Vaalikoneiden perusteella voisi kuvitella, että vapaaehtoista ruotsin kieltä edistävällä kansalaisaloitteella on suuri kannatus kansanedustajien keskuudessa. Silti ei ole kovin todennäköistä, että asia etenee. Aloite kaatunee eduskunnassa ryhmäkurin vaatimuksiin ja lain käsittelynkin osalta mahdollisesti jo perustuslakivaliokunnassa, joka käyttää nykyään merkittävää poliittista valtaa.
Julkisessa keskustelussa pakkoruotsin kannattajat on leimattu nurkkakuntaisiksi populisteiksi. Sen tukijat taas pitävät itseään kaksikielistä kulttuuriperintöä laajasti ymmärtävinä persoonina. Ruotsinkieliset puolustavat ymmärrettävästi omia etujaan, ja osa poliitikoista pelkää ottaa kantaa, koska väärällä mielipiteellä voi menettää vihastuneiden suomenruotsalaisten äänet.
Kannatan tietyin edellytyksin vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun siirtymistä. Ennen kansanedustajuutta olin pitkään muun muassa kansainvälisen kaupan tehtävissä, ja vain ani harvoin oli ruotsin kielelle käyttöä. Täysin marginaalisen pikku kielen sijaan lapsille pitäisikin opettaa suuren maailman kieliä, kuten kiinaa ja espanjaa. Lapsuuteni taas elin Itä-Suomessa, jossa ei ruotsin kieltä koulun seinien ulkopuolella juuri kuultu. Venäjän kieltä kyllä.
Ruotsista ei valitettavasti ole yhteiseksi kieleksi edes muiden pohjoismaalaisten kanssa, lukuun ottamatta ruotsalaisia. Norjalaisia ja tanskalaisia on jopa suomenruotsalaisen vaikea ymmärtää, islantilaisista puhumattakaan. Ihmettelen, miksi suomalaisten pitäisi asettaa itsensä altavastaajan asemaan puhumalla neuvotteluissa kieltä, jota emme osaa riittävän hyvin, mutta muut osaavat.
Olen ruotsin kielen ystävä. Kaksi neljästä lapsestani on käynyt ruotsinkielisen kielikylpykoulun jo päiväkodista lähtien. Kanadasta Suomeen tuotu malli on osoittanut, että lapset ovat hyvin vastaanottavaisia kielille jo hyvin pieninä. Olisikin järkevää opettaa ruotsin perustaidot mahdollisimman monelle jo nykyistä nuorempina, mutta hyvin nopeasti tämän jälkeen pitäisi opiskelun olla vapaaehtoista. Ruotsin opiskelijoita olisi ehkä vähemmän, mutta ne, jotka opiskelevat sitä motivoituneena jo nuoresta lähtien, osaisivat sitä paremmin. Kunnolla ruotsia puhuvat voisivat antaa näin nykyistä laadukkaampaa hoitoa esimerkiksi ruotsinkielisille vanhuksille, joilla jo perustuslain mukaan on oikeus saada palveluita omalla äidinkielellään.
Kieli on ikkuna siihen kulttuuriin, jossa sitä puhutaan. Niin myös ruotsin kieli. Se on rikkaus, jota tulee vaalia, mutta ei pakolla.