Olen ollut elämässäni työtön kolmessa eri vaiheessa. Tiedän miltä tuntuu, kun vastauksia kymmeniin työpaikkahakemuksiin ei tule tai kun ei pääse edes haastatteluun. Erityisesti työttömyyden alkuvaiheessa työtön haluaa nopeasti päästä kiinni uuteen. Mitä pidemmälle työttömyys etenee, sitä hankalammaksi käy usein myös työnhaku. Usko omiin mahdollisuuksiin hiipuu, jollei joku ole kannustamassa ja rohkaisemassa sekä ”jeesimässä” vähän eteenpäin.
Mutta miten saada aikaan parhaat tulokset? Siis se, että yksittäinen työtön ihminen pääsee takaisin kiinni työelämään ja se, että julkinen talous lisääntyvän työllisyyden kautta pysyy kasassa. Oma kokemukseni yksityissektorilla johtajana ja alaisena on, että positiivisten kannusteiden kautta saadaan yleensä aikaan parhaat tulokset. Niin me ihmiset vain toimimme. Menemme kohti palkintoa.
Palkintoja ja porkkanoita voidaan rakentaa myös kiisteltyyn työttömyysturvan aktiivimalliin, jos halutaan. Mutta muitakin vaihtoehtoja on. Alkuvuodesta 2014 voimaan tulleen uudistuksen mukaan työtön on voinut ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että hänen työttömyysetuutensa määrä pienenee. Työttömyysturvan suojaosan ideana on kannustaa työntekoon kaikissa tilanteissa ja auttaa työtöntä pääsemään takaisin kiinni työelämään esimerkiksi keikkaluontoisten töiden kautta. Uudistuksen ensimmäiset vaikutukset näyttävät rohkaisevilta, ja tarkempia tuloksia saadaan tänä vuonna Valtioneuvoston rahoittaman tutkimuksen kautta.
Jokainen edes hetken työttömänä ollut tietää, että kaikenlaisia töitä ottaisi mielellään vastaan, jos ei uhkana olisi, että työttömyyspäiväraha leikkaantuu merkittävästi tai että työttömyysetuuden maksu keikkatyön vastaanottamisen takia viivästyy. Laskut ja vuokrat on maksettava joka kuukausi.
Suojaosan nosto nykyisestä 300 eurosta 600 euroon voisi tuoda työttömille enemmän mahdollisuuksia vastaanottaa työtä. Valtiovarainministeriö on selvittänyt malleja, jossa suojaosa olisi 400–600 euroa. 600 euron taso maksaisi arviolta 55 miljoonaa euroa. Se voitaisiin toteuttaa kustannusneutraalilla tavalla esimerkiksi siten, että työttömyysturvan perusosan tasoa alennettaisiin 50 sentillä eli 32,4 eurosta 31,9 euroon päivässä.
Toinen vaihtoehto olisi sitoa suojaosa työttömyyttä edeltäneeseen ansiotasoon, jolloin mallissa olisivat mukana ansiosidonnaisella päivärahalla olevat työttömät, ja kannustinvaikutus olisi suhteutettu tasaisemmin eri tulotasoille. Eduskunnan tietopalvelun tekemässä laskelmassa suojaosa nousisi lineaarisesti työttömyyttä edeltäneen rahapalkan mukaan ja se voisi saavuttaa 600 euron enimmäismäärän esimerkiksi 5000 euron kohdalla. Reformin kustannukset olisivat arvion mukaan noin 10 miljoonaa euroa. Lähes kustannusneutraali reformi tässä mallissa saataisiin aikaiseksi esimerkiksi alentamalla ansiosidonnaisen päivärahan kertymäparametreja 45 prosentista 44,8 prosenttiin ja taitekohdalla 20 prosentista 19 prosenttiin.
Työttömyyden hoito vaatii monenlaisia toimenpiteitä, ja yhteiskunnalliselle ilmapiirille tekisi hyvää, jos työttömyyttä lähestyttäisiin vaihteeksi positiivisesti kannusteiden kautta. Siihen suojaosan korottaminen voisi tarjota yhden oivallisen ratkaisuvaihtoehdon.