Artikkelit

Ukrainan kriisi herätti henkiin sodan uhan Euroopassa, mutta muistutti samalla diplomatian voimasta

17.4. Verkkouutisissa/Nykypäivässä julkaistu kirjoitus

Pohjoismaiden puolustusministerien viime perjantaina Aftenposten-lehdessä julkaisemassa yhteisartikkelissa todettiin maiden aikovan tiivistää sotilaallista yhteistyötään. Artikkeli ei sisältänyt mitään uutta eikä radikaalia, mutta sen herättämä reaktio Suomessa kertoi paljon. Se muistutti siitä yliherkästä ilmapiiristä, joka maassamme edelleen vallitsee turvallisuuspolitiikasta. Vaihtoehdoista on vaikea puhua avoimesti, kun jopa perinteisestä, ympäripyöreästä retoriikasta lipeämisestä seuraa välitön mediakohu.

Reaktio toikin monelle mieleen viime vuosikymmenen ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” -kohun. Silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies piti syksyllä 2007 puheen, jossa hän analysoi perusteellisesti Suomen ja EU:n puolustuspolitiikkaa muuttuneessa maailmassa. Häkämies arvioi Venäjän nousevan sotilaallisen varustautumisensa myötä entistä painavammaksi maailmanpoliittiseksi toimijaksi.

Puheen ennustukset ovat valitettavasti pitkälti toteutuneet. Ukrainan kriisi on osoittanut, että vaikka kybersodankäynnistä, informaatiosodasta ja uusista sodankäynnin muodoista puhutaan, perinteisen maasodan uhka on edelleen olemassa, eikä Suomellakaan ole varaa tinkiä omasta puolustuskyvystään. Sotilaallisen puolen vastapainona kriisi on nostanut esiin myös diplomatian voiman. Presidentti Niinistö on osoittanut omalla aloitteellisuudellaan Suomen kyvyn toimia välittäjän roolissa ja vuoropuhelun ylläpitäjänä. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj on myös tehnyt koko kriisin ajan aktiivisesti töitä pitääkseen eri osapuolet neuvottelupöydän ääressä. Konfliktin hallitsematon laajentuminen on toistaiseksi vältetty.

Etyjin tekee relevantiksi toimijaksi sen maantieteellinen laajuus. Euroopan neuvosto vei Venäjältä oikeuden äänestää, minkä seurauksena Venäjä ei ole tällä hetkellä mukana muissa eurooppalaisia turvallisuusjärjestöissä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta Helsingissä järjestetystä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ETYK:stä, minkä johdosta Etyjin parlamentaarinen yleiskokous kokoontuu heinäkuussa Finlandia-talolla. Kokouksessa käsitellään eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän tämänhetkisiä haasteita sekä kunnioitetaan vuoden 1975 Helsingin ETYK-loppuasiakirjaa.

Kuten syksylläkin, on Etyjillä edelleen tärkeä rooli Ukrainan tulitauon valvomisessa. Etyjin tarkkailijoiden määrää Ukrainassa ollaan parhaillaan kasvattamassa viidestäsadasta tuhanteen henkilöön. Suomi on ollut tässä 40 maan yhteisprojektissa vahvasti mukana ja tulee olemaan noin 30 tarkkailijalla kolmanneksi suurin yksittäinen osallistujamaa.

Haasteita silti riittää. Pääsy tietyille alueille Itä-Ukrainassa on edelleen ongelmallista, sillä sekä separatistit että Ukrainan armeija ovat rajoittaneet tarkkailijoiden liikkumista. Turvallisuusongelmien vuoksi tarkkailutehtävän laajentaminen on edennyt hitaasti. Ukrainan ja Venäjän välisestä rajasta yli 300 kilometriä on edelleen separatistien hallinnassa ja ilman minkäänlaista Ukrainan viranomaisten valvontaa.

Ukrainan presidentti Poroshenko ehdotti helmikuussa YK:n rauhanturvaajien lähettämistä konfliktialueelle. Venäjä on kuitenkin toistaiseksi vastustanut ideaa. On myös epäselvää, minkälaisella mandaatilla rauhanturvaajat tulisivat alueella toimimaan. Kaikki kansainvälinen apu on kuitenkin tarpeen, sillä Ukrainan kohdalla voidaan jo puhua humanitaarisesta katastrofista. Maassa on jo noin miljoona sisäistä pakolaista, minkä lisäksi yli 600 000 ukrainalaista on paennut konfliktia naapurimaihin.

Yhteenotot Itä-Ukrainassa ovat jälleen kiihtyneet, mikä on aiheuttanut huolta konfliktin eskaloitumisen uhasta. Viimeksi kuluneen vuoden aikana opitut asiat antavat kuitenkin syytä varovaiseen optimismiin. Vaikka voimapolitiikka onkin palannut Eurooppaan, voidaan kriisejä kuitenkin tehokkaasti rajoittaa – tai parhaassa tapauksessa ratkaista – diplomatian keinoin.

Suomen tulee jatkaa vahvaa sitoutumistaan kansainvälisiin rauhanponnistuksiin, sillä muuten saatamme löytää kriisin pian omalta kotioveltamme. Toisaalta samaan aikaan on pidettävä huolta siitä, että oma ulkopoliittinen linjamme pysyy yhtenäisenä. Turvallisuus lähtee omasta puolustuskyvystämme, minkä vuoksi pohjoismaisten puolustusministerien artikkeli osoitti oikeaan suuntaan. Yhteistyön tiivistämiselle on tarvetta, sillä olemme vahvempia, kun emme ole yksin.

 

Kirjoittaja Pia Kauma on kokoomuksen kansanedustaja ja Etyjin turvallisuuskomitean raportoija.

Suomen oltava valmiina lähialueensa sotilaallisen painopisteen muuttumiseen

16.1. julkaistu tiedote

 

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma on jättänyt 16.1. kirjallisen kysymyksen Suomen turvallisuusympäristön painopisteen muuttumisesta ja siihen valmistautumisesta.

Venäjän yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ilmoitti tammikuussa, että maa aikoo lisätä sotilaallista voimaansa erityisesti pohjoisilla alueilla. Lähikuukausien aikana Venäjä tulee myös avaamaan pohjoisilla alueillaan jopa toistakymmentä uutta sotilaslentokenttää. Suomen rajan lähellä sijaitsevan Alakurtin sotilastukikohdan uudelleenavaaminen on myös nähty osana tätä kehityslinjaa.

”Venäjän toimet eivät ole olleet monilta osin täysin avoimia, sillä maa on noudattanut Etyjin turvallisuutta käsittelevää Wienin asiakirjaa niin niukasti kuin vain mahdollista. Asiakirjan sallimat tarkastuskäynnit oli käytetty loppuun viime vuoden osalta jo maaliskuussa, eikä Venäjä toistuvista pyynnöistä huolimatta mahdollistanut ylimääräisiä tarkastuksia kriisialueilla”, Etyjin poliittisen ja turvallisuuskomitean raportoijana toimiva Kauma toteaa.

Harjoitusrajojen ylittymistä ei ole voitu virallisesti vahvistaa, minkä lisäksi Venäjä on aktiivisesti hyödyntänyt asiakirjan porsaanreikää, jossa ilmoitusraja koskee vain saman johdon alaisuudessa toimivia joukkoja. Maa on myös hyödyntänyt suhteettomasti ns. valmiusharjoituksia, joista ei tarvitse virallisesti ilmoittaa ennen niiden alkamista. Valmiusharjoitusten aikarajojen rikkomisesta Venäjä sai huomautuksia useilta mailta viime kesänä.

”Sotilaallinen painopiste on siirtymässä jälleen lähialueillemme, erityisesti Itämeren alueelle. Suomen kannalta turvattomuutta lisää Naton turvatakuiden puuttuminen, minkä vuoksi mahdollisessa konfliktitilanteessa jäisimme hyvin todennäköisesti yksin. Pohjoismaisesta sotilaallisesta yhteistyöstä ei olisi myöskään saatavilla konkreettista hyötyä ennen merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia, joiden toteutumiseen voi mennä useita vuosia”, Kauma toteaa.

 

Lisätietoja

Pia Kauma, puh. +358 50 5746764