TIEDOTE 22.8.2013
Suomi elää vahvassa murrosvaiheessa. Perinteiset vahvat yritykset siirtävät tuotantoa lähemmäksi suuria markkinoita, ja kotimaassa uusia yksityisen sektorin työpaikkoja ei synny samaa tahtia. Suomen bruttokansantuotteesta syntyy nyt jo 56 prosenttia julkisella sektorilla. Koko yhteiskunnan rakenteellista painopistettä on muutettava.
-Tuotantorakenteen ja koko yhteiskunnan muutos on nyt välttämätön toteuttaa. Jo budjettiriihessä meidän pitää tehdä aktiivisia toimenpiteitä, jotta pystymme luomaan uutta kasvua ja siirtämään yhteiskunnan painopistettä yksityiselle sektorille, toteavat Kauma ja Jaskari.
Ensimmäinen askel on houkutella ihmisiä toteuttamaan oma yritysideansa. Nyt suomalaisessa yhteiskunnassa yrittäjäksi ryhtyminen merkitsee samantien ajautumista kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Sosiaaliturva ja yrittäjätulo on tulevaisuudessa mahdollista yhdistää, toteaa Jaskari.
-Toiseksi tarvitsemme pienille kasvaville yrityksille suunnatun paketin, jotta mahdollisesti menestyksellisen liiketoiminnan kasvattaminen ei tyssää liian raskaisiin kustannuksiin tai byrokratiaan heti yrityksen perustamisen jälkeen, Kauma sanoo.
Yritysten suurimpia alkuvaiheen kasvua rajoittavia tekijöitä ovat liiketoiminnan vakiinnuttaminen, ensimmäisen työntekijän palkkaaminen ja rahoituksen saanti.
-Alkuvaiheen ongelmat vähenisivät huomattavasti jos arvonlisäveron alarajaa nostettaisiin, ensimmäisen työntekijän palkkaamista tuettaisiin ja valtio ja yksityiset kansalaiset kasvattaisivat rooliaan PK-yritysten rahoittajina, Kauma ja Jaskari sanovat
Työllisyyden ja liiketoiminnan kestävyyden kannalta erinomainen tapa lisätä yritysten määrää ja kannustaa liiketoiminnan aloittamiseen olisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostaminen nykyisestä 8 500 eurosta 50 000 euroon.
-Alarajan nosto olisi kädenojennus pienyritysten suuntaan ja auttaisi tulevaisuuden potentiaalisia työnantajia alkuvaiheen kasvussa. Alarajan nosto juuri 50 000 euroon kannustaisi kasvattamaan yrityksen jo alkuvaiheessa sen suuruiseksi, että yrittäjä saa hyvän käsityksen liikeidean kestävyydestä ja kannattavuudesta, Kauma sanoo.
Ensimmäisen työntekijän palkkaamista voitaisiin helpottaa yksinkertaisesti myöntämällä helpotus työnantajan sosiaalivakuutusmaksuista.
-Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on aina suuri askel yksinyrittäjälle. Usein riski on niin suuri, että työntekijää ei uskalleta ottaa, vaikka yrityksellä menisi hyvin. Vakuutusmaksujen alentaminen ensimmäisen työntekijän osalta tulee valtiolle halvaksi pitkällä aikavälillä, se antaa hyvän mahdollisuuden kasvuun, Jaskari sanoo.
Yritysten rahoituksen tulee olla markkinaehtoista, mutta valtio voisi pienentää olla mukana pienentämässä lainamarginaaleja takaamalla markkinoilta saatuja lainoja.
-Yritysten rahoitus on jumissa, ja valtion yritystukijärjestelmää tulisi rukata siihen suuntaan, että suorien tukien sijasta tuetaan yksityisiltä markkinoilta saatuja lainoja takauksin. Tällöin virkamiesten tehtäviin ei kuuluisi yritysten tulevaisuuden menestymisen arviointi, vaan sen tekisivät sijoittajat, ja valtio jäisi markkinoilla tapahtuvan rahoitustoiminnan edistäjän rooliin, Kauma jatkaa.
– Tämän lisäksi yritysten rahoitusasemaa ja kasvukykyä parantaisivat oman pääoman ehtoisen rahoituksen lisääntyminen yrityksissä. USA:ssa hyvän liikeidean kanssarahoittajiksi pyydetään ensin ystäviä ja sukulaisia, Suomessa mennään pankkiin ja turvaudutaan lainarahoitukseen. Ihmisiä voisi houkutella Suomen uuden kasvun moottoreiksi toteuttamalla esimerkiksi pienimpien osinkojen verovapaus, toteaa Jaskari.
– Muutamilla suhteellisen yksinkertaisilla muutoksilla Suomen yrittäjäaktiivisuutta on mahdollista kasvattaa huomattavasti, Kauma ja Jaskari toteavat.