Muutama vuosi sitten tähän aikaan sain eräänä iltana pysäyttävän puhelun. Minulle rakas ja tärkeä ihminen pyysi käymään. Istuttuamme keittiönpöydän ääreen hän kertoi, että oli saanut aamulla tietää sairastavansa syöpää. Vaikka hälyttäviä oireita oli jatkunut jo pidempään, uutisen sulattelemiseen meni jonkin aikaa. Kutsu tarkempiin tutkimuksiin tuli seuraavalla viikolla.
Vaikka joka kolmas meistä kohtaa syövän jossain elämänsä vaiheessa, diagnoosin kuuleminen on aina shokki ja uutinen, jota ei haluaisi kuulla. Jokaisella meistä on joku läheinen, joka on jo kohdannut syövän. Syöpään sairastuu jo lähes 30 000 ihmistä vuodessa.
Vierailin äskettäin Helsingin Meilahdessa sijaitsevassa syöpäkeskuksessa, joka on perustettu juuri syövän hoidon ja tutkimuksen kehittämistä varten. Syöpiä hoidetaan nykyään yksilöllisesti tuoreinta tutkimustietoa soveltaen, ja etenkin harvinaisten syöpätyyppien kohdalla lääkärit hyödyntävät kansainvälisiä verkostojaan toimivien hoitomuotojen löytämiseksi. Uusinta uutta Helsingin syöpäkeskuksessa on perinteisten hoitomuotojen rinnalle saatu neutronikiihdytin, joka tuhoaa syöpäsoluja sisältäpäin ja jolla on hoidettu esimerkiksi aivokasvaimia. Myös lääkehoidon puolella testataan uusia innovaatioita.
Syövänhoidon taso on Suomessa huippuluokkaa, mistä myös tulokset puhuvat puolestaan. Kun vielä 1970-luvulla esimerkiksi lapsuusiän syövän sairastaneista 20 prosenttia jäi eloon, tällä vuosikymmenellä luku on jo 80 prosenttia. Lasten leukemiatilastoissa edustamme kansainvälisissä vertailuissa jo elossaolotilastojen huippua.
Huolenaiheitakin silti on. Hoitojen yhdenvertainen saatavuus on niitä yksi. Jos kunnalliseen terveyskeskukseen ei pääse kuin viikkojen jonotuksen jälkeen, oikean diagnoosin saaminen ja samalla myös hoitojen aloittaminen viivästyy. Esimerkiksi Uudellamaalla kiireettömän lääkäriajan saaminen terveyskeskuksessa voi vaihdella yhdestä viiteen viikkoon. Voi vain kuvitella, mitä viivästys diagnoosin tekemisessä merkitsee etenkin nopeasti etenevien syöpien kohdalla. Työterveyspotilaat tai yksityistä lääkärinvastaanottoa hyödyntävät ovat paremmassa asemassa.
Rinteen hallitusohjelmaan on kirjattu hoitotakuu. Toteutuessaan se tarkoittaisi, että kiireettömässä tapauksessa hoitoon pääsee seitsemän päivän sisällä hoidon tarpeen arvioinnista. Jos oppositiopuolueen edustajana voin jotakin toivoa, niin sitä, että tästä kirjauksesta pidetään kiinni. Sitovat aikarajat tulee saada myös syöpähoitoon pääsylle. Toivottavaa olisi myös saada julkisesti nähtäville vertailutiedot hoitoon pääsystä maantieteellisesti eri alueilla.
Toinen huolenaihe on lääkkeiden ja hoitohenkilökunnan saatavuus. Esimerkiksi rintasyöpälääkkeistä on jo ollut pulaa. Tein lääkkeiden saatavuusongelmasta kesällä kirjallisen kysymyksen hallitukselle, mutta valitettavasti vastaus oli puutteellinen. Hyvää vastauksessa oli se, että ministeriössä suhtauduttiin myönteisesti ”pohjoismaiseen hankintayhteistyöhön joidenkin erittäin harvinaisten lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi”. Lääkepula on laajentunut viime vuosina monenlaisiin sairauksiin. Se vaatisi Euroopan tason ratkaisua sekä järjestelmän laajempaa remonttia, jossa mietittäisiin koko toimitusketjun toiminta. Suomen osuus ostoista on maailmanlaajuisesti vain 0,3 prosenttia. Lääkkeiden saatavuus kuuluu oleellisena osana huoltovarmuuteen eikä ongelman olemassaoloa voi vähätellä tai siirtää ratkaisua eteenpäin.
Myös hoitohenkilökunnasta on pulaa. Kun tuhannet hoitajat ovat siirtyneet alalta pois, joudutaan hyvistä työntekijöistä kilpailemaan. Kyse on johtamisesta, työn mielekkyydestä, uralla etenemismahdollisuuksista ja palkasta. Ja ehkäpä me päättäjätkin voisimme katsoa peiliin. Osaammeko arvostaa hoitajien ja lääkärien työtä riittävästi?
Yksi haaste on myös koulutus ja tutkimus. Kliiniselle tutkimukselle on oltava riittävästi rahaa. Tärkeää on myös varmistaa, että nuoren polven terävin kärki hakeutuu alalle. Mitä paremmat voimat, sitä paremmat tulokset myös lääketieteessä ja hoitomuodoissa.
Todennäköisesti tänäkin iltana on joku tuttavasi saanut samanlaisen pysäyttävän puhelun kuin minä jokunen vuosi sitten. Ystävä, lapsi, vanhempi tai työtoveri pyytää käymään, kun on jotain sellaista kerrottavaa, jota ei halua puhelimessa sanoa. Jos se on syöpä, niin juuri tuo läheisemme tarvitsee kaiken avun ja tuen. Hän tarvitsee nopeasti tiedon siitä, mistä on kyse sekä missä ja milloin hoito alkaa. Mutta ennen kaikkea hän tarvitsee luottamuksen siihen, että kaikki mahdollinen tehdään, jotta juuri hän voi olla se potilas, jonka syöpä paranee.