Artikkelit

Ukrainan kriisi herätti henkiin sodan uhan Euroopassa, mutta muistutti samalla diplomatian voimasta

17.4. Verkkouutisissa/Nykypäivässä julkaistu kirjoitus

Pohjoismaiden puolustusministerien viime perjantaina Aftenposten-lehdessä julkaisemassa yhteisartikkelissa todettiin maiden aikovan tiivistää sotilaallista yhteistyötään. Artikkeli ei sisältänyt mitään uutta eikä radikaalia, mutta sen herättämä reaktio Suomessa kertoi paljon. Se muistutti siitä yliherkästä ilmapiiristä, joka maassamme edelleen vallitsee turvallisuuspolitiikasta. Vaihtoehdoista on vaikea puhua avoimesti, kun jopa perinteisestä, ympäripyöreästä retoriikasta lipeämisestä seuraa välitön mediakohu.

Reaktio toikin monelle mieleen viime vuosikymmenen ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” -kohun. Silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies piti syksyllä 2007 puheen, jossa hän analysoi perusteellisesti Suomen ja EU:n puolustuspolitiikkaa muuttuneessa maailmassa. Häkämies arvioi Venäjän nousevan sotilaallisen varustautumisensa myötä entistä painavammaksi maailmanpoliittiseksi toimijaksi.

Puheen ennustukset ovat valitettavasti pitkälti toteutuneet. Ukrainan kriisi on osoittanut, että vaikka kybersodankäynnistä, informaatiosodasta ja uusista sodankäynnin muodoista puhutaan, perinteisen maasodan uhka on edelleen olemassa, eikä Suomellakaan ole varaa tinkiä omasta puolustuskyvystään. Sotilaallisen puolen vastapainona kriisi on nostanut esiin myös diplomatian voiman. Presidentti Niinistö on osoittanut omalla aloitteellisuudellaan Suomen kyvyn toimia välittäjän roolissa ja vuoropuhelun ylläpitäjänä. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj on myös tehnyt koko kriisin ajan aktiivisesti töitä pitääkseen eri osapuolet neuvottelupöydän ääressä. Konfliktin hallitsematon laajentuminen on toistaiseksi vältetty.

Etyjin tekee relevantiksi toimijaksi sen maantieteellinen laajuus. Euroopan neuvosto vei Venäjältä oikeuden äänestää, minkä seurauksena Venäjä ei ole tällä hetkellä mukana muissa eurooppalaisia turvallisuusjärjestöissä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta Helsingissä järjestetystä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ETYK:stä, minkä johdosta Etyjin parlamentaarinen yleiskokous kokoontuu heinäkuussa Finlandia-talolla. Kokouksessa käsitellään eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän tämänhetkisiä haasteita sekä kunnioitetaan vuoden 1975 Helsingin ETYK-loppuasiakirjaa.

Kuten syksylläkin, on Etyjillä edelleen tärkeä rooli Ukrainan tulitauon valvomisessa. Etyjin tarkkailijoiden määrää Ukrainassa ollaan parhaillaan kasvattamassa viidestäsadasta tuhanteen henkilöön. Suomi on ollut tässä 40 maan yhteisprojektissa vahvasti mukana ja tulee olemaan noin 30 tarkkailijalla kolmanneksi suurin yksittäinen osallistujamaa.

Haasteita silti riittää. Pääsy tietyille alueille Itä-Ukrainassa on edelleen ongelmallista, sillä sekä separatistit että Ukrainan armeija ovat rajoittaneet tarkkailijoiden liikkumista. Turvallisuusongelmien vuoksi tarkkailutehtävän laajentaminen on edennyt hitaasti. Ukrainan ja Venäjän välisestä rajasta yli 300 kilometriä on edelleen separatistien hallinnassa ja ilman minkäänlaista Ukrainan viranomaisten valvontaa.

Ukrainan presidentti Poroshenko ehdotti helmikuussa YK:n rauhanturvaajien lähettämistä konfliktialueelle. Venäjä on kuitenkin toistaiseksi vastustanut ideaa. On myös epäselvää, minkälaisella mandaatilla rauhanturvaajat tulisivat alueella toimimaan. Kaikki kansainvälinen apu on kuitenkin tarpeen, sillä Ukrainan kohdalla voidaan jo puhua humanitaarisesta katastrofista. Maassa on jo noin miljoona sisäistä pakolaista, minkä lisäksi yli 600 000 ukrainalaista on paennut konfliktia naapurimaihin.

Yhteenotot Itä-Ukrainassa ovat jälleen kiihtyneet, mikä on aiheuttanut huolta konfliktin eskaloitumisen uhasta. Viimeksi kuluneen vuoden aikana opitut asiat antavat kuitenkin syytä varovaiseen optimismiin. Vaikka voimapolitiikka onkin palannut Eurooppaan, voidaan kriisejä kuitenkin tehokkaasti rajoittaa – tai parhaassa tapauksessa ratkaista – diplomatian keinoin.

Suomen tulee jatkaa vahvaa sitoutumistaan kansainvälisiin rauhanponnistuksiin, sillä muuten saatamme löytää kriisin pian omalta kotioveltamme. Toisaalta samaan aikaan on pidettävä huolta siitä, että oma ulkopoliittinen linjamme pysyy yhtenäisenä. Turvallisuus lähtee omasta puolustuskyvystämme, minkä vuoksi pohjoismaisten puolustusministerien artikkeli osoitti oikeaan suuntaan. Yhteistyön tiivistämiselle on tarvetta, sillä olemme vahvempia, kun emme ole yksin.

 

Kirjoittaja Pia Kauma on kokoomuksen kansanedustaja ja Etyjin turvallisuuskomitean raportoija.

Informaatiosodankäynti vaikeuttaa Ukrainan kriisin ratkaisua

Eduskunnan tiedote, 6.10.2014

 

Suomen Etyj-valtuuskunnan jäsen, kansanedustaja Pia Kauma (kok.) puolusti EU:n talouspakotteita, kun Etyjin parlamentaarinen yleiskokous keskusteli Ukrainan kriisistä viikonlopun kokouksessaan Sveitsin Genevessä.

Kaumaa ennen kokouksessa oli puhunut Venäjän duuman puhemies Sergei Naryshkin, joka arvosteli EU:n pakotteita Venäjää vastaan. Kauma muistutti, että EU:n asettamien talouspakotteiden ei ole tarkoitus aiheuttaa pysyvää harmia kenellekään.

– Suomen ulkopolitiikan tavoitteena on rakentaa ja pitää yllä sellaista maailmanjärjestystä, joka perustuu kansainvälisten sopimusten kunnioittamiseen, ei voimankäyttöön. Pakotteet ovat sekä vastareaktio voimatoimiin että pelote, jotta kansainvälisiä sopimuksia ei rikottaisi uudestaan, Kauma totesi.

Kauma nosti puheessaan esiin huolensa informaatiosodasta, jollaiseksi Ukrainan kriisi on laajentunut.

– Eri maiden kansalaisten on enää vaikea tehdä eroa poliittisen propagandan ja faktapohjaisen uutisoinnin välillä, etenkin sellaisissa maissa, joissa tiedotusvälineet ovat poliittisen johdon omistuksessa ja suojeluksessa, Kauma huomautti.

Tiedon luotettavuus ei kuitenkaan ole taattu edes niissä maissa, missä tiedotusvälineet saavat toimia vapaasti. Kustannuspaineet ovat vähentäneet toimitusten resursseja niin, että konfliktialueiden uutisointia hoitaa vain pieni joukko toimittajia.

– Yhteiskunnan avoimuuden ja kansalaisten luottamuksen kannalta on tärkeää, että media saa toimia vapaasti ja että sillä on riittävästi taloudellisia resursseja oikean tiedon välittämiseen, Kauma totesi.

Etyjin parlamentaarinen yleiskokous oli koolla Genevessä 3.–5.10.2014. Yleiskokous kokoontuu ensi kesänä Helsingissä.

Nato-jäsenyyden edut ja haitat kannattaa selvittää

Karjalaisessa 13.5. julkaistu kirjoitus

 

Aarno Haapalainen käsitteli Karjalaisessa julkaistussa kirjoituksessaan (26.4.) viime aikoina horroksestaan heräillyttä kotimaista turvallisuuspoliittista keskustelua. Yhä useampi suomalainen on alkanut pohtia, riittääkö Suomelle pelkästään omaan puolustukseemme nojaaminen etenkin Ukrainan kriisin myötä muuttuneessa kansainvälisessä tilanteessa.

Kokoomuksen lisäksi osin myös muissa puolueissa on havaittu, että Suomen ulkopoliittinen liikkumavara on jatkuvasti tiukentumassa.

Suomi ja Ruotsi ovat juuri äskettäin allekirjoittaneet sopimuksen rauhanajan puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Jatkossa maidemme joukot harjoittelevat yhdessä entistä enemmän ja jakavat meri- ja ilmavalvonnassa saatuja tietoja. Myös materiaalihankintoja voidaan yhtenäistää.

Tämä on myönteistä kehitystä turvallisuuspolitiikkamme kannalta, mutta pitkällä aikavälillä todennäköisesti riittämätöntä Suomen turvallisuuden näkökulmasta.

On tärkeää, että eduskunta ei enää entisestään vähennä puolustukseen varattuja määrärahoja ja että yleinen asevelvollisuus säilyy.

Natoon kuuluu 28 EU-maasta 22, ja EU-kansalaisista 94 prosenttia asuu Nato-maassa. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että unionin jäsenmaista löytyisi riittävää halukkuutta kehittää EU:n omaa puolustusta sellaiselle tasolle, jota Suomessa on ajoittain toivottu. Puolustusyhteistyötä voidaan toki kehittää.

Myönteinen päätös Nato-jäsenyydestä vaatii kuitenkin tuekseen kattavan kansalaiskeskustelun ja selvityksen jäsenyyden hyödyistä ja haitoista.