Tasavallan presidentti Sauli Niinistö aiheutti viime viikolla aikamoisen kuhinan ilmoittamalla, että hän on valmis alentamaan omaa vuosipalkkaansa 160 000 eurosta 126 000 euroon. ”Kukin kykynsä mukaan” oli kaunis ele presidentiltä. Voi olla, että vielä kauniimpi ele olisi ollut se, että hän olisi ryhtynyt maksamaan palkastaan veroja, kuten muut suomalaiset. No – presidentin tarkoitus oli joka tapauksessa hyvä. Hienoa, että meillä on tällainen presidentti: hän teki jotain konkreettista eikä pelkästään puhunut kauniisti arvoista.
Kansanedustajien palkkiota ei tule alentaa, mutta en minä alentamista vastustamaankaan ryhdy
Pitäisikö esimerkiksi kansanedustajien palkkioita presidentin esimerkin innoittamana alentaa? Mielestäni ei. Asiassa on toimittu hieman turhan tunteenomaisesti. On ajateltu, että on jotenkin jaloa alentaa omaa palkkaansa ja näyttää esimerkkiä muille. Periaatteessa ymmärrän tämän, symppaan ajattelutapaa enkä kritisoi ketään. Silti asiaa olisi pitänyt malttaa pohtia analyyttisesti.
Palkkio on tällä hetkellä 6335 euroa ja päälle tulevat vielä kulukorvaukset, joista maksetaan esimerkiksi eduskuntavieraiden kahvit ja pullat. Suomalaisen keskiansio on noin 3000 euroa, joten siihen nähden kansanedustajan palkkio on korkea. Jos palkkiota kuitenkin vertaa johdon palkkoihin yksityisellä sektorilla, sitten olen jo toista mieltä. Edustajilla ei ole lounasetua eivätkä he saa lomarahoja, kuten monissa muissa työpaikoissa. Kansanedustajat eivät itse edes päätä palkkioistaan, vaan sen tekee palkkiotoimikunta.
Jos palkkiotoimikunta päättää alentaa palkkioita nyt esillä olleet viisi prosenttia, tyydyn siihen ja hyväksyn sen. Mikäpäs siinä. Sanonpa kuitenkin, että minusta se ei olisi hyvä päätös.
Pitkiä istuntovapaita voisi lyhentää
Ehdottomana plussana kansanedustajan työssä ovat pitkät istuntovapaat: esimerkiksi joululoma on peräti kuusi viikkoa. Tämä on niin suuri etuus, että jos työn tekemistä pitää lisätä, voisin hyvin olla lyhentämässä kansanedustajien lomia. Viikko tai kaksi voitaisiin ottaa sekä talvi- että kesävapaista pois.
Palkka on myös kansanedustajantyön arvostuksen mittari
En usko, että kansanedustajien arvostus ainakaan nousee, jos palkkiota lasketaan. Toiseksi: työstä saatavan korvauksen tulee vastata työn vaativuutta. Kolmanneksi: pahimmillaan ele kääntyy itseään vastaan: jotkut voivat pitää viiden prosentin pudotusta liian pienenä, ja kansanedustajia liian pienen alennuksen takia ahneina. Ehkä kansa haluaa, että palkkiota pudotetaankin 30 tai 50 prosenttia?
Kenelle esimerkkiä tulisi näyttää?
Neljänneksi: Jos lähtökohta on se, että kansanedustajien tulee presidentin vanavedessä näyttää kansalle esimerkkiä, kenelle tarkkaan ottaen sitä esimerkkiä pitää näyttää? Pieni- ja keskituloiselle palkansaajalle, virkamiehille, ammattiliitoille vai suurille johtajille?
Korkeille virkamiehille, joiden palkat maksetaan verovaroista, esimerkin näyttäminen voisi olla hyvä juttu. Voi olla ihan hyvä, että ylimpien virkamiesten palkkoja alennetaan, jos vaihtoehto on se, että joudutaan tekemään muita vielä ikävämpiä leikkauksia. Tosin pakko on huomauttaa, että ylimpien virkamiestenkin palkanalennuksilla saadaan vain marginaalisia säästöjä. Paljon muihin kuin korkeisiin virkamiehiin palkanalennuksia ei julkisella sektorilla voisi ulottaakaan. Pitää muistaa, että asiakasrajapinnassa esimerkiksi lastensuojelutyötä, sairaanhoitoa tai opetustyötä tekevä kunnan virkamies saa niin pientä palkkaa nytkin, ettei siitä ole varaa tinkiä. Jos halutaan säästöjä, pitää tehdä asiat kokonaan uudella tavalla tai luopua joistakin palveluista.
No entä suuret tai vähän pienemmät yritysjohtajat? Enpä jaksa uskoa, että he innostuisivat kollektiivisesti alentamaan palkkojaan. Miksi innostuisivat? Jos menee hyvin, niin ei ole syytäkään. Huonossa tilanteessa kannattaisi tietenkin. Hyvissä firmoissa on järjestelmät, joiden mukaan kaikki työntekijät ovat mukana edes jonkinasteisessa bonusjärjestelmässä. Se luo tunteen samassa veneessä olemisesta.
Työehtosopimusten täydellisestä sitovuudesta tulisi luopua, kuten Saksassa
Mitä taas tulee teollisuuden palkkoihin, niin en sielläkään näe palkkojen alentamista kovin fiksuna, siis kategorisena kaikkia aloja koskevana palkka-alennuksena. Palkkojen pitää vastata alan kilpailukykyä, ja jos alalla menee hyvin, ei palkkoja itseisarvollisesti pidä laskea. Minusta meillä pitäisi mennä enemmän Saksan systeemiin, jossa työehtosopimusten sitovuus etenkään palkkojen suhteen ei ole niin jäykkää. Palkat pitää pystyä sopimaan liittokohtaisesti, ja tarvittaessa yrityskohtaisesti. Se tarkoittaa, että joskus palkkoja pitää pystyä myös alentamaan. Mutta eivät kaikki alat ole tällaisia.Ja silloin ehdoton edellytys on työntekijöiden luottamus siihen, että palkkoja myös nostetaan, kun se on mahdollista.
Meidän teollisuustyöpaikoistamme 100 000 on siirtynyt muihin maihin. Viime vuosina esimerkiksi Puolaan ja Kroatiaan. Näissä maissa keskiansio on alle puolet, jopa alle kolmasosa siitä kuin meillä. Kun lukuja tarkastelee, on selvää, että emme me pelkästään palkkoja alentamalle pidä yllä kilpailukykyämme ja työpaikkoja Suomessa. Kyllä siihen muutakin tarvitaan, kuten edullista energiaa..
Kaikki käytettävissä olevat rahat kotimaisen kysynnän lisäämiseen tarvitaan
Kaiken kaikkiaan yleisessä palkkojen alentamisessa ei ole järjen häivää etenkään nyt, kun suuri osa kulutuskysynnästä on kotimaisen kysynnän varassa. Ei palkkoja juuri nyt kannata kategorisesti nostaakaan – tietenkään – samoin perustein kuin edellä kuvasin palkkojen alentamisesta. Niinsanottu nollaratkaisu olisi hyvä juuri tässä tilanteessa. Sama koskee myös kansanedustajien palkkioita: ei korotuksia lähivuosina.
Vientisektorimme ei ole toipunut vuoden 2008 pudotuksen jälkeen ennalleen, ja vuositasolla viennistä puuttuu jopa 30 miljardia euroa.
Tilastokeskuksen mukaan maa on taantumassa, jos kahden peräkkäisen kvartaalin kasvu on negatiivista. Näin tapahtui vuoden 2012 aikana. Olemmekin nyt taantumassa, joten sen vuoksi kaikki käytettävissä olevat rahat tarvitaan, jotta ihmiset voisivat ostaa tavaroita ja erityisesti palveluita.
Millä tavalliset suomalaiset sitten ostavat, jos palkkaa ei saa sitäkään vertaa kuin nyt?