Ihmisen parasta ennen -päivä työelämässä tulee täyteen jo aika varhaisessa iässä. Tämä tuli mieleeni, kun jokin aika sitten kävin keskustelua erään tuttavani kanssa. Hän kertoi palkanneensa firmaansa toimitusjohtajaksi 27-vuotiaan, ”koska sen ikäisiähän ne asiakkaatkin ovat”. Ja tähän vielä jatkona, että ”kyllä te viisikymppiset osaavia ja kokeneita olette, mutta bisnesmaailma on nykyään nuorten”. Ja sitten jatkoimme jutustelua muista aiheista.
27-vuotiaan palkannut tuttuni ei ole luonteeltaan poikkeuksellisen ilkeä tai kärkäs. Hän vain tuli lausuneeksi ääneen jotain sellaista, jota me muut, kymmeniä työhakemuksia jossain vaiheessa lähetelleet ”viisikymppiset” olimme kyllä jo havainneet muutenkin.
Kun korkeakoulusta tai yliopistosta valmistutaan nykyään lähempänä kolmea kymppiä, ja jo neljänkympin rajapyykin jälkeen alkaa olla vanha moniin tehtäviin, niin ketkä ne siellä töissä oikein ovat? Ja missä vaiheessa on aikaa perustaa perhe, jos juuri tuo 27-vuotias on se kaikkein parhaimman ikäinen niihin vaativimpiin työtehtäviin? Ja millä me oikein elätämme koko Suomen?
Poliitikkona kannankin huolta siitä, miten paljon meillä on ihmisiä työelämässä. Tällä hetkellä työllisyysasteemme on noin 72,6 prosenttia, mutta viisaat asiantuntijat ovat laskeneet, että jo seuraavalla hallituskaudella sen pitäisi olla 75-76 prosenttia – ja tulevaisuudessa vielä enemmän, jotta pystymme hoitamaan harmaantuvan Suomen palvelut. Tämä ei hoidu kädenkäänteessä, vaan vaatii talouskasvua, innovaatioita, koulutusta, verorakenteiden muutosta sekä tuottavuuden nousua. Se vaatii myös muutoksia siinä, miten me suhtaudumme eri ikäisiin ja eri taustaisiin työnhakijoihin sekä millaisia palveluja me heille tarjoamme.
Tällä hetkellä palvelutarjonta etenkin akateemiselle työttömälle on aika olematonta. Yt-neuvottelujen tai muusta syystä työpaikastaan ulos jäänyt ihminen voi jäädä pyörimään verkostojensa varaan aika pitkäksi aikaa, ennen kuin löytää mitään, mistä saa palkkaa. Jo muutaman kuukauden etsinnän jälkeen voi tulla tunne, että tästä ei tule yhtään mitään. Parempi olisi vain vaihtaa aivan muulle alalle. Mutta mitenkäs se temppu tehdään?
Tämän vuoden alussa tuli voimaan laki, joka mahdollistaa työttömälle opiskelun työttömyysetuuden turvin kuuden kuukauden ajan. Tähän on oikeutettu, jos on täyttänyt 25 vuotta ja jos opinnot antavat ammatillisia valmiuksia tai tukevat yritystoimintaa. Ongelma vain on se, että tutkintoon saakka opintoja ei yleensä voi tehdä ja kuusi kuukautta on muutenkin liian lyhyt aika kokonaan uuteen ammattiin kouluttautumiseen.
Minusta tavoitteena tulisi olla, että jatkossa opiskeluaikaa kasvatettaisiin kahteen vuoteen ja että tutkinto tai ainakin sen aloittaminen olisi sallittu. Työttömyydestä huolimatta joillakin aloillahan on työvoimapulaa. Esimerkiksi rakennusalalla sekä terveys- ja sosiaalialalla, varhaiskasvatuksessa ja ohjelmisto- ja sovellussuunnittelussa työvoimapula on jo merkittävä ongelma.
Jos työttömyysturvalla kouluttautuminen olisi mahdollista, niin akateemisen pohjakoulutuksen omaava henkilö voisi hankkia ammatin toiselta alalta esimerkiksi ammattikorkeakoulusta. Tähän voisi riittää kahden vuoden koulutus. Kouluttautuminen erityisesti työvoimapulasta kärsivään ammattiin palvelisi sekä yksilön että yhteiskunnan etua.
Nyt asiaan perehtynyt lukija huomaa, että tietyin edellytyksin niin kutsuttu omaehtoinen opiskelu työttömyysturvalla on nytkin ollut mahdollista! Niin onkin, mutta se on ollut yksilökohtaisesti harkinnanvaraista, koska lähtökohtana on ollut, että työttömyysturva ei saisi korvata opintotukea.
Työttömyysturvalla opiskelu maksaa julkiselle taloudelle enemmän kuin opiskelu opintotuella, joka sekään ei ole automaattisesti kaikkien saatavilla. Uudelleenkouluttautumisen hyödyt ovat kuitenkin kiistattomat, koska sitä kautta työkykyisellä ihmisellä on mahdollisuus päästä toiselle alalle ja uuteen tehtäviin.
Jokaisella on oikeus työhön, myös yli viisikymppisellä. Esteet, joita tämän päivän työttömät kohtaavat, on poistettava.
Jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen työministerille pari viikkoa sitten, ja nyt odottelen vastausta.