Ei ollut kaikki paremmin silloin 70-luvulla, kun itse kävin koulua joensuulaisella ala-asteella, mutta yksi asia kuitenkin oli. Jos häiriköi tunnilla, joutui luokasta ulos tai jälki-istuntoon. Huonosti käyttäytymisestä seurasi aina rangaistus. Pääsääntöisesti opettajaa toteltiin eikä kenellekään tullut mieleen ainakaan haistatella tai huoritella opettajaa.
Nyt, melkein 40 vuotta myöhemmin, näyttävät asiat olevan toisin. Helsingissä Alppilan koulussa oppilasta työntänyt opettaja erotettiin, kun hän joidenkin mielestä turhan kovakouraisesti työnsi häiriötä aiheuttavan oppilaan pois koulun ruokalasta. Yksittäisen tapauksen kaikkia puolia on tietenkin mahdoton tietää, saati sitä, mitä kaikkea julkisuudelta piilossa olevia asioita tähän voi liittyä. Silti on helppo yhtyä niihin kymmeniin tuhansiin ihmisiin, jotka ovat jo allekirjoittaneet adressin protestiksi rehtorille, joka erotti kyseisen miesopettajan tehtävästään.
Vaikuttaa onneksi siltä, että yhteiskunnassamme on laaja yhteinen käsitys siitä, että opettaja tai rehtori saa poistaa luokasta tai koulusta vaaraa tai häiriötä aiheuttavan oppilaan. Näin sanoo myös perusopetuslaki, tarkemmin sanottuna sen 36 pykälä, jossa sanotaan, että ”jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.”
Opettajan tulee tietenkin ensin kokeilla muita keinoja ja vasta aivan viimeisenä keinona turvautua voimakeinoihin, mutta jostain syystä tätäkään ei uskalleta tehdä. Miksi? Yksi syy on noiden haistattelevien herranterttujen vanhemmat. Kotikaupungissani Espoossa olen kuullut tapauksista, joissa opettaja on saanut kimppuunsa vanhemmat ja heidän asianajajansa, kun opettaja on sanan säilää käyttäen ojentanut törkeästi käyttäytyvää oppilasta vanhempien mielestä liian tiukasti. Ei ole siis edes käytetty mitään fyysisiä voimakeinoja. Nämä tapaukset ovat sukua tilanteille, joissa poliisi on kuskannut vahvasti päihtyneen tai huumeiden käytöstä kiinni jääneen alaikäisen nuoren kotiin, ja palkaksi poliisit ovat saaneet haukkumiset nyrkkiä puivilta vanhemmilta tyyliin ”v***n kytät, jättäkää mun lapsi rauhaan!”
Jos käyttäytymismalli on tämä, niin onko ihme, jos lapset käyttäytyvät huonosti?
Testaan aina silloin tällöin nuorten elämään ja kouluasioihin liittyviä asioita omassa kotiparlamentissani, jonka jäsenistä kaksi käy ala-astetta ja kaksi lukiota. Nuoret ovat kouluhäiriköintiasiasta sitä mieltä, että muita häiritsevät oppilaat pitää saada kuriin. Ei ole oikein, että harmin aiheuttaja saa nyt jatkaa muiden piinaamista ja opettaja joutui eroamaan. Tämä siis todeten vielä kertaalleen, että ulkopuolisena emme voi tietää, mitä kaikkia yksityiskohtia tähänkin tapaukseen liittyy.
Toinen vähän samantyyppinen tapaus sattui viime vuonna, kun Sastamalan koulun rehtori sai apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen siitä, että rehtori oli antanut kirjoitustehtävän rangaistukseksi koulumatkalla tapahtuneesta tupakoinnista. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että rangaistus ei perustu lakiin, eivätkä koulumatkat kuulu koulun vastuulle.
Tuntuu aivan uskomattomalta, että esimerkiksi koulumatkalla tapahtuvasta kiusaamisesta ei seuraa pahantekijälle mitään.
Eduskunnan käsittelyyn on onneksi tämän kevään aikana tulossa parikin eri lakiesitystä, jolla parannetaan koulun työrauhaa sekä oppilas- ja opiskelijahuoltoa. Niissä selkeytetään samalla koulun ja opettajan keinoja puuttua työrauhaongelmiin. Sopii toivoa, että myös koulumatkakiusaamisiin puuttumiseen annetaan kouluille valtuudet.
Ja jos vielä viimeisen toiveen tähän voisi laittaa, niin voisi siellä laissa korostaa myös vanhempien kasvatusvastuuta. Minimi kai olisi, että vanhemmat käyttäytyisivät kuin aikuisten kuuluu eivätkä kuten pahaiset teinit. Ja jos eivät itse kerran osaa kasvattaa, niin antaisivat sitten opettajalle mahdollisuuden hoitaa koulun osuus kasvatustehtävästä kunniakkaasti.