Artikkelit

Suomi ylös suosta. Pienyrittäjistäkö ratkaisu?

Miten tukisit yrittäjyyttä ja etenkin pienyrittäjyyttä? Tähän kysymykseen olen joutunut vastaamaan useita kertoja tämän vaalikampanjan aikana. Olen aina sanonut saman: kysymys ei ole pelkästään yhdestä taikatempusta. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen yrittäjäpoliittisen ohjelman, johon kaikki tulevat hallituspuolueet sitoutuvat.

Meillä on tällä hetkellä jo 10 prosentin työttömyys, josta eräiden arvioiden mukaan 1/3 on suhdanteista riippuvaa ja 2/3 rakenteellista. Teollisuus ja eritoten vientiteollisuus on tähän mennessä ollut iso työllistäjä, jota tarvitsemme jatkossakin, mutta kaikkea ei voi laskea pelkästään sen varaan.

Iso osa kasvusta tulee pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Jo pelkästään yksinyrittäjiä on lähes 170 000. Jos suuri osa näistä uskaltaisi palkata edes ensimmäisen työntekijän, moni henkilö pääsisi leivänsyrjään kiinni. Työllistäminen on kuitenkin kallista ja epävarmaa. Se, että yritykset joutuvat jo tosi pienestä myynnistä maksamaan arvonlisäveron, on raskasta pienelle yrittäjälle. Arvonlisäveron joutuu veloittamaan, jos firman liikevaihto on yli 8500 euroa vuodessa. EU:ssa se on keskimäärin 30 000 euroa ja Briteissä 95 000 euroa. Rajaa pitää nostaa ylemmäs. Pienillä käsityöalan yrityksillä, kuten kampaamoilla, raja voisi olla alempikin, mutta esimerkiksi konepajoilla suurempi, koska sinne tarvitaan yleensä investointeja laitteisiin. Verohuojennuksen ylärajaa nostamalla kikkailua verohyödyllä voitaisiin torjua. Arvonlisäveron maksua voisi myös höllentää siten, että sen joutuisi maksamaan vasta sitten, kun yrittäjä itse on saanut laskustaan maksun.

Aika moni palkkatyössä oleva tai työttömäksi jäänyt ei uskalla lähteä yrittäjäksi, koska silloin saattaa pudota tyhjän päälle. Palkkatyössä olevallahan ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on ollut tähän saakka tuki ja turva, jonka varassa on mahdollista tulla toimeen. Jos yrittäjällä ei ole töitä, hän ei saa kunnollista korvausta oikein mistään. Riski lähteä toteuttamaan unelmaa on liian suuri. Työttömyysturva pitää siis hoitaa kuntoon, että se olisi lähempänä palkkatyössä olevan taloudellista suojaa. Näitä malleja pitää tehdä ja katsoa, mikä olisi toimivin. Myös konkurssilainsäädäntö on saatava ajan tasalle.

Nuorisotyöttömyys on myös ongelma. Mallia korjaamiseen voisi ottaa Ruotsista, jossa valtio maksaa puolet työn sivukuluista, kun yritys palkkaa alle 26-vuotiaan. Toukokuusta lähtien valtio tukee yrittäjiä vielä tätäkin enemmän, sillä 23-vuotiaiden ja nuorempien osalta valtio maksaa jatkossa peräti 2/3 työn sivukuluista. Sivukuluihin lasketaan ne kulut, jotka firma joutuu maksamaan palkan lisäksi eli työttömyysvakuutusmaksun, tapaturmavakuutusmaksun jne. Kun valtio tulee vastaan näissä kuluissa, nuoren työllistäminen ei tule niin kalliiksi. Vastaavasti työuran loppupäässä moni eläkeläinen olisi halukas tekemään keikkahommia eläkkeen lisäksi, jos lisätyötä ei verotettaisi niin rankasti. Viimeksi eilen puhuin tästä vaalitorilla erään laboratoriotyöstä eläkkeelle jääneen kanssa. Hän sanoi olevansa mielellään pari kertaa viikossa avuksi läheisellä terveysasemalla, jos vain palkasta jäisi jotain käteen.

Muitakin yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä on. Esimerkiksi koeaikaa voisi pidentää neljästä kuukaudesta vuoteen, jotta pieni yrittäjä ehtisi kunnolla tutustumaan työntekijään. Myös nuorten naisten työllistämistä voisi helpottaa jakamalla vanhemmuuden kustannuksia muillekin kuin naisvaltaisten alojen työntekijöille. Ruotsissa, jälleen kerran, on tämäkin asia hoidettu veronmaksajien rahastomallilla jo 70-luvulla. Pikkuvauvan ja myöhemmin lapsen hoidosta 10-vuotiaaksi aiheutuu ennen kaikkea äidin työnantajalle kustannuksia, joita kukaan ei korvaa. Naistyönantajien etujärjestö on laskenut, että vauva tulee maksamaan työnantajalle jopa 17 000 euroa, jos nainen ansaitsee noin 3000 euroa kuussa.

Lisäksi tekisin Viron veromallin sovellutuksen Suomeen eli verottaisin voittoa vasta siinä vaiheessa, kun se otetaan pois yrityksestä.

Listaa yrittäjyyttä tukevista toimista voisi vielä jatkaa erilaisilla byrokratiaa purkavilla toimilla, kuten lupaprosesseja nopeuttamalla. Kaikenlaiseen muuhun kuin varsinaiseen asiakastyöhön menee yrittäjältä aivan liikaa aikaa. Ainakaan raportointivelvollisuutta ei pidä enää lisätä.

No miksi näitä toimia ei ole sitten vielä tehty? Sitä minäkin ihmettelen. Jo kuluvalla eduskuntakaudellahan edellä mainitut asiat ovat nousseet sekä hallituspuolueiden että joidenkin oppositiopuolueiden kansanedustajien puheenvuoroissa esiin. Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta mitään ei tehdä. Keskitytään vain epäoleellisiin tai liian pieniin toimenpiteisiin sekä irtopisteiden keräilyyn siitä, mikä puolue minkäkin ajatuksen esittää ensimmäisenä.

En yhtään ihmettele kansalaisten turhautumista poliitikkojen päättämättömyyteen. Uudelta hallitukselta on kerta kaikkiaan löydyttävä yhteisymmärrys. Helmikuun lopussa työttömiä oli jo yli 350 000. Suomi on saatava tästä suosta ylös, ja nopeasti.

Espoon on jatkettava vastuullisen taloudenpidon ja uudistusten tiellä

Ryhmäpuheenvuoro Espoon kaupunginvaltuustossa

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Aivan alkuun haluan todeta, että kokonaisuutena katsoen voimme olla tyytyväisiä kaupungin viime vuoden tilinpäätökseen. Ennusteen mukaan Espoo tulee tekemään nollatuloksen. Vuosikatetta kertyi 117 miljoonaa euroa, vaikka muutetussa talousarviossa se oli viime vuoden puolella vielä alle 70 miljoonaa euroa. Tästä luvusta, vuosikatteestahan me olemme kaikkien ryhmien kesken jo valtuustosopimuksessa sopineet, että se vuonna 2017 ja siitä eteenpäin olisi vähintään 180 miljoonan euron tasolla. Silloin se edes joten kuten riittäisi kasvavien investointiemme poistoihin eikä lainaa tarvitsisi ottaa. Jos sitten katsotaan tilikauden tulosta, niin myös se on 10 miljoonaa euroa plussalla. Hyvää on myös se, että verorahoitus toteutui lähes suunnitelmien mukaisesti.

Mutta toki myös huolestuttavia piirteitä on. Tärkein niistä on se, että työttömyys on kasvanut. Viime vuoden lopussa meillä oli työttömiä jo yli 13 000 henkilöä eli 9,9 prosenttia, joka on 1,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Eritoten nuorisotyöttömyys on ollut kasvussa. Työttömyyden kasvusta on seurannut, että esimerkiksi toimeentulomenoihin, erilaisiin avustuksiin ja työmarkkinatukeen on jouduttu satsaamaan ennakoitua enemmän. Toinen, melkeinpä ikuisuuskysymys, on ollut erikoissairaanhoidon määräraha, joka on kasvanut suhteessa enemmän kuin kulut keskimäärin.

Muistuttaisin valtuutettuja myös siitä, että vaikka tulos on olosuhteisiin nähden hyvä, osittain korjaantunut tulos johtuu onnistuneista sijoituksista ja eritoten rahastojen tuotoista, joita emme voi käyttää suoraan esimerkiksi investointien rahoitukseen tai palveluihin. Tämä tarkoittaa myös, että aihetta suuriin riemunkiljahduksiin ei ole, vaan tuottavuuden kehittämistä ja tiukkaa menokuuria pitää jatkaa. Taloushan ei Suomen eikä Euroopan tasolla osoita vielä mitään erityisiä elpymisen merkkejä. Myös tilaaja-tuottajamallin purkaminen ja siihen uuden ratkaisun hakeminen on meille edelleen tärkeää, koska palveluliiketoiminnan ja teknisen palvelun puolella on saatavissa vuositasolla useiden kymmenien miljoonien säästöt, jos teemme fiksuja ratkaisuja hyvissä ajoin ja mielellään vielä tämän kevään aikana. Tarvitsemme nämä rahat palveluihin ja investointeihin muualle. Tästä ei pidä livetä.

Arvoisa puheenjohtaja,

Asioita on paljon, joista voisi puhua, mutta nostan esiin nyt vain kaksi erityistä: nuorisotyöttömyyden ja vanhusten kotihoidon palvelut.

Nuorisotyöttömyyden osalta Espoon tulee pyrkiä siihen, että yksikään meidän alle 25-vuotiaasta nuoresta työttömästä ei jää yksin. Heitähän on jo yli 1400 yksin Espoossa. Koko maan tasolla hallitus on satsannut nuorisotakuuhun, jonka tavoitteena on ollut taata jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai työpajapaikka. Erityisesti oppisopimuskoulutusta tulee kehittää ja hakea oppia muualta, myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Otan tässä esimerkiksi Saksan ja Itävallan, joissa molemmissa on vallalla erittäin hyvin onnistunut oppisopimus-kisällikulttuuri. Siinä nuoret kulkevat ammattilaisten mukana oppimassa itselleen ammattia käytännön tekemisen kautta esimerkiksi rakennus- tai käden taitojen alalta. Ja alkuvaiheessa he saavat ammattilaisia alhaisempaa palkkaa. Kun taidot kasvavat, kasvaa myös palkka.

Ruotsissa taas valtio maksaa osan alle 26-vuotiaan henkilön työn sivukuluista. Näistä esimerkeistä meidän pitää ottaa oppia, ja soveltaa tänne. Tietenkin monet näistä asioista ovat työmarkkinajärjestöjen ja viime kädessä lainsäätäjän käsissä, mutta totta kai etenkin suuret kaupungit voivat vaikuttaa, että nämä asiat menevät valtakunnan tasolla eteenpäin. Hyvä alku ovat tietenkin myös kesätyöpaikat, joita Espoo on viime vuosina mahdollistanut tukemalla pienellä, muutaman sadan euron summalla työnantajaa, joka tarjoaa nuorelle kesätyöpaikan. Tästä on hyvä pitää kiinni jatkossakin, ja laajentaa vielä edelleen.

Toinen yksittäinen asia, arvoisa puheenjohtaja, on vanhusten kotipalvelut.

Meillä on vanhustenhoidon budjetissa tänä vuonna toimintamenoja hieman yli 160 miljoonaa euroa. Kotihoidon toimintamenot ovat tästä noin 16,5 prosenttia. Nämä menothan ovat kokonaisuutena kasvaneet viime vuosina, kun yli 75-vuotiaiden väestömäärä kasvaa. Pysyvässä laitoshoidossa ja palveluasunnoissa on meillä Espoossa yli 75-vuotiaista vain 8 prosenttia eli vastaavasti 92 prosenttia on kotona.

Kotisairaalan kapasiteetti on täällä Espoossa kaksinkertaistettu pari vuotta sitten. Kotihoidossa on noin 350 työntekijää.

Arvoisa puheenjohtaja,

Kun vertailua on tehty, niin Espoo on 6.-8. halvin 58 suurimman kunnan joukossa. Vanhusten kotihoidon tuen puolelle tarvitaan jonkin verran lisää rahaa, mutta korostan, että kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan ajattelutavan muutoksesta.

Arvoisa puheenjohtaja, tämä toimikoon myös lähetekeskusteluna vuoden 2016 talousarviota varten. Ryhmäni jäsenet nostavat esiin muita teemoja.

 

Alv-alarajaa tulisi nostaa

Puheenvuoro eduskunnassa 17.2.15

 

Arvoisa puhemies! Arvonlisäveron alarajan nosto 10 000 euroon on oikeansuuntainen toimenpide, mutta riittämätön. Toki on ymmärrettävää, että kun siihen tarvitaan EU:n komission lupa, niin tällä voidaan edetä tässä vaiheessa, mutta pitää muistaa, että esimerkiksi Italiassa vastaava alaraja on 30 000 euroa ja Isossa-Britanniassakin 95 000 euroa.

Olen esittänyt muun muassa arvonlisäveron alarajan nostamista 30 000:een tai 50 000:een sillä tavalla, että huojennuksen yläraja olisi 90 000 euroa molemmissa tapauksissa. (Kari Uotila: Kannattaisi puhua pääministerille!) Laskelmien mukaan tässä alemmassa eli 30 000:n mallissa valtio menettäisi verotuloja 480 miljoonaa euroa ja sitten tässä korkeammassa mallissa eli 50 000 euron mallissa 600 miljoonaa euroa.

Mutta toki pitää muistaa se, että tässä ei ole huomioitu niitä dynaamisia vaikutuksia, mitä markkinoilla sitten aiheutuu, ja myöskin se, että pitäisi näitä muita täällä esitettyjä toimenpiteitä ottaa samaan aikaan, kuten koeajan nosto, Viron veromalli ja vanhemmuuden kustannusten jakaminen.

Kaikkien kynnelle kykenevien työpanosta tarvitaan

TIEDOTE

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma on tyytyväinen valtioneuvoston rakennepaketin työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin. Erityisen hyvänä Kauma pitää päätöstä sosiaaliturvaan tulevasta suojaosasta. Sen ansiosta työtön voi ansaita palkkatuloa 300 euroon asti menettämättä heti työtuloista maksettavaa sosiaaliturvaa ja 400 euroon asti menettämättä heti asumistukea. Hallituksen tavoitteena on saada entistä useampi suomalainen osallistumaan työmarkkinoille edes pienellä työpanoksella. Kauman mukaan on tärkeää, että kun mallin yksityiskohtia hiotaan, siinä huomioidaan myös ne, jotka ovat toimeentulotuen varassa. ”Tavoitteen tulee olla, että kansalaiset ovat tässä asiassa samalla viivalla elämäntilanteesta riippumatta,” Kauma kertoo.

Suojaosuuspäätöksessä on Kauman mukaan kyseessä tervetullut merkki erittäin toivottavasta ajattelutavan muutoksesta Suomessa. Jokainen työkykyinen aikuinen kuuluu töihin, vaikka olisi jonkinlaisen sosiaaliturvan piirissä – ja toisaalta jokaisella pitää olla mahdollisuus tehdä töitä oman kykynsä, terveytensä ja elämäntilanteensa mukaan. Kauma kuitenkin muistuttaa, että hallituksen esittämää ratkaisua tulee vielä kehittää siten, että 300 – 400 euron työtä tekevät eivät jämähdä ainoastaan halpatyövoimaksi. Esimerkiksi Saksassa on käytössä niin sanottujen ”minitöiden” eli hyvin lyhytkestoisten tai matalasti palkattujen töiden järjestelmä sosiaaliturvan rinnalla. Malli on edistänyt työllisyyttä, mutta se ei ole ollut täysin ongelmaton. Kauman mielestä hallituksen tulee varmistaa, että nämä osatyöt ovat oikeasti reitti takaisin täysipainoiseen työelämään, eivätkä este sinne paluulle.

”Suomella ei ole varaa siihen, että yksikään työkykyinen, terve aikuinen lepäilee laakereillaan tai jättää ottamatta vastaan hänelle tarjottua työtä,” Kauma linjaa. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon kesällä tekemää keskustelunavausta osallistavasta sosiaaliturvasta Kauma pitää erittäin tervetulleena. Elinkeinoelämässä uransa ennen kansanedustajuutta tehnyt Kauma kokee, että työ on paitsi jokaisen velvollisuus, myös oikeus: ”Työ tuo sisältöä elämään, antaa mahdollisuuden kantaa vastuuta itsestä ja muista sekä saa ihmisen kokemaan itsensä tarpeelliseksi. Sitähän me kaikki haluamme.”

Kauma kuitenkin muistuttaa, että Suomessa on monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä, jonka uudistamista työn tekemiseen kannustavaan suuntaan täytyy jatkaa määrätietoisesti. Osallistavasta sosiaaliturvasta on käytävä perusteellinen keskustelu. Työn tarjonnan lisääminen on oleellista työllisyyden kehitykselle.

Kauma toivoo, että erityisesti osatyökykyisten työllistymisen ehtoja helpotetaan. ”Joka vuosi noin 8 000 henkilöä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi. Kun vuonna 2012 oli työkyvyttömyyseläkkeellä kaikkiaan 250 000 henkilöä, heistä yli 115 000 henkilöllä taustalla olivat mielenterveyteen liittyvät ongelmat,” Kauma selostaa. ”Esimerkiksi Ruotsissa mielenterveysongelmista kärsivä pyritään kuntouttamaan mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään, kun taas meillä Suomessa asenteet eivät ole yhtä kannustavia. Liian usein etenkin masennuksesta kärsivät ohjataan sairauslomalle ja edelleen työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä kertoo ikävää kieltä suomalaisesta työkulttuurista,” Kauma jatkaa. Hän pitää hyvänä, että ministeri Risikko onkin asettanut työryhmän valmistelemaan toimintamallia osatyökykyisten auttamisen parantamiseksi.

”Rakennepaketissa sovitut työmarkkinoiden uudistukset ovat kaksi askelta oikeaan suuntaan, mutta matkaa todellisten muutosten aikaansaamiseksi on vielä paljon jäljellä,” Kauma summaa.

Lisätiedot

Kansanedustaja Pia Kauma 050 57 46 764