Eduskunta käy tällä viikolla palautekeskustelua valtion ensi vuoden talousarviosta. Tänään keskustelussa oli sisäministeriön hallinnonala ja sisäinen turvallisuus.
Julkisuudessa olleen tiedon mukaan sisäministeriö on selvittänyt ratkaisuja henkilöille, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa tai oleskelulupaa, mutta ovat yhä Suomessa. Erityisen paljon turvapaikanhakijoita tuli Suomeen vuonna 2015.
Kysyinkin sisäministeri Mikkoselta, aikooko hallitus tosiaan antaa oleskeluluvan nyt niillekin turvapaikanhakijoille, jotka ovat saaneet aiemmin kielteisen turvapaikkapäätöksen. Näitä henkilöitä on ainakin 3000. Ja hän vastasi, että kyllä. Tätä nyt selvitetään.
En hyväksy tällaista politiikkaa. Käytännössähän kenelle tahansa voidaan myöntää turvapaikka, jos hän on tarpeeksi pitkään oleskellut maassa, jopa piileskellen, vaikka alun perin perustetta turvapaikkaan ei olisi ollut. Ei, vaikka olisi valittanutkin päätöksestä monta kertaa. Mitä järkeä on sitten enää koko turvapaikkajärjestelmässä?
Erityisesti ihmetyttää, jos koko hallitus on tällä kannalla. Oleskelulupahan antaa oikeuden sosiaaliturvaan, koska Suomessa on asumis- ja oleskeluperusteinen sosiaaliturva. Pitkän aikavälin kustannusvaikutukset ovat näin ollen merkittäviä. Kotoutumisessa on ongelmia jo nyt, ja maahanmuuttajien työttömyysaste on jopa yli kaksi kertaa muita korkeampi.
Jos tällainen muutos tosiaan toteutuu, Suomi viestii maailmalle, että tänne kannattaa tulla, koska aivan kaikki saavat ennen pitkää luvan jäädä maahan.
Eduskuntakeskustelussa jotkut totesivat maahanmuuttajiin liittyvien kannanottojen koventuneen viime aikoina ja että juuri siksi tällaisia sisäministerin tekemiä linjauksia tarvitaan. Minun mielestäni taas tämäntyyppiset keskustelunavaukset ja päätökset toimivat nimenomaan päinvastoin. Ne ovat omiaan koventamaan ihmisten asenteita entisestään, koska nähdään, etteivät ne vastaa yleistä oikeustajua. Avun tarpeessa olevia ihmisiä pitää auttaa, mutta jos perusteita ei ole, niitä ei sitten ole. Sitä paitsi Suomihan on jo valmiiksi löperömmän turvapaikkapolitiikan maa kuin esimerkiksi Tanska tai Norja. Työpaikan, opiskelun tai rakkauden perässä tulijoille on olemassa toisenlaiset prosessit – ja niin pitääkin olla.
Laittomasti maassa oleskelun laillistaminen ei ole oikea tie. Sen sijaan lähtömaahan tulee palauttaa ne henkilöt, joille ei ole myönnetty turvapaikkaa ja joilla laillista perustetta maassa oleskeluun ei ole.