Artikkelit

ISIS-taistelijoiden passit on voitava takavarikoida

16.3.15. julkaistu tiedote

 

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma on jättänyt 14.3. kirjallisen kysymyksen Suomesta lähtevien ISIS-taistelijoiden passien takavarikoimisesta.

 

”Julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan Suomesta on lähtenyt yli 60 henkeä taistelemaan ISIS:n riveissä Syyriaan ja Irakiin. Suomeen palatessaan nämä henkilöt muodostavat merkittävän turvallisuusriskin. Monessa Euroopan maassa on käyty viime aikoina keskustelua siitä, pitäisikö heidän menettää toimiensa vuoksi passinsa tai kansalaisuutensa”, Etyjin turvallisuuskomitean raportoijana toimiva Kauma toteaa.

 

Taistelijoiden matkustamista on pyritty rajoittamaan eri tavoin. Esimerkiksi Kanadassa passit voidaan takavarikoida henkilöiltä, joiden epäillään liittyneen tai pyrkivän liittymään ISIS:n riveihin konfliktialueilla. Myös Britannia on kiristänyt terrorisminvastaisia lakejaan. Passien takavarikoimisen lisäksi jihadistien paluu Britanniaan voidaan estää tarvittaessa yli kahdeksi vuodeksi. Kauma kehottaa hallitusta selvittämään keinoja, joilla taistelijoiden matkustamista voitaisiin jatkossa rajoittaa nykyistä tehokkaammin.

 

”Suomen lain mukaan passi voidaan periaatteessa perua henkilöltä, jonka voidaan todennäköisin syin epäillä syyllistyneen rikokseen, josta seuraa vähintään vuoden vankeusrangaistus. Tämän mahdollinen soveltaminen ISIS-taistelijoihin on kuitenkin uusi asia. Rikosprosessiin vaadittavien todisteiden saaminen konfliktialueelta on myös käytännössä hyvin vaikeaa. On varmistettava, etteivät taistelijat pääse kuin koira veräjästä. Heidän tulee vastata teoistaan oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvalla tavalla”, Kauma toteaa.

 

 

Lisätietoja
Pia Kauma, puh. +358 50 5746764

Suomi ei voi piiloutua kansainvälisiltä kriiseiltä

Neljän vuoden eduskuntakausi on kulunut kuin siivillä uusiin asioihin perehtyessä. Tänä aikana myös Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Melkein puolitoista vuotta lehtiotsikoita hallinnut Ukrainan kriisi on romuttanut käsityksen siitä, ettei perinteinen maasota olisi enää nykypäivänä mahdollista. Kyllä se valitettavasti on. Voimme vain todeta, että onneksi me täällä Suomessa emme ole yksinäinen maa pohjoisessa, vaan osa Euroopan unionia ja sitä kautta osa suurempaa kansainvälistä yhteisöä. EU:n talouspakotteet ovat olleet myös Suomen keino osoittaa Venäjälle, että kansainvälistä oikeutta on rikottu emmekä voi hyväksyä sen toimia.

Samaan aikaan myös terrorismi on nostanut päätään. Syyrian sisällissodan raunioista noussut ja myös Irakin puolelle levinnyt ISIS-järjestö on luonut alueelle kaaosta äärimmäisellä väkivallallaan. Ääri-islamistit pyrkivät tietoisesti levittämään ideologiaansa varsinkin yhteiskunnasta syrjäytyneille ihmisille, jotka ovat erityisen alttiita tämäntyyppiselle propagandalle. Sekä Pariisin että Kööpenhaminan hyökkäyksissä osa tekijöistä oli radikalisoitunut vankila-aikanaan. Meidän tuleekin huolehtia, että vankiloista ei tule terrorismin korkeakouluja myöskään Suomessa. Lähtömaihinsa palaavat ISIS-taistelijat tulevat muodostamaan Euroopan maille selkeän uhan, johon meidän on kyettävä vastaamaan.

Emme voi ummistaa silmiä kummaltakaan kriisiltä, sillä mikään turvallisuusuhka ei ole enää yksinomaan paikallinen. Miten Suomi voi omalla toiminnallaan tehdä maailmasta turvallisemman paikan lapsillemme? Paljon arvokasta työtä on jo tehty. Käsittelimme tällä viikolla eduskunnassa Irakin koulutusoperaatiota, joka on monella tapaa erittäin vaarallinen projekti. ISIS-järjestön mielettömät julmuudet ovat kaikkien tiedossa. Meidänkin tulee silti kantaa kortemme järjestön pysäyttämiseksi. Norja ja Tanska ovat jo päättäneet omasta osallistumisestaan, minkä lisäksi myös Ruotsi todennäköisesti lähettää kouluttajia. Tämä avaa samalla mahdollisuuden syventää pohjoismaista yhteistyötä kriisinhallinnassa.

Suomi voi olla ylpeä aktiivisesta sitoutumisestaan rauhantyöhön niin Euroopan unionin, YK:n kuin esimerkiksi Etyjin kautta. Etyjin rooli on noussut erityisen tärkeäksi Ukrainan kriisin yhteydessä, sillä sitä pidetään kaikkien osapuolten kannalta neutraalina rauhanjärjestönä. Konfliktin alkuvaiheessa Etyj teki kaikkensa pitääkseen keskusteluyhteyttä yllä Ukrainan, Venäjän ja separatistien välillä. Tällä hetkellä tulitaukoa valvoo järjestön laaja kenttäoperaatio, jota Suomikin on vahvasti tukenut.

Vaikka uutisia lukiessa kansainvälinen turvallisuustilanne saattaakin näyttää ajoittain toivottomalta, voimme olla tyytyväisiä siihen, että kansainvälinen yhteisö oli hereillä ja yhdisti nopeasti voimansa ISIS-järjestöä vastaan. Sen taistelijat ovat kärsineet raskaita tappioita ja sen eteneminen on ollut hyytymässä niin Syyrian kuin Irakinkin puolella. Myös Ukrainaa koskevassa neuvottelupöydässä on kaikesta huolimatta saavutettu nimenomaan kansainvälisen yhteistyön avulla jo paljon.

Suomen tulee jatkaa aktiivista toimintaansa rauhan puolesta. Eristäytyminen tai vastuun pakoilu ei ole missään tapauksessa meidän tiemme.

Nato-jäsenyyden edut ja haitat kannattaa selvittää

Karjalaisessa 13.5. julkaistu kirjoitus

 

Aarno Haapalainen käsitteli Karjalaisessa julkaistussa kirjoituksessaan (26.4.) viime aikoina horroksestaan heräillyttä kotimaista turvallisuuspoliittista keskustelua. Yhä useampi suomalainen on alkanut pohtia, riittääkö Suomelle pelkästään omaan puolustukseemme nojaaminen etenkin Ukrainan kriisin myötä muuttuneessa kansainvälisessä tilanteessa.

Kokoomuksen lisäksi osin myös muissa puolueissa on havaittu, että Suomen ulkopoliittinen liikkumavara on jatkuvasti tiukentumassa.

Suomi ja Ruotsi ovat juuri äskettäin allekirjoittaneet sopimuksen rauhanajan puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Jatkossa maidemme joukot harjoittelevat yhdessä entistä enemmän ja jakavat meri- ja ilmavalvonnassa saatuja tietoja. Myös materiaalihankintoja voidaan yhtenäistää.

Tämä on myönteistä kehitystä turvallisuuspolitiikkamme kannalta, mutta pitkällä aikavälillä todennäköisesti riittämätöntä Suomen turvallisuuden näkökulmasta.

On tärkeää, että eduskunta ei enää entisestään vähennä puolustukseen varattuja määrärahoja ja että yleinen asevelvollisuus säilyy.

Natoon kuuluu 28 EU-maasta 22, ja EU-kansalaisista 94 prosenttia asuu Nato-maassa. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että unionin jäsenmaista löytyisi riittävää halukkuutta kehittää EU:n omaa puolustusta sellaiselle tasolle, jota Suomessa on ajoittain toivottu. Puolustusyhteistyötä voidaan toki kehittää.

Myönteinen päätös Nato-jäsenyydestä vaatii kuitenkin tuekseen kattavan kansalaiskeskustelun ja selvityksen jäsenyyden hyödyistä ja haitoista.

Sipilän puheet Natosta ristiriitaisia

14.5.2014 julkaistu tiedote

 

ETYJin parlamentaarisen valtuuskunnan jäsen ja raportoija, kansanedustaja Pia Kauma muistuttaa, että Suomen on harjoitettava aktiivista ulkopolitiikkaa kaikilla merkittävillä kansainvälisillä forumeilla. ”YK, EU, ETYJ ja Euroopan neuvosto ovat areenoita ulkopolitiikalle siinä missä Natokin. On erikoista yrittää asettaa näitä eriarvoiseen asemaan keskenään sisäpoliittisista syistä, sillä Suomen tavoitteita ja turvallisuutta edistetään näissä kaikissa”, Kauma sanoo.

Kauman mielestä vakauden ja turvallisuuden lisääminen yhteistyötä turvallisuuspolitiikassa syventämällä on suomalaisten etu. ”Keskustan Sipilä pitää Naton rauhankumppanuutta Suomea hyödyttävänä ja haluaa säilyttää mahdollisuuden jäsenyyden hakemiseen. Silti samaan aikaan puhutaan Pohjolasta muusta maailmasta irrallisena saarekkeena, johon muutokset eivät vaikuta”, Kauma ihmettelee.

Kauma pitää kummallisena Sipilän näkemystä siitä, että Nato olisi suunnattu jotakuta vastaan. ”Välillä Sipilä puhuu Natosta hyödyllisenä yhteistyöfoorumina ja välillä vihamielisenä sotilasliittona. Näkökulma tuntuu vaihtuvan heti, kun puhutaan rauhankumppanuuden syventämisestä jäsenyydeksi”, Kauma toteaa. Hänen mielestään Keskustan pitäisi nopeasti selvittää suomalaisille, mistä ristiriitaiset puheet johtuvat.

Lisätietoja:

Pia Kauma, puh. 050 5746764

Security in Baltic and Nordic Regions in Broader EU Perspective

Liettuan kristillisdemokraattien naisjärjestön Women and Security -konferenssissa 12.4. pidetty puhe.

 

Distinguished participants, ladies and gentlemen,

As the other speakers have noted, we live in a rapidly changing geopolitical environment. The challenge posed by the crisis in Ukraine has transformed the national security debate also in Finland, where we have a long-standing commitment to neutrality dating back to the end of the Second World War. The Finnish policy has been to maintain a credible defence capability that is based on conscription and a large military reserve that can be called upon during wartime. The idea behind this strategy has been to create a deterrent strong enough to make military action too costly for any potential enemy.

Although the size of the Finnish reserve has been cut back in recent years due to financial pressures and the ongoing reforms in our Defence Forces, it still comprises about 350 000 men and women. There is strong support in Finland for a strong defensive capability, although conscription is becoming increasingly rare in Europe. The recent conflict between Russia and Ukraine has increased support for joining NATO, although a strong majority is still against it. The fundamental question is whether the crisis is limited to the Crimean peninsula or if it should be seen as the first step in Russia’s plan for increasing its sphere of influence by military means.

As rapporteur for the OSCE General Committee on Political Affairs and Security, I have participated in formulating the Organization’s response to the crisis. The OSCE has been considered the most suitable organisation for diplomatic talks because its legitimacy is accepted by both Ukraine and Russia. Still, practically all international organisations have struggled in responding immediately and decisively in situations like these. There has been much discussion in recent years about new security threats, but the crisis in Ukraine is a chilling reminder that conventional military operations are a real and present threat to the security of Europe. Organisations such as the OSCE should have clear roadmaps or action plans so that responding to situations like this would be faster and more effective.

Developing the common security and defence policy of the European Union remains a pressing challenge. 22 of the 28 EU member states are currently members of NATO. But in recent years, the focus of NATO has increasingly been on conflict resolution outside of Europe’s borders. The current crisis in Ukraine could spark the debate of whether the organisation should return to its roots as a defensive military alliance, with the sovereignty of its members as its main priority. If the decision is made to deepen the common defence of the European Union, it will have to include the creation of new military formations and common material purchases. Whether there is enough political will for this remains to be seen.

The presence of traditional threats also bring to focus the development of conventional arms control treaties, which still have relevance in today’s security policy. My work as rapporteur has involved creating proposals within the OSCE to modernize these treaties. For example, the military exercise in September 2013 between Russia and Belarus involved joint operations at five different test grounds. Russia did not report all of its participating forces to the OSCE, which was in violation the agreed exchange of information between the participating States. According to Russia, 40 000 soldiers took part in the exercise, but the real number turned out to be over 100 000.

One related challenge has been the way different countries interpret the treaties, which has led to some unnecessary misunderstandings. I recently proposed a new arbitration system within the OSCE to resolve this problem in the future.

Arms control treaties should also be updated so that they focus more on the quality and potential of different elements of military force, not just quantity. In an age when one can theoretically cripple an entire nation with a successful cyber attack, simple counts of a country’s armored vehicles or artillery do not provide the full picture. Cyber attacks pose an increasing threat to privacy and human rights, and the OSCE should work to coordinate its efforts the the EU’s cyber security strategy. There should also be a new reporting and classification system for cyber attacks, should they occur.

Some additional issues that must be addressed are chemical and biological weapons, missile defence programs, conventional long-range precision weapons and strategic and tactical nuclear weapons. The list of modern security threats is long and poses an enormous challenge in drafting and updating treaties aiming to maintain stability in Europe and the rest of the world.

The role of women in the resolution of conflicts and their aftermath is a matter that demands urgent attention around the world. According to the UN, only 8 % of peace treaty negotiators in recent years have been female. There should be a strong effort to encourage women to seek leadership positions in international organisations and to participate in peace processes around the world. At the same time, the international community should apply pressure to countries and organisations that actively discriminate against women by not allowing their full participation. Making sure that the United Nations Security Council Resolution 1325, adopted in 2000, is fully complied to around the world remains an important task. The resolution calls for all parties in conflict situations to respect women’s rights and to support their participation in peace negotiations and rebuilding efforts.

This issue is crucially important in Afghanistan, where international troops are gradually withdrawing. The future of that country depends largely on how well women are included in rebuilding efforts and the development of civil society. There are many examples of this in different conflict zones around the world. In Liberia, for example, women held peace demonstrations during the bloody civil war. They brought the country’s warring sides to take part in negotiations, and did not stop until the conflict was resolved. Women have also had an active role in rebuilding Liberia after the war.

As the former UN Secretary-General Kofi Annan has said, study after study has taught us that there is no tool for development that is more effective than the empowerment of women. No other policy is as likely to raise economic productivity, to promote health or to improving the education for the next generation. The prevention of conflicts and achieving reconciliation also depend on the participation of women.

I am proud of the progress that my own country has achieved in this matter. 40 % of the civilian crisis management professionals we send on international missions are women, which is a very high number even on EU standards. Women have an important role in the Finnish government, parliament and the private sector. Other Nordic countries also have a long history of including women in political and security issues. Next year, Norway will expand its military conscription to include all women. According to the Norwegian military, there has been a consistent effort to recruit more women to their armed forces. Social skills, cultural knowledge and a high sense of ethics are some of the qualities women can bring to this field.

With the security of the continent threatened, the European Union needs to stand as an example and present a united front. Although there are always things to improve, the active participation of women in our societies is something that we can be proud of today and that gives us increased credibility on the world stage. When united, Europe can be a strong international force and live up to its full potential.

Right now, the most pressing task is to continue pushing for a diplomatic solution to the crisis in Ukraine and the Crimea. The Baltic states and Finland have a long history of balancing between the East and the West, and the lessons learned from this experience are needed now as much as ever.

Thank you.

 

Etyjin asevalvonta vastaamaan uusia turvallisuusuhkia

Eduskuntatiedotuksen tiedote 14.2.2014

Etyjin poliittisia ja turvallisuusasioita käsittelevän komitean raportoija Pia Kauma kannustaa Etyjin jäsenmaita lisäämään maiden välisen poliittis-sotilaallisen tiedonvaihdon läpinäkyvyyttä ja ennustettavuutta. Kansanedustaja Pia Kauma (kok.) puhui Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa Wienissä torstaina 13. helmikuuta 2014.

Kauman puheenvuoron aiheena oli Etyjin Wienin sotilaallista turvallisuutta käsittelevä asiakirja sekä puolustus- ja turvallisuusjoukkojen demokraattinen valvonta. Etyjin tavoitteena on päivittää ja uudistaa vuoden 1999 Wienin sopimusta. -Jäsenmaiden tulisi madaltaa kynnystä jakaa tietoa toisilleen omista sotaharjoituksistaan. Niin ikään mahdollisuuksia tarkastustoimenpiteisiin pitäisi lisätä, asevoimiin liittyvää tiedonvaihtoa uudistaa ja riskinhallintamekanismeja vahvistaa, Kauma ehdottaa.

Kauman mukaan Etyj-maiden tulisi pyrkiä vahvistamaan yhteistä poliittista tahtoa. Hän korosti puheenvuorossaan, että on tärkeää kehittää Wienin sopimusta ja löytää siihen uutta sisältöä. Kauma halusi myös herättää keskustelua siitä, minkälaisen roolin Etyj voi ottaa, kun lähellä sijaitseva maa on ajautumassa kaaokseen tai jopa sisällissotaan. -Jopa pienet edistysaskeleet sopimusneuvotteluissa olisivat tervetulleita. Se olisi mahdollista, jos etenkin keskeisimmät osapuolet eli suurimmat maat olisivat valmiita joustamaan ja tulemaan vastaan aiemmin tiukasti pitämistään tavoitteista.

Kansanedustaja Pia Kauma huomautti myös, että turvallisuusuhat ja sodankäynnin menetelmät ovat muuttuneet. Uusia uhkia ovat esimerkiksi terrorismi, kybersodankäynti ja miehittämättömät lennokit. Keinot, joilla niitä voidaan käyttää rajatumpiin operaatioihin, ovat oleellisia modernille turvallisuuspolitiikalle ja vaativat uudenlaisia vastatoimia. Pelkkä aseiden määrän laskeminen ei enää riitä, tarvitaan myös laadullista kontrollia. -Maailmassa, jossa yhdellä onnistuneella tietoturvaan kohdistuvalla hyökkäyksellä voidaan saada koko kansakunta polvilleen, ei pelkillä joukkojen tai panssarivaunujen määrän pienentämisellä voida enää lisätä turvallisuutta samalla tavalla kuin Kylmän sodan päättymisen tilanteessa.

Kansanedustaja Pia Kauman lopullinen raportti aiheesta käsitellään Bakun kokouksessa kesäkuussa.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on maailman laajapohjaisin turvallisuutta käsittelevä alueellinen järjestö. Euroopan ja Keski-Aasian maiden lisäksi jäseninä ovat Yhdysvallat ja Kanada. Parlamentaarisen yleiskokouksen näkyvin tehtävä on kansainvälinen vaalitarkkailu, minkä lisäksi yleiskokous antaa suosituksia ja ehdotuksia ministerineuvostolle sekä ottaa julkilausumillaan kantaa ajankohtaisiin politiikan tapahtumiin.

Etyjin parlamentaarinen yleiskokous kokoontuu talvi-istuntoon 13.-14.2.2014 Wienissä.

Kanerva ja Kauma Etyjissä: Turvallisuutta voidaan lisätä vain kansainvälisellä yhteistoiminnalla

TIEDOTE

Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) totesi kokouksessa pitämässään puheenvuorossa, että vain suurvalloilla on riittävät resurssit täyden mittakaavan nykyaikaiseen aseistukseen. Asejärjestelmien kustannuskehitys on taloudellinen peruste sille, miksi asevoimat ovat suurten haasteiden edessä.

– Lähes kaikkien maiden on suostuttava jonkinlaiseen puolustusyhteistyöhön tai hyväksyttävä puolustuskykynsä rapautuminen. Harva maa haluaa olla sotilaallisesti heikko, koska sillä olisi merkitystä myös poliittisella tasolla. Tulee olemaan suuri haaste, miten taloudelliset realiteetit otetaan huomioon, kun muotoillaan tulevaisuuden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, Kanerva kommentoi.

Kanervan mukaan jokainen maa haluaa tuntea, että sen puolustuskyky on riittävä toimintaympäristön uhat huomioiden ja että myös ulkoisen avun saamisen mahdollisuus on varmistettu. Jokaisella itsenäisellä maalla pitää olla turvallisuuspoliittinen toimintavapaus.

– Globalisaatio ja integraatio ovat sitoneet valtiot toisiinsa ehkä enemmän kuin koskaan historiassa. Samalla laajojen rajat ylittävien uhkien merkitys on kasvussa. Toimijat ovat yhä useammin ei-valtiollisia. Uskon, että turvallisuus lisääntyy yhteistyöllä – ei eristäytymällä, Kanerva totesi.

Kansanedustaja Pia Kauma (kok.) nosti omassa puheenvuorossaan esiin sen, että talouskriisi aiheuttaa sekä valtioiden sisällä että valtioiden välillä konflikteja. Jokaisen vastuullisen poliitikon ja valtion tulee etsiä ratkaisuja, ei vastakkainasettelua. Euroopan talouskriisi on asettanut yhtenäisyytemme, solidaarisuutemme ja jopa ihmisyytemme koetukselle. Kriisi voi johtaa ainakin kahdenlaisiin turvallisuusuhkiin, kansallisiin ja kansainvälisiin.

– Meidän pitää välttää tilanne, että Euroopan maat asettuvat vahvasti toisiaan vastaan. Maailmansotienkin taustalla on ollut erittäin epävakaa taloustilanne, joka eskaloitui. Onkin meidän velvollisuutemme varmistaa, että mitkään näistä uhista eivät toteudu. Etyj-maiden tehtävä on muistuttaa meitä yhdistävistä arvoista ja paluusta rauhan asialle, Kauma korosti puheenvuorossaan.

Kauman mukaan talouskriisin keskellä pohjoiset maat ovat kyllästyneet maksamaan eteläisten maiden talousongelmista. Eteläiset maat ovat vihastuneet siitä, että ne ovat joutuneet taloudellisten pakotteiden edessä tekemään suuria leikkauksia budjetteihinsa. Lisäksi yksittäiset ihmiset ovat joutuneet kärsimään poliittisten päättäjien huonojen päätösten seurauksista. Pahimmissa ongelmissa kamppailevissa maissa seurauksena ovat olleet maan sisäisen turvallisuuden heikkeneminen ja ääriryhmien nousu.

Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen syysistunto pidettiin Budvassa, Montenegrossa 12.-15.10.2013.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on maailman laajapohjaisin turvallisuutta käsittelevä alueellinen järjestö. Euroopan ja Keski-Aasian maiden lisäksi jäseninä ovat Yhdysvallat ja Kanada. Parlamentaarisen yleiskokouksen näkyvin tehtävä on kansainvälinen vaalitarkkailu, minkä lisäksi yleiskokous antaa suosituksia ja ehdotuksia ministerineuvostolle sekä ottaa julkilausumillaan kantaa ajankohtaisiin politiikan tapahtumiin.

Lisätiedot:

Kansanedustaja Pia Kauma 050 574 6764

Kansanedustaja Ilkka Kanerva, 050 511 3055