitää ottaa oppia, ja soveltaa tänne. Tietenkin monet näistä asioista ovat työmarkkinajärjestöjen ja viime kädessä lainsäätäjän käsissä, mutta totta kai etenkin suuret kaupungit voivat vaikuttaa, että nämä asiat menevät valtakunnan tasolla eteenpäin. Hyvä alku ovat tietenkin myös kesätyöpaikat, joita Espoo on viime vuosina mahdollistanut tukemalla pienellä, muutaman sadan euron summalla työnantajaa, joka tarjoaa nuorelle kesätyöpaikan. Tästä on hyvä pitää kiinni jatkossakin, ja laajentaa vielä edelleen.
Toinen yksittäinen asia, arvoisa puheenjohtaja, on vanhusten kotipalvelut.
Meillä on vanhustenhoidon budjetissa tänä vuonna toimintamenoja hieman yli 160 miljoonaa euroa. Kotihoidon toimintamenot ovat tästä noin 16,5 prosenttia. Nämä menothan ovat kokonaisuutena kasvaneet viime vuosina, kun yli 75-vuotiaiden väestömäärä kasvaa. Pysyvässä laitoshoidossa ja palveluasunnoissa on meillä Espoossa yli 75-vuotiaista vain 8 prosenttia eli vastaavasti 92 prosenttia on kotona.
Kotisairaalan kapasiteetti on täällä Espoossa kaksinkertaistettu pari vuotta sitten. Kotihoidossa on noin 350 työntekijää.
Arvoisa puheenjohtaja,
Kun vertailua on tehty, niin Espoo on 6.-8. halvin 58 suurimman kunnan joukossa. Vanhusten kotihoidon tuen puolelle tarvitaan jonkin verran lisää rahaa, mutta korostan, että kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan ajattelutavan muutoksesta.
Arvoisa puheenjohtaja, tämä toimikoon myös lähetekeskusteluna vuoden 2016 talousarviota varten. Ryhmäni jäsenet nostavat esiin muita teemoja.