Lehtiotsikoita seuratessa näyttää siltä, että Suomessa on meneillään kilpailu siitä, kuka laukoo synkimmät ennustukset Suomen ja maailman tulevaisuudesta. Syynä on tietenkin USA:n presidentti Trumpin arvaamaton politiikka, joka on järisyttänyt maailmanpolitiikan mannerlaattoja ja saanut epäilemään, voiko Yhdysvaltoihin enää luottaa.
Se että vasemmiston kannattajat lyttäävät nyt Suomen Nato-jäsenyyden, hävittäjähankinnat Yhdysvalloista tai sen, että myymme sinne jäänmurtajia, ei yllätä ketään. Eivät he niitä ennenkään ole kannattaneet. Sen sijaan se yllättää, että arvostetuimmatkin asiantuntijat käyttäytyvät kuin kaikki toivo olisi mennyttä eikä maailmaa enää pelastaisi mikään, kun Yhdysvallat on heidän mielestään nyt lopullisesti hylännyt sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen. Onko kaikki toivo tosiaan mennyttä? Onko Suomi kuin tuuliajolla oleva lastu maailmanpolitiikan laineilla?
Ei ole. Rauhoittukaa.
Olen ollut kuusi kertaa Yhdysvalloissa Etyjin vaalitarkkailijana, ja joka kerta vaalit ovat olleet erilaiset. Vuoden 2024 vaaleissa presidentiksi valittiin republikaanien Donald Trump, ja oman arvioni mukaan niin kävi, koska demokraattien Kamala Harris oli amerikkalaisten mielestä huonompi ehdokas. Hän puhui aborttioikeudesta, kun olisi pitänyt puhua maahanmuutosta ja siitä, riittävätkö amerikkalaisten rahat kaasulaskuun tai ruokaan.
Tämän vuoden marraskuussa on kongressin välivaalit, jotka voivat jo muuttaa suuntaa jonkin verran. Siitä kahden vuoden päästä vuonna 2028 taas ovat presidentinvaalit. Niissä Trump ei voi enää olla ehdolla, vaikka itse on osoittanut halua jatkaa. Jos demokraatit eivät löydä joukostaan voittoisaa ehdokasta, joka ymmärtäisi amerikkalaisten tuntoja paremmin kuin Kamala Harris, on täysin mahdollista, että republikaanit jatkavat, ja hänkin voi olla konservatiivisia arvoja ja nationalismia kannattava MAGA-taustainen kovan linjan poliitikko, J.D. Vance tai joku muu. Se ei ole kuitenkaan kirkossa kuulutettu, ja paljon ehtii vielä tapahtua sitä ennen.
Nämä ovat joka tapauksessa vain lähivuosien skenaarioita, ja pitkässä juoksussa kaksipuoluejärjestelmissä liian pitkälle toiseen äärilaitaan menevä politiikka iskee aina takaisin. Niin kävi viimeksi demokraateille, jotka monen mielestä puolestaan yliampuivat varsinkin vähemmistöjen oikeuksiin keskittyvän woke-politiikkansa Bidenin kaudella.
Trumpille Yhdysvallat eli valtio näyttää olevan yhtä kuin hän itse. Tästä tuorein esimerkki on se, kun hän pahoitti mielensä ja luopui rauhan tavoitteesta omien sanojensa mukaan sen takia, etteivät norjalaiset myöntäneet hänelle Nobelin rauhanpalkintoa. En usko, että kaikki vuoden 2028 presidenttiehdokkaat tulevat käyttäytymään samalla tavalla eli ottamaan ulkomailla tehdyt ei-myötäilevät päätökset henkilökohtaisina loukkauksina. Eivät, vaikka olisivat MAGA-taustaisia. Trumpin kohdalla kyse on poikkeuksellisen häilyvästä persoonasta. Ja sitä vain korostaa se, että Washingtonin valtakoneisto näyttää kuin kadonneen kokonaan Capitol Hillillä seisovan kongressitalon seinien tapettiin. Ainakaan heistä ei kuulu juuri mitään.
Suomelle ja Euroopalle Trumpin arvaamaton, omavaltainen ja uhkaileva politiikka on merkinnyt samanlaista shokkihoitoa kuin saisi aamuherätyksenä ämpärillisen kylmää vettä päin naamaa. Euroopan puolustus on nojannut liiaksi Yhdysvaltoihin, ja samoin esimerkiksi digialustojen, kuten Googlen ja Metan, ylivalta Euroopassa on ollut liian vahvaa. Myös Microsoftiin nojautuvat melkein kaikki. Sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella esimerkiksi laajasti käytössä oleva potilastietojärjestelmä Apottikin pohjautuu amerikkalaisen Epic-järjestelmään. Hyvinvointialueiden soisi käyttävän mieluummin kotimaisia vaihtoehtoja, joita niitäkin olisi tarjolla.
Amerikkalaisten vahva asema Euroopassa ja Trumpin nykyinen politiikka ei silti tarkoita, että yhteistyö pitäisi lopettaa. Ei tietenkään. Meidän pitää vain nyt viimeinkin vahvistaa Euroopan vahvuuksia ja Suomen omaa osaamista, hakea yhteistyötä muualtakin sekä hajauttaa riskejä. Mercosur-sopimus latinalaisen Amerikan maiden kanssa ja kauppasopimus esimerkiksi Intian kanssa vahvistavat hyvällä tavalla tätä politiikkaa.
Nyt kun on vuosi eletty Trumpin toista kautta, niin olisi jo korkea aika ymmärtää, etteivät ne shokeeraavat kannanotot tähän lopu. Siksi Trumpin jokaiseen yskähdykseen ylireagointi pitää lopettaa. Tämä nyt vain on jonkin aikaa tällaista. Kyllä me sen kestämme, sillä jossain vaiheessa järki aina voittaa!
Lopettakaa siis synkistely, sillä maailmanloppu ei ole tulossa. Tästäkin selvitään.
Blogi julkaistu alun perin Uuden Suomen Puheenvuoro-osastolla.