Artikkelit

Opiskelijoiden työnteon esteet poistettava

13.10. lähetetty tiedote

 

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma on jättänyt 13.10. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon vastattavaksi kirjallisen kysymyksen opiskelijoiden toimeentulosta ja tulorajoista.

Kauma tiedustelee kirjallisessa kysymyksessään erityisesti sitä, voitaisiinko työntekoon liittyviä tulorajoja nostaa muiden Pohjoismaiden tasolle ja miten opiskelun ja työn yhdistämisestä saataisiin nykyistä kannustavampaa.

”Tilastokeskuksen mukaan joka toinen opiskelija tekee töitä opiskelun ohessa. Työssäkäyvien opiskelijoiden määrä on kuitenkin viime vuosina vähentynyt. Yksi syy tähän kehitykseen ovat opintotuen jyrkät tulorajat”, Kauma toteaa.

Tulorajojen suuruus on 660 euroa jokaista tukikuukautta ja 1970 euroa jokaista tuetonta kuukautta kohden. Useimmissa tapauksissa opiskelija nostaa yhdeksän kuukautta opintotukea, jolloin vuositulorajaksi työnteon osalta muodostuu 11 850 euroa. Osa-aikaisessakin työssä tämä raja tulee helposti vastaan, jolloin opiskelija saattaa joutua kieltäytymään lisätyöstä sanktioiden pelossa.

”Monella alalla vastavalmistuneilta edellytetään ainakin jonkinlaista aiempaa työkokemusta. Työnteko ei myöskään vääjäämättä hidasta valmistumista, etenkin jos opintopisteiden määrävaatimus lukuvuotta kohden pidetään ennallaan”, Kauma toteaa.

Opiskeluaikainen työssäkäynti on yleistä kaikissa Pohjoismaissa. Tanskassa opiskelija voi ansaita opintotuen lisäksi 19 216 euroa, Norjassa 18 089 euroa ja Ruotsissa 18 126 euroa. Norjassa lasten määrä kasvattaa tulorajoja. Islannissakin raja nousee 19 077 euroon, jos opiskelija on työmarkkinoilla puolet kalenterivuodesta.

”Suomen Pankin tilastojen mukaan elokuussa 2017 opintolainoja nostettiin 143 miljoonan euron edestä, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Opiskelijoilla on oltava mahdollisuus turvata toimeentulonsa lainan sijasta työnteolla, jos he näin haluavat. Tulorajoja höllentämällä voisimme siirtyä tämän osalta muiden Pohjoismaiden linjalle”, Kauma toteaa.

 

Kuinka paljon ulkomaalaiseen rakastuminen saa maksaa?

Hallitus suunnittelee tulorajan asettamista perheenyhdistämiselle. Kansainvälistä suojelua vaativalta saatetaan tulevaisuudessa vaatia 1700 euron nettotuloja kuukaudessa, jotta hän voisi tuoda lähtömaahan jääneen puolisonsa Suomeen. Jos lähtömaassa odottaa kaksi lasta, nettotulojen pitäisi olla 2600 euroa kuukaudessa.

Tulorajat tarvitaan. Turvapaikanhakijoiden määrä on yllättänyt kaikki ennusteet emmekä tiedä, kuinka suuriksi määrät vielä nousevat. Tulorajojen vastustajat eivät voi käyttää perusteluna edes sitä, että Suomi poikkeaisi muista Euroopan maista. Käytännössä yksikään EU-maa ei enää varauksetta suostu ottamaan vastaan pakolaisia. Tanskassa hyväksyttiin tammikuussa laki, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden omaisuutta voidaan takavarikoida kulujen kattamiseksi. EU:hun kuulumaton Norja lopetti jo viime vuonna perheenyhdistämisten lentokulujen maksamisen. Britanniassa juuri lisääntynyt maahanmuutto on yksi syy siihen, miksi siellä on kyllästytty Euroopan unioniin ja unionista eroamisesta äänestetään luultavasti ensi kesänä.

Suurin osa kansainvälistä suojelua tarvitsevista sekä maahanmuuttajista yleensäkin haluaa löytää paikkansa siellä, minne asettuu sekä ansaita perheensä elannon itse. Tilastojen mukaan työllistyminen ainakin Suomessa on kuitenkin hyvin hankalaa ja se vie aikaa. Ihminen ei elä pelkästä pyhästä hengestä, ja pitkiä aikoja pelkästään sosiaaliturvan varassa eläminen tulee kalliiksi veronmaksajille. Lisäksi se katkeroittaa osaa kantasuomalaisista, koska he kokevat, että heidän sosiaaliturvaansa leikataan muualta muuttavien elannon rahoittamiseksi.

Mutta mikä olisi oikea summa, joka tänne tulevilta voitaisiin vaatia? Helsingin Sanomissa eilen julkaistun tilaston mukaan noin puolet suomalaisista aikuisista saa käteen alle 1700 euroa kuukaudessa. Samassa jutussa todetaan, että Suomessa pienin kokopäivätyöstä maksettu palkka on 1670 euroa kuukaudessa, josta verojen ja pakollisten maksujen jälkeen käteen jää noin 1400 euroa. Olisiko oikeampi summa vaatia siis tuo 1400 euroa tai vielä vähemmän? Vaikka 1400 euroa itse asiassa on varsin pieni määrä rahaa, etenkin jos asuu pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi takuueläkkeellä tai toimeentulotuella elävä joutuu pärjäämään vielä paljon pienemmälläkin kuukausisummalla. Vastaus kysymykseen, paljonko, ei ole helppo, mutta ei hallituksen arvio nyt ihan metsässäkään ole.

Yhtä kohtaa viranomaisten kaavailuissa on vaikea niellä. Se liittyy suomalaisiin, jotka rakastuvat ulkomaalaisiin. Tulorajaehdon täyttäminen vaadittaisiin myös suomalaiselta, joka haluaa oleskeluluvan EU:n ulkopuolelta tulevalle ulkomaalaiselle puolisolleen. Minusta tulorajan ei pitäisi koskea suomalaisia lainkaan. Sanon näin, vaikka tämän todetessaan tietää saavansa ihmisoikeusaktivistit niskaansa: ”Suomella on perustuslaki ja olemme sitoutuneet Euroopan unioniin ja kansainvälisiin sopimuksiin, joissa ihmisiä ei saa laittaa eriarvoiseen asemaan esimerkiksi syntyperänsä perusteella!” Jos esitys nyt ylipäänsä pääsee eduskuntakäsittelyyn, aika todennäköisesti perustuslakioppineet tulevat sen tuomitsemaan perustuslain vastaisena, etenkin jos samaa edellytystä ei laiteta myös kantasuomalaisille.

Pääsäännön pitää olla, että tänne tulevan henkilön tulee jollakin järkevällä aikavälillä kyetä vastaamaan omasta toimeentulostaan. Kun on saanut elämänsä muuten raiteilleen. Miksi Suomen pitäisi tässä asiassa toimia toisella tavalla kuin muut?