Ulkoministeri Timo Soini sai perjantaina 21.9. odotetusti eduskunnan luottamuksen äänin 100-60. Tyhjää äänesti 18 ja poissa oli 21. Itse äänestin Soinin ja sitä kautta hallituksen koossa pysymisen puolesta. Aborttiäänestys tämä ei ollut missään mielessä, koska abortti on ollut Suomessa laillinen jo vuodesta 1970, eikä tähän oikeuteen olla kajoamassa nytkään.
On tietenkin selvää, että ulkoministeri, joka edustaa virallisesti Suomea maailmalla, ei voi toimia maamme virallisen linjan vastaisesti missään tilanteessa. Soinin osallistuminen virkamatkan aikana abortinvastaiseen tilaisuuteen Kanadassa viime keväänä ei ollut hyväksyttävää. Tuollaiseen matkaan ei voi sisältyä osuutta, jossa edustetaan jotain muuta kuin Suomen hallituksen kantaa. Ministeri on ministeri kesät-talvet 24/7.
Olisin toivonut, että ulkoministeri Soini olisi jo Kanadan-matkan jälkeen saamansa puhuttelun seurauksena pidättäytynyt abortinvastaisten mielipiteidensä ilmaisuista. Mutta ei. Vielä piti kesällä kirjoittaa ”ploki”, jossa hän kehui Argentiinaa hienoksi maaksi, kun Argentiinan senaatti oli äänestänyt abortin laillistamista vastaan.
Tavalliselle tallaajalle ja rivikansanedustajalle vapaa mielipiteen ilmaiseminen sallitaan. Mutta ulkoministerin kohdalla tilanne on jo ongelmallisempi. Kuten oikeuskanslerikin totesi, ”Soinin osallistuminen tilaisuuteen Kanadassa on voinut mahdollistaa virheellisen tulkinnan, että kyse olisi Suomen virallisesta kannasta.”
Samalla pitää kuitenkin muistaa, että Soini ei missään virallisessa tilaisuudessa tai konferenssissa maailmalla ole esimerkiksi pitänyt puhetta tai tuonut esiin kantoja, jotka olisivat olleet ristiriidassa hallituksen politiikan kanssa. Siksi pidin välikysymysmenettelyä Soinin toiminnasta täysin liioiteltuna. Puhuttelu, nuhtelu ja julkinen ryöpytys ovat aivan riittävä opetus – ainakin tässä vaiheessa. Sen tietää jokainen, joka joskus on siihen myllyyn joutunut. Välikysymyksen laatijoiden motiivit liittyivätkin aivan suoraan ensi keväänä pidettäviin eduskuntavaaleihin, joihin erityisesti Sdp valmistautuu jo nousussa olevien gallupien kiilto silmissä. Aihe kuin aihe kelpaa aiheeksi teatteriin, jota kutsutaan hallituksen kaatamiseksi. Hyvin pelattu, demarit, kun katsoo aiheesta syntynyttä mediatilaa – ja monia, jotka ottivat juonenne täydestä!
Kannatan tietenkin aborttioikeutta, vaikka abortti itsessään ei ole mitenkään ongelmaton asia. Onneksi seksuaalivalistus on toiminut ja aborttien määrä Suomessa on tänä päivänä vain puolet siitä, mitä se oli vielä 1970-luvulla.
Argentiina kun jo tuli mainittua, niin on hyvä tietää, että latinalaisen Amerikan maista vain kolmessa on abortti sallittu ilman rajoituksia. Näitä ovat Kuuba, Uruguay ja Guyana. Monissa maissa raskaudenkeskeytys on sallittu vain, jos sikiöllä on epämuodostuma, äidin terveys on vaarassa tai raskaus on tullut raiskauksen seurauksena. Kokonaan kielletty abortti on esimerkiksi Dominikaanisessa tasavallassa ja Nicaraguassa. Abortista voi joutua vuosiksi vankilaan, ja nainen voi saada rangaistuksen jo siitä, että edes epäillään, että hänelle on tehty abortti.
Lainvastaisuus ei tarkoita sitä, ettei abortteja siellä silti tehtäisi. Paremmin toimeentulevat naiset saattavat kirjautuvat sairaalaan, mutta virallisiin papereihin tulee merkinnäksi jotain aivan muuta, kuten se että kyse on ollut umpilisäkkeen poistosta. Huonommin toimeentulevat joutuvat turvautumaan abortintekijöihin, joiden menetelmät eivät aina kestä päivänvaloa. Kaikkein köyhimpien tilanne on luonnollisesti kaikkein kehnoin. Kaikkiaan maailmassa on arvioitu kuolevan 47000 naista vuosittain epäonnistuneiden aborttien seurauksena.
Latinalaisessa Amerikassa on katolisella kirkolla edelleen vahva asema, ja kielteinen kanta aborttiin tulee sitä kautta. Kirkon luomat epäviralliset normit ovat hyvin syvällä yhteiskunnassa. Nainen ei ole samalla arvostuksen tasolla miehen kanssa monissa muissakaan asioissa, ja monet naiset ikävä kyllä itsekin siirtävät alistamisen traditiota omille lapsilleen. Lainsäätäjien on vaikea ohittaa uskonnon kautta tulevaa sosiaalista painetta, ja siksi lakien muuttaminen on hidasta. Tämä taas selittää ainakin osan siitä, miksi Argentiinassakin vielä kesällä päädyttiin kielteiseen kantaan. Siihen josta Soinikin niin iloitsi.
Suomen korkeimpien kansainvälisten lähettiläiden tulee ymmärtää, miten syvälle yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaikuttavasta asiasta puhutaan, kun puhutaan naisten oikeudesta aborttiin. Siksi koen, että ulkoministeri Soini leikki tulella osallistuessaan kynttilätilaisuuteen Kanadassa ja iloitessaan abortin vastustajien voitosta Argentiinassa. Tällä kertaa ulkoministerin sytyttämä tulipalo saatiin sammumaan, mutta liekkiä ei saa jättää kytemään. Uuden palon sammuttamiseen ei todennäköisesti koko palokunta enää suostu.