Artikkelit

Onko tämäkin hallitus valitsemassa laiskan miehen tien?

Onko tämäkin hallitus valitsemassa laiskan miehen tien?

Vajaa vuosi sitten, kun monien pitkään toivoma porvarisvoittoinen hallitus otti ensiaskelia, olivat odotukset korkealla. Kerrankin hallituskoalitio, jolta oli lupa odottaa myös jotain muuta kuin veronkorotuksia ja lisää holhousta. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että työllisyys saadaan kasvuun ja että kuntien tehtäviä karsitaan. Lisäksi päätettiin toteuttaa soteuudistus ja laittaa maan palvelurakenteet kuntoon. Vannotettiin, että kokonaisveroaste ei nouse.

No mikä on tilanne nyt? Maassa on 378 000 työtöntä, eikä merkkejä paremmasta ole näköpiirissä. Yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat kariutuneet moneen kertaan, ja paljon puhuttu normien purkukaan ei näy tuottavan tulosta. Näyttää siltä, että kuntien tehtävien karsiminen uhkaa jäädä muutamaan sataan miljoonaan euroon, vaikka tavoite oli miljardiluokkaa.

Kun talous ei nouse ja budjetin menot on katettava jollakin, on julkisuudessa jo jonkin aikaa liikkunut spekulaatioita arvonlisäveron korotuksesta, eivätkä keskeiset ministerit ole sitä kiistäneetkään. Palataan siis laiskan miehen tielle, kuten aiemmat hallitukset. Kun mitään muuta ei keksitä, niin korotetaan sitten sitä veroa, jota on helpoin korottaa. Arvonlisäverostahan kertyy laskennallisesti valtion kassaan kaikkein eniten verotuloja, vuositasolla noin 17-18 miljardia euroa. Esimerkiksi tulojen ja varallisuuden perusteella maksettujen verojen osuus on ollut pienempi, vain 12-13 miljardia euroa vuodessa.

Veroja ei voi kuitenkaan määrättömästi korottaa ilman, että niillä on vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Yleinen arvonlisävero on meillä jo nyt peräti 24 prosentissa. Veron nosto vain nostaisi hintoja ja vaikeuttaisi etenkin pienyrittäjien elämää. Millä rahalla työttömät tai jo valmiiksi korkeita ansiotuloveroja maksavat ihmiset voivat muka ostaa kotimaisia palveluja, jos hinnat vain kohoavat? Verotason pitäisi liikkua mieluummin alas kuin ylöspäin. Missä viipyvät ne todelliset toimet yrittäjien elämän helpottamiseksi, kuten arvonlisäveron maksun muuttaminen maksuperusteiseksi tai ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen annettavat helpotukset?

Entä soteuudistus sitten? Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että edes jokin uudistus on nytkähtänyt liikkeelle. Olivathan viime eduskuntakauden yritykset kuntien pakkoliitoksineen ja perustuslakiongelmineen jo alun alkaen tuhoon tuomittuja. En haluaisi koko ajan vain valittaa, mutta kansalaisten terveyspalvelut takaava soteuudistus ei enää pitkään aikaan ole ollut muutosten keskiössä. Sinne ovat tulleet hallintohimmelit, joiden mukaan maa ollaan jakamassa 18 itsehallintoalueeseen. Uudistus on varmasti hyvä pienten syrjäkylien näkökulmasta, mutta suurten kaupunkien näkökulmasta itsehallintoalueille asetetut tavoitteet on jo suurelta osin saavutettu. Esimerkiksi kotikaupunkini Espoon kaltaisille isoille kaupunkikeskuksille ei ole uudistuksessa mitään hyötyä. Valtionosuusjärjestelmän kautta pääkaupunkiseutu maksaa jo nyt satoja miljoonia euroja tukena muualle maahan. Uudistus ainoastaan betonoi alueen asukkaiden roolin muun maan elättäjänä entistäkin vahvemmin. Missä on uudistuksen porkkana?

Kun eilen luin uutisen, jonka mukaan hallituspuolue keskusta lupasi yllättäen liki sata miljoonaa euroa Espoosta Helsingin Itäkeskukseen ulottuvan raideyhteyden rakentamisen, olin tietenkin iloinen ja tyytyväinen. Kun yllättyneitä ovat olleet myös korkeat päätöksentekijät ministereitä myöten, herää tietenkin kysymys, mitä tässä on taustalla. Miksi juuri nyt? Onko kyseessä pelkästään kädenojennus asuntorakentamisen vauhdittamiseksi vai ollaanko tässä tyynnyttelemässä alueen päättäjiä muiden uudistusten tuoman lisälaskun maksamisesta?

Espoon on jatkettava vastuullisen taloudenpidon ja uudistusten tiellä

Ryhmäpuheenvuoro Espoon kaupunginvaltuustossa

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Aivan alkuun haluan todeta, että kokonaisuutena katsoen voimme olla tyytyväisiä kaupungin viime vuoden tilinpäätökseen. Ennusteen mukaan Espoo tulee tekemään nollatuloksen. Vuosikatetta kertyi 117 miljoonaa euroa, vaikka muutetussa talousarviossa se oli viime vuoden puolella vielä alle 70 miljoonaa euroa. Tästä luvusta, vuosikatteestahan me olemme kaikkien ryhmien kesken jo valtuustosopimuksessa sopineet, että se vuonna 2017 ja siitä eteenpäin olisi vähintään 180 miljoonan euron tasolla. Silloin se edes joten kuten riittäisi kasvavien investointiemme poistoihin eikä lainaa tarvitsisi ottaa. Jos sitten katsotaan tilikauden tulosta, niin myös se on 10 miljoonaa euroa plussalla. Hyvää on myös se, että verorahoitus toteutui lähes suunnitelmien mukaisesti.

Mutta toki myös huolestuttavia piirteitä on. Tärkein niistä on se, että työttömyys on kasvanut. Viime vuoden lopussa meillä oli työttömiä jo yli 13 000 henkilöä eli 9,9 prosenttia, joka on 1,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Eritoten nuorisotyöttömyys on ollut kasvussa. Työttömyyden kasvusta on seurannut, että esimerkiksi toimeentulomenoihin, erilaisiin avustuksiin ja työmarkkinatukeen on jouduttu satsaamaan ennakoitua enemmän. Toinen, melkeinpä ikuisuuskysymys, on ollut erikoissairaanhoidon määräraha, joka on kasvanut suhteessa enemmän kuin kulut keskimäärin.

Muistuttaisin valtuutettuja myös siitä, että vaikka tulos on olosuhteisiin nähden hyvä, osittain korjaantunut tulos johtuu onnistuneista sijoituksista ja eritoten rahastojen tuotoista, joita emme voi käyttää suoraan esimerkiksi investointien rahoitukseen tai palveluihin. Tämä tarkoittaa myös, että aihetta suuriin riemunkiljahduksiin ei ole, vaan tuottavuuden kehittämistä ja tiukkaa menokuuria pitää jatkaa. Taloushan ei Suomen eikä Euroopan tasolla osoita vielä mitään erityisiä elpymisen merkkejä. Myös tilaaja-tuottajamallin purkaminen ja siihen uuden ratkaisun hakeminen on meille edelleen tärkeää, koska palveluliiketoiminnan ja teknisen palvelun puolella on saatavissa vuositasolla useiden kymmenien miljoonien säästöt, jos teemme fiksuja ratkaisuja hyvissä ajoin ja mielellään vielä tämän kevään aikana. Tarvitsemme nämä rahat palveluihin ja investointeihin muualle. Tästä ei pidä livetä.

Arvoisa puheenjohtaja,

Asioita on paljon, joista voisi puhua, mutta nostan esiin nyt vain kaksi erityistä: nuorisotyöttömyyden ja vanhusten kotihoidon palvelut.

Nuorisotyöttömyyden osalta Espoon tulee pyrkiä siihen, että yksikään meidän alle 25-vuotiaasta nuoresta työttömästä ei jää yksin. Heitähän on jo yli 1400 yksin Espoossa. Koko maan tasolla hallitus on satsannut nuorisotakuuhun, jonka tavoitteena on ollut taata jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai työpajapaikka. Erityisesti oppisopimuskoulutusta tulee kehittää ja hakea oppia muualta, myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Otan tässä esimerkiksi Saksan ja Itävallan, joissa molemmissa on vallalla erittäin hyvin onnistunut oppisopimus-kisällikulttuuri. Siinä nuoret kulkevat ammattilaisten mukana oppimassa itselleen ammattia käytännön tekemisen kautta esimerkiksi rakennus- tai käden taitojen alalta. Ja alkuvaiheessa he saavat ammattilaisia alhaisempaa palkkaa. Kun taidot kasvavat, kasvaa myös palkka.

Ruotsissa taas valtio maksaa osan alle 26-vuotiaan henkilön työn sivukuluista. Näistä esimerkeistä meidän pitää ottaa oppia, ja soveltaa tänne. Tietenkin monet näistä asioista ovat työmarkkinajärjestöjen ja viime kädessä lainsäätäjän käsissä, mutta totta kai etenkin suuret kaupungit voivat vaikuttaa, että nämä asiat menevät valtakunnan tasolla eteenpäin. Hyvä alku ovat tietenkin myös kesätyöpaikat, joita Espoo on viime vuosina mahdollistanut tukemalla pienellä, muutaman sadan euron summalla työnantajaa, joka tarjoaa nuorelle kesätyöpaikan. Tästä on hyvä pitää kiinni jatkossakin, ja laajentaa vielä edelleen.

Toinen yksittäinen asia, arvoisa puheenjohtaja, on vanhusten kotipalvelut.

Meillä on vanhustenhoidon budjetissa tänä vuonna toimintamenoja hieman yli 160 miljoonaa euroa. Kotihoidon toimintamenot ovat tästä noin 16,5 prosenttia. Nämä menothan ovat kokonaisuutena kasvaneet viime vuosina, kun yli 75-vuotiaiden väestömäärä kasvaa. Pysyvässä laitoshoidossa ja palveluasunnoissa on meillä Espoossa yli 75-vuotiaista vain 8 prosenttia eli vastaavasti 92 prosenttia on kotona.

Kotisairaalan kapasiteetti on täällä Espoossa kaksinkertaistettu pari vuotta sitten. Kotihoidossa on noin 350 työntekijää.

Arvoisa puheenjohtaja,

Kun vertailua on tehty, niin Espoo on 6.-8. halvin 58 suurimman kunnan joukossa. Vanhusten kotihoidon tuen puolelle tarvitaan jonkin verran lisää rahaa, mutta korostan, että kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan ajattelutavan muutoksesta.

Arvoisa puheenjohtaja, tämä toimikoon myös lähetekeskusteluna vuoden 2016 talousarviota varten. Ryhmäni jäsenet nostavat esiin muita teemoja.

 

Trapetsitaiteilua arvonlisäveron alarajalla

Teimme kansanedustajakollegani Harri Jaskarin kanssa runsas vuosi sitten toimenpidealoitteen pienyritysten arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostosta 50 000 euroon. Perustelumme olivat selkeät: yrityksen perustamisen ja kasvattamisen tulee olla mahdollisimman houkuttelevaa etenkin nyt, kun työttömyys kasvaa.

Nykyisin yrittäjä joutuu maksamaan arvonlisäveroa, jos liikevaihtoa kertyy vuodessa yli 8500 euroa. Jos liikevaihto jää 8500 euron ja 22500 euron välille, arvonlisäveroon voi hakea huojennusta. Tämä ei rohkaise yrittäjyyteen, koska liikevaihdon on oltava alle 700 euroa kuukaudessa ja yrittäjätulon jopa huomattavasti pienempi, jotta yrittäjän alv-raja ei täyty. Käytännössä yrittäjä toimittaa joka kuukausi liikevaihtotietonsa sekä alvin alaiset myynnit ja ostot verottajalle, joka määrää siitä verot. Alarajan ylityksen jälkeen yrittäjä voi tehdä huojennuspyyntöjä viranomaisille – ja toivoa hartaasti, että ne menevät läpi.

Pari viikkoa sitten alvin alarajan nostoon tähtääviin toiveisiimme viimein vastattiin. Vai vastattiinko sittenkään? Valtiovarainministeri Rinne nimittäin esitti alvin alarajan nostamista 8500 eurosta 10 000 euroon eli peräti 1500 eurolla. Tätä esitystä voi pitää melkein yrittäjyyden halventamisena. Kun tehdään jotain vähän oikeaan suuntaan, tehdäänkin niin vähän, että sillä ei ole mitään merkitystä! Alaraja tuli voimaan vuonna 1993, minkä jälkeen sitä ei ole kertaakaan nostettu. Jo pelkästään inflaatiokehitys kohottaisi sen 12 000 euroon.

Näin matalilla alv-rajoilla Suomi on jäänyt jälkeen muusta Euroopasta. Esimerkiksi Britanniassa alaraja on noin 80 000 ja Italiassa 30 000 euroa. Koska kyseessä on valtiontukisääntelyn piirissä oleva asia, alarajan nosto yli 10 000 euron ja siihen liittyvä huojennus vaativat Euroopan komission poikkeusluvan. Toivon todella, että keskusteluissa komission kanssa osataan pitää Suomen puolia.

Arvonlisäveron alaraja onkin saatava nousemaan ainakin 30 000 euroon vuodessa. Se merkitsisi 2500 euron liikevaihtoa kuukaudessa. Tällä voi jo testata yrittäjyysidean toimivuutta sekä kitkutella eteenpäin – mikäli on äärimmäisen säästäväinen. Huojennusväli voisi silloin siirtyä 30 000 eurosta 90 000 euroon. Tämä mahdollistaisi jo yhden ihmisen palkkaamiseen yritykseen. Yli 90 000 euron liikevaihdolla siirryttäisiin yleiseen arvonlisäverokantaan.

Ja vielä: sen sijaan, että laitetaan yrittäjä verottajan ”alamaisena” anomaan alv-huojennusta, laitetaankin verottaja ”juoksemaan”. Tässä mallissa verottaja maksaisi automaattisesti kerran kalenterivuodessa mahdolliset alv-palautukset takaisin.

Osa yrittäjäkentästä ja yrittäjien edunvalvojista on vastustanut arvonlisäveron alarajan nostamista, koska ne pelkäävät muutoksen vääristävän kilpailua sitä enemmän, mitä enemmän alarajaa nostetaan. He myös pelkäävät sen tulevan valtiontaloudelle kalliiksi. Esimerkiksi Suomen yrittäjät on laskenut, että alvin alarajan nosto 50 000 euroon aiheuttaisi 300 miljoonan euron kulut menetettyinä verotuloina. Tässä laskentakaavassa tosin unohtuvat kaikki dynaamiset vaikutukset siitä, kun entistä useampi yrityksen perustamista harkitseva ja aiemmin turvallisessa työsuhteessa ollut siirtyisikin omiin leipiin. Herää myös kysymys, onko edunvalvontajärjestöjen keskeisin tehtävä suojella jo nyt markkinoilla olevia yrityksiä vai ajatella laajemmin myös aloittavien yritysten näkökulmaa.

Kaikissa yritystoiminnan aktivointiin tähtäävissä veropoliittisissa ehdotuksissa on toki myös haittapuolensa. Alvin alarajan nosto on kuitenkin niistä kiireellisimpiä. Se on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja riittävän suurena.

Luovilla aloilla toimivien verotus yhdenmukaiseksi

Helsingin Sanomissa 1.10.2014 julkaistu mielipidekirjoitus

 

Luovat alat tarjoavat tällä hetkellä työtä yli sadalletuhannelle suomalaiselle. Suomalaisen musiikin elinvoimaisuutta ja kansainvälistymistä edistävä Music Finland on arvioinut, että yksin musiikkialalla työskentelee noin 30 000 ihmistä. Heistä valtaosa on osa-aikaisia muusikoita, joiden ansiot koostuvat pääasiassa esiintymispalkkioista.

Musiikkia ei kuitenkaan synny ilman musiikintekijöitä, kuten säveltäjiä ja sanoittajia. He eivät saa työstään esiintymispalkkiota vaan elävät pääasiassa tekijänoikeusmaksuilla, joita verotetaan tällä hetkellä ansiotuloina.

Ongelma muodostuu siitä, että tuloja saattaa kertyä hyvin yhtenä tai kahtena peräkkäisenä vuotena, mutta sen jälkeen muutama vuosi voi olla taloudellisesti hyvinkin tiukkaa. Järjestelmä ei nykyisellään kannusta musiikintekijöitä panostamaan omaan kehittymiseensä, palkkaamaan henkilökuntaa eikä tekemään investointeja laitteisiin.

Muissa Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa luovien alojen yrittäjyydellä ei ole vastaavia esteitä. Ruotsin verohallinto ei ole nähnyt asian suhteen mitään ongelmallista, ja sen seurauksena esimerkiksi musiikintekijä voi ohjata korvaukset omalle yritykselleen bruttomääräisenä eikä häneltä pidätetä ansiotuloperusteista ennakonpidätystä.

Suomalaisten alan toimijoiden tahto on, että myös täällä musiikintekijän tulee halutessaan saada tulouttaa tekijänoikeustulonsa määräysvallassaan olevan yhtiön elinkeinotuloksi. Tekijänoikeudet eivät siirtyisi mihinkään vaan säilyisivät edelleen kyseisellä henkilöllä, kuten tälläkin hetkellä. Luovan alan työntekijöiden ja yrittäjien yhteistyöelin Lyhty on myös asettunut tälle kannalle.

Kyse ei ole mistään verokikkailun mahdollistamiseksi tehtävästä holdingyhtiöjärjestelystä vaan aktiivisesta yritystoiminnasta, jossa musiikintekijät tuotaisiin samalle viivalle muiden alojen yrittäjien kanssa. Moni suomalaisartisti harkitseekin toimintansa siirtämistä ulkomaille, jos verotuskäytäntö pysyy täällä entisellään. Osa on näin jo tehnyt.

Valtion talousarvion kannalta kyse on pienestä muutoksesta, sillä aloitteen välittömät verovaikutukset jäisivät alle viiteen miljoonaan euroon. Yksittäisten artistien ja musiikintekijöiden kannalta uudistus olisi kuitenkin hyvinkin merkittävä, sillä se antaisi heille mahdollisuuden, mutta ei pakkoa, siirtyä harjoittamaan toimintaansa yritysmuodossa.

Näin suomalaisilla musiikintekijöillä olisi samanlainen mahdollisuus toiminnan laajentamiseen kuin eurooppalaisilla kanssakilpailijoillaan.

Vuonna 2012 musiikkivienti toi Suomeen noin 36 miljoonaa euroa. Ruotsissa vastaava luku oli 130 miljoonaa euroa.

Suomalaisella musiikkialalla on paljon kasvupotentiaalia, jota ei ole vielä hyödynnetty. Menestykseen tarvitaan monia uudistuksia ja satsauksia, jota pääsemme edes lähelle läntistä naapuriamme. Mutta ensimmäinen niistä on se, että puramme juuri tämänkaltaiset turhat esteet.

 

Pia Kauma
kansanedustaja (kok), Espoo
Tommi Läntinen
muusikko, biisintekijä, yrittäjä, Espoo

 

Hallituksen ryhdyttävä toimiin vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi

24.9.2014 julkaistu tiedote

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma kehottaa 24.9. jättämässään kirjallisessa kysymyksessä hallitusta ryhtymään toimiin vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi työelämässä.

”Syntyvästä lapsesta aiheutuvat vanhemmuuden kustannukset ovat nykytilanteessa keskittyneet naisille ja tätä kautta naisvaltaisten alojen työnantajille. Ruotsissa ongelmaa on pyritty ratkomaan lainsäädännön, Suomessa työehtosopimuksien kautta. Epäkohdat ovat täällä edelleen monilta kohdin ratkaisematta, joten eduskunnan tulisi ottaa jatkossa vetovastuu uudistusten läpiviennissä”, Kauma toteaa.

Yrittäjänaisten arvion mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle palkasta riippuen noin 10 000–20 000 euroa, mikä on rasite naisvaltaisille aloille ja kasvattaa pienyrittäjien kynnystä palkata uusia työntekijöitä. Varsinkin pienillä yrityksillä raskauden aiheuttamat kulut muodostavat kohtuuttoman suuren riskin ja vievät resursseja kasvun ja kansainvälistymisen kehittämiseltä.

Tällä hetkellä palkka- ja vuosilomakustannukset tasataan noin 90-prosenttisesti, mikä kuitenkin koskee vain lakisääteisiä kuluja. Äidille maksettava kolmen kuukauden täysi palkka sekä sairaan alle 10-vuotiaan lapsen hoitomahdollisuus eivät ole lakisääteisiä, vaan yleisimmissä työehtosopimuksissa sovittuja oikeuksia. Näitä lisäkustannuksia ei siis korvata nykyisellään työnantajalle. Myöskään raskaudesta aiheutuvia poissaoloja ei korvata lainkaan, vaan niitä kohdellaan identtisinä muiden sairauspoissaolojen kanssa.

”Suomen yrityksistä noin 94 % on alle 10 hengen yrityksiä, joihin vanhemmuuden kustannusten aiheuttama epävarmuus ja taloudellinen paine vaikuttavat nykyisellään kaikkein raskaimmin. Nykytilannetta on myös pidetty osasyynä sille, että yrittäjistä vain 30 % on naisia. Esimerkiksi Ruotsissa kerätään jo nykyisellään kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta tuloverovähennysten yhteydessä tarvittavat resurssit vanhemmuuden kulujen tasaamiseen. Tähän malliin ovat olleet tyytyväisiä sekä palkansaaja- ja työnantajajärjestöt”, Kauma toteaa.

 

Lisätietoja
Pia Kauma, puh. +358 50 5746764

 

Kokoomuksen Pia Kauma ja Harri Jaskari: Jo muutamat rakenteelliset uudistukset tekisivät Suomesta uudistumishaluisen

TIEDOTE 22.8.2013

Suomi elää vahvassa murrosvaiheessa. Perinteiset vahvat yritykset siirtävät tuotantoa lähemmäksi suuria markkinoita, ja kotimaassa uusia yksityisen sektorin työpaikkoja ei synny samaa tahtia. Suomen bruttokansantuotteesta syntyy nyt jo 56 prosenttia julkisella sektorilla. Koko yhteiskunnan rakenteellista painopistettä on muutettava.

-Tuotantorakenteen ja koko yhteiskunnan muutos on nyt välttämätön toteuttaa. Jo budjettiriihessä meidän pitää tehdä aktiivisia toimenpiteitä, jotta pystymme luomaan uutta kasvua ja siirtämään yhteiskunnan painopistettä yksityiselle sektorille, toteavat Kauma ja Jaskari.

Ensimmäinen askel on houkutella ihmisiä toteuttamaan oma yritysideansa. Nyt suomalaisessa yhteiskunnassa yrittäjäksi ryhtyminen merkitsee samantien ajautumista kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Sosiaaliturva ja yrittäjätulo on tulevaisuudessa mahdollista yhdistää, toteaa Jaskari.

-Toiseksi tarvitsemme pienille kasvaville yrityksille suunnatun paketin, jotta mahdollisesti menestyksellisen liiketoiminnan kasvattaminen ei tyssää liian raskaisiin kustannuksiin tai byrokratiaan heti yrityksen perustamisen jälkeen, Kauma sanoo.

Yritysten suurimpia alkuvaiheen kasvua rajoittavia tekijöitä ovat liiketoiminnan vakiinnuttaminen, ensimmäisen työntekijän palkkaaminen ja rahoituksen saanti.

-Alkuvaiheen ongelmat vähenisivät huomattavasti jos arvonlisäveron alarajaa nostettaisiin, ensimmäisen työntekijän palkkaamista tuettaisiin ja valtio ja yksityiset kansalaiset kasvattaisivat rooliaan PK-yritysten rahoittajina, Kauma ja Jaskari sanovat

Työllisyyden ja liiketoiminnan kestävyyden kannalta erinomainen tapa lisätä yritysten määrää ja kannustaa liiketoiminnan aloittamiseen olisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostaminen nykyisestä 8 500 eurosta 50 000 euroon.

-Alarajan nosto olisi kädenojennus pienyritysten suuntaan ja auttaisi tulevaisuuden potentiaalisia työnantajia alkuvaiheen kasvussa. Alarajan nosto juuri 50 000 euroon kannustaisi kasvattamaan yrityksen jo alkuvaiheessa sen suuruiseksi, että yrittäjä saa hyvän käsityksen liikeidean kestävyydestä ja kannattavuudesta, Kauma sanoo.

Ensimmäisen työntekijän palkkaamista voitaisiin helpottaa yksinkertaisesti myöntämällä helpotus työnantajan sosiaalivakuutusmaksuista.

-Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on aina suuri askel yksinyrittäjälle. Usein riski on niin suuri, että työntekijää ei uskalleta ottaa, vaikka yrityksellä menisi hyvin. Vakuutusmaksujen alentaminen ensimmäisen työntekijän osalta tulee valtiolle halvaksi pitkällä aikavälillä, se antaa hyvän mahdollisuuden kasvuun, Jaskari sanoo.

Yritysten rahoituksen tulee olla markkinaehtoista, mutta valtio voisi pienentää olla mukana pienentämässä lainamarginaaleja takaamalla markkinoilta saatuja lainoja.

-Yritysten rahoitus on jumissa, ja valtion yritystukijärjestelmää tulisi rukata siihen suuntaan, että suorien tukien sijasta tuetaan yksityisiltä markkinoilta saatuja lainoja takauksin. Tällöin virkamiesten tehtäviin ei kuuluisi yritysten tulevaisuuden menestymisen arviointi, vaan sen tekisivät sijoittajat, ja valtio jäisi markkinoilla tapahtuvan rahoitustoiminnan edistäjän rooliin, Kauma jatkaa.

– Tämän lisäksi yritysten rahoitusasemaa ja kasvukykyä parantaisivat oman pääoman ehtoisen rahoituksen lisääntyminen yrityksissä. USA:ssa hyvän liikeidean kanssarahoittajiksi pyydetään ensin ystäviä ja sukulaisia, Suomessa mennään pankkiin ja turvaudutaan lainarahoitukseen. Ihmisiä voisi houkutella Suomen uuden kasvun moottoreiksi toteuttamalla esimerkiksi pienimpien osinkojen verovapaus, toteaa Jaskari.

– Muutamilla suhteellisen yksinkertaisilla muutoksilla Suomen yrittäjäaktiivisuutta on mahdollista kasvattaa huomattavasti, Kauma ja Jaskari toteavat.

Pörssiyrityksistä nostetut osingot verovapaiksi 1500 euroon asti

TIEDOTE 30.7.13

Suomalaisten nollakorkoisilla tileillä makaa 80 miljardia euroa. Suomalaiset pitävät varojaan mieluummin tileillä ja asunnoissa, kuin suomalaisten yritysten arvopapereissa. Näin on vaikka osakesäästäjien määrän kasvattaminen lisäisi työpaikkoja Suomessa, vahvistaisi kotimaisten yritysten kansainvälistä asemaa ja ohjaisi yritysten voittoja suomalaisille. Ongelmaan voidaan vastata kannustamalla tavallisia ihmisiä sijoittamiseen.

-Vuoden 2014 alusta voimaan tuleva yhteisöveron alennus 20 prosenttiin oli oikea askel, mutta osinkoverouudistus jäi vielä kesken. Sitä että sekä kotimaiset että ulkomaiset yritykset sijoittaisivat Suomeen, ei voi laskea vain yhden kortin varaan, Kauma sanoo

-Seuraava askel pitää olla se, että sijoitustoimintaan ryhtymisen pitää olla kannattavampaa. Käytännössä tämä voidaan toteuttaa tekemälle esimerkiksi alle 1500 euron listatuista yrityksistä saadut osingot verovapaiksi. Tällä hetkellä suomalaisten sijoittajien varat ovat sidottuna lähinnä asuntoihin ja hyöty kansantaloudelle on vähäinen. Myös ne joilla on enemmän rahaa, sijoittavat mieluummin kiinteistöihin, Kauma jatkaa.

-Tuotannolliseen toimintaan sijoittaminen pitäisi olla aina verotuksellisesti houkuttelevampaa kuin asuntosijoittaminen, nyt on tilanne on juuri toisinpäin, Kauma jatkaa.

Osakesijoittajien voittojen kokonaisrasitus on yli 40 prosenttia kun huomioidaan yhteisöveron vaikutus. Verovapauden laajentaminen lisäisi aktiivisuutta rahoitusmarkkinoilla, houkuttelisi yrityksiä listautumaan pörssiin ja rahoittaisi pitkällä aikavälillä itsensä lisääntyneenä liiketoiminnan kasvuna ja verotuloina. Lisääntynyt taloudellinen aktiivisuus mahdollistaisi myös yhteisö- ja osinkoverokannan laskun tulevaisuudessa. Verovapauden asettaminen pienille pörssiosingoille takaisi samanarvoisen kohtelun kuin osuuskuntien pääoman korolle, jolla on jo verovapaus 1500 euroon asti.

 

Lisätiedot

Pia Kauma

(09) 432 2274

pia.kauma@eduskunta.fi