Artikkelit

Viisi viikkoa kestänyt kampanja toi espoolaisten ajatuksia esiin

Kunnallisvaalikampanjani on nyt ohi. Takana on satoja kohtaamisia eri puolilla Espoota. Käydyissä keskusteluissa olen saanut evästyksiä ja puhunut homekoulujen korjauksista, Tapiolan tulevaisuudesta, Länsimetrosta, keskuspuistosta, pysäköinnistä, päivähoidon avustavasta henkilökunnasta, koulujen ryhmäkoosta, Nygrannaksen kaavasta, Hanikasta, maahanmuutosta, terveyskeskuksista, sotesta, hoitoketjuista, hoidon jatkuvuudesta, vanhusten kotihoitajista, subjektiivisesta päivähoidosta, velkaantumisesta, veroprosentista, pysäköinnistä, liikuntapaikoista, leipäjonoista, bussilippujen hinnoista ja monesta, monesta muusta asiasta.

Aloitin poliitikassa 13 vuotta sitten, kun perheemme neljästä lapsesta nuorimmainen oli juuri syntynyt. Ensimmäiset kunnallisvaalini olivat vuonna 2004, ja niissä minut valittiin 557 äänellä Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden 2008 vaaleissa sain 1004 ääntä ja vuoden 2012 vaaleissa 2832 ääntä. Nyt haen neljännelle kaudelle. Sitä mukaa, kun olen politiikassa mukana ollut, eteeni on tuotu entistä haastavampia tehtäviä. Yhteisten asioiden hoitamisesta on tullut intohimoni. Tämä on yhteistyötä, jossa haluan oppia koko ajan uutta. Sen takia sinunkin palautteesi on tärkeää.

Menneellä nelivuotiskaudella olen saanut toimia Kokoomuksen 29-henkisen valtuustoryhmän puheenjohtajana. Se, että juuri oma ryhmä antaa näin tärkeän tehtävän, on aina suuri kunnia ja tunnustus. Ryhmänjohtajahan vastaa koko valtuustoryhmän kannan muodostuksesta sekä kaikista neuvotteluista, joita muiden poliittisten ryhmien kanssa käydään.

Vaikka menneet kunnallisvaalit ovat osaltani menneet hyvin, uudet vaalit käydään aina puhtaalta pöydältä. Äänestäjien luottamus on ansaittava joka kerta uudelleen, ja jokainen ääni merkitsee. Toivon, että espoolaiset antavat minulle mandaatin jatkaa tänään pidettävissä kunnallisvaaleissa neljännelle nelivuotiskaudelle Espoon kaupunginvaltuustoon. Sote-uudistuksen myötä kuntien rooli tulee muuttumaan merkittävästi. Siinä tilanteessa on hyötyä, että päättäjinä on ihmisiä, joilla on pitkäaikaista kokemusta erilaisista tehtävistä. Niin politiikassa kun sen ulkopuolellakin.

Kiitos luottamuksestasi!

Pia

Ehdokas numero 36

Perhelääkärimallin soveltuvuus Suomeen kannattaa selvittää

JULKAISTU 30.3.2017 UUDEN SUOMEN JA ILTALEHDEN BLOGEISSA SEKÄ LÄNSIVÄYLÄSSÄ 1.4.2017

Monissa Euroopan maissa, kuten Tanskassa, Saksassa ja Belgiassa, on käytössä perhelääkärimalli. Siinä yksi lääkäri on ikään kuin perheen henkilääkäri, jolla on kokonaiskuva kaikkien perheenjäsenten terveydestä. Perhelääkärit ovat tyypillisesti kokeneita ammattilaisia, jotka valitaan ilmoittautumalla jonkun alueella toimivan palveluntarjoajan listalle. Esimerkiksi Tanskassa he ovat ammatinharjoittajia.

Tällä hetkellä monissa Suomen kunnissa ongelma on se, että lääkäriin ei pääse kuin pitkän jonottamisen jälkeen. Ja sitten kun pääsee, vastassa on joka kerta eri lääkäri. Tuo alati vaihtuva lääkäri joutuu tutustumaan potilaaseen aina uudelleen eikä pysyvää hoitosuhdetta pääse syntymään. Eniten tilanteesta kärsivät ne, joilla on monia eri sairauksia. Usein niitä kaikkia hoidetaan eri paikoissa ja eri erikoislääkärien toimesta. Pahimmillaan tilanne on se, että nämä toisistaan tietämättömät lääkärit hoitavat potilasta täysin ristiriitaisin ohjein ja jopa lääkkein, joita ei pitäisi ottaa yhtä aikaa.

Tätä kokonaisnäkemyksen puuttumista ihmettelin usein muutama vuosi sitten, kun nyt jo edesmenneet vanhempani olivat sairaita. Sydänsairautta hoiti yksi ja kaatumisesta aiheutuneita murtumia toinen lääkäri – mutta nämä eivät kommunikoineet keskenään tai edes olleet kiinnostuneita potilaasta muuta kuin oman osaamisalueensa sisällä. Omaisen tehtäväksi jäi koko sairauskertomuksen ja hoito-ohjeiden kasassa pitäminen. Ei kai se voi olla järjestelmän tarkoitus? Ja entä ne, joilla ei ole ketään, jolla olisi aikaa tai ymmärrystä ottaa vaikeita lääketieteellisiä asioita hoitaakseen?

Jotenkin harmittaa, että sote-uudistuksessa ollaan tälläkin kertaa juututtu hallintohimmeleihin ja ideologisiin erimielisyyksiin. Painopiste pitää todellakin nyt siirtää ihmiseen ja siihen, miten jokaisella meistä palvelut paranevat. Pyörää ei kannata keksiä kokonaan uudelleen, vaan ottaa opiksi niistä maista, joissa jo on hyvät ja toimivat systeemit. Ja katsoa sitten, miten Suomen erityispiirteet tulisi huomioida.

Perhelääkärimallin soveltuvuus Suomeen kannattaa selvittää. Aiemmin meillä käytössä ollut omalääkärimallihan kaatui osin muun muassa siihen, että yksittäisten terveyskeskuslääkäreiden vastuulla ollut potilasmäärä oli paikoin liian suuri ja epätasaisesti jakautunut. Nyt kun valinnanvapaus tuo lääkäripalvelujen tarjoajiksi myös yritykset ja kolmannen sektorin, avautuu enemmän vaihtoehtoja myös perhelääkärimallin toteuttajiksi. Ratkaisussa on laskettavat kustannukset ja hyödyt pitkällä aikavälillä. Sitä ei saa tyrmätä vain sillä perusteella, että se maksaa liikaa tai että Suomi on niin ”erilainen”. Perhelääkärimallin mahdollisuutta ei kannata jättää tutkimatta.

Valinnanvapaus on ehto SOTE- ja maakuntauudistuksen toteuttamiselle

RYHMÄPUHEENVUORO KOKOOMUSRYHMÄN PUHEENJOHTAJANA KAUPUNGINVALTUUSTOSSA MA 20.3.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa valinnanvapautta. Itse asiassa jopa niin paljon, että valinnanvapauden toteutuminen jo alkuvaiheessa on meille edellytys sille, että koko sote- ja maakuntauudistusta lähdetään edes toteuttamaan. Uudistusta ei voi lähteä toteuttamaan siten, että ensimmäisessä vaiheessa käyttöön tulee sote- ja maakuntauudistuksen muut osat, ja vasta myöhemmin valinnanvapaus. Uudistuksen voimaantulo on suunniteltava siten, että sen kaikki osat tulevat voimaan yhtä aikaa. Mutta käytäntöönvienti eri paikkakunnille kannattaa tehdä siten kuin esimerkiksi peruskoulu-uudistus. Vaiheittain – ja edeten pienemmiltä paikkakunnilta ja kaupunginosista isompiin kaupunkeihin ja osakokonaisuuuksiin. Sillä tavoin suuret muutokset yleensä viedään käytäntöön – pienestä suurempaan edeten ja virheistä oppien.

Edelläkävijäkaupunkina Espoo voisi hyvin ilmoittautua kaupungiksi, joka lähtee ensimmäisten mukana toteuttamaan järjestelmää myös sen valinnanvapauteen liittyviltä osin. Espoon viiden kaupunkikeskuksen rakenne loisi valinnanvapauden kokeilulle mitä parhaimman rakenteen ja puitteet.

Uudistushan tarkoittaa sitä, että kun tähän mennessä lääkärinsä on voinut valita vain työssäkäyvä tai hyvätuloinen, nyt myös pienempituloiset saavat valita. Ensimmäisessä vaiheessa valinnanvapaus tulee todennäköisesti koskemaan perustason palveluita, kuten yleisten sairauksien tutkimusta ja hoitoa sekä tavanomaisia pitkäaikaissairauksia. Sen sijaan suoran valinnanvapauden ulkopuolelle jäävät todennäköisesti useimmat sosiaalipalvelut, kouluterveydenhuolto, erilaiset seulonnat sekä laaja päivystys.

Arvoisa puheenjohtaja!

Valinnanvapaus on jo olemassa muissa Länsi-Euroopan maissa. On jo aikakin, että se tuodaan viimein myös Suomeen. Samalla on tietenkin todettava, että kun se tosiaan jo on olemassa muualla, niin meidän kannattaa tietenkin ottaa oppia niistä kokemuksista, joita muualla on ollut. Ja tietenkin niin, että myös Suomen omat erityispiirteet otetaan huomioon. Yksi erityispiirre on henkilöstön palkkaharmonisointi eli se, mille tasolle eri organisaatioissa työskentelevien lääkärien ja muun hoitohenkilöstön palkka asettuu uudessa tilanteessa. Kuntatyönantajat on arvioinut, että henkilöstön palkkakulut voivat nousta 60 miljoonaa tai jopa 550 miljoonaa euroa, laskentatavasta riippuen. Juuri tämä on yksi keskeisimmistä kysymyksistä, kun mietitään, saavutetaanko sote-uudistuksella sille asetetut rahalliset tavoitteet. Sen vuoksi palkkaharmonisointiin, 3 miljardin euron kustannussäästöön sekä muihin keskeneräisiin seikkoihin liittyvät lainkohdat tulee täsmentää ennen lain käyttöönottoa. Tein tähän liittyvän lisäysesityksen, joka on jaettu teidän pöydillenne – tänään valtuuston neuvottelutoimikunnissa

Vielä lopuksi haluan muistuttaa, että tätä uudistusta ollaan tekemässä ihmistä varten ja siksi, että jokaisella meistä hoidon laatu ja jatkuvuus paranisivat. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tässä yhteydessä olisi syytä selvittää myös perhelääkärijärjestelmän käyttöönottoa. Esimerkiksi Tanskassa perhelääkärit toimivat ammatinharjoittajina, ja perhelääkärijärjestelmä on jo esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Kun yritykset ja kolmas sektori valjastetaan jatkossa kaikkien eikä vain hyvätuloisten käyttöön, on meillä mahdollisuus kehittää juurikin sitä mikä ei vielä hoidu eli hoidon jatkuvuutta ja pysyviä hoitosuhteita.

Onko tämäkin hallitus valitsemassa laiskan miehen tien?

Onko tämäkin hallitus valitsemassa laiskan miehen tien?

Vajaa vuosi sitten, kun monien pitkään toivoma porvarisvoittoinen hallitus otti ensiaskelia, olivat odotukset korkealla. Kerrankin hallituskoalitio, jolta oli lupa odottaa myös jotain muuta kuin veronkorotuksia ja lisää holhousta. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että työllisyys saadaan kasvuun ja että kuntien tehtäviä karsitaan. Lisäksi päätettiin toteuttaa soteuudistus ja laittaa maan palvelurakenteet kuntoon. Vannotettiin, että kokonaisveroaste ei nouse.

No mikä on tilanne nyt? Maassa on 378 000 työtöntä, eikä merkkejä paremmasta ole näköpiirissä. Yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat kariutuneet moneen kertaan, ja paljon puhuttu normien purkukaan ei näy tuottavan tulosta. Näyttää siltä, että kuntien tehtävien karsiminen uhkaa jäädä muutamaan sataan miljoonaan euroon, vaikka tavoite oli miljardiluokkaa.

Kun talous ei nouse ja budjetin menot on katettava jollakin, on julkisuudessa jo jonkin aikaa liikkunut spekulaatioita arvonlisäveron korotuksesta, eivätkä keskeiset ministerit ole sitä kiistäneetkään. Palataan siis laiskan miehen tielle, kuten aiemmat hallitukset. Kun mitään muuta ei keksitä, niin korotetaan sitten sitä veroa, jota on helpoin korottaa. Arvonlisäverostahan kertyy laskennallisesti valtion kassaan kaikkein eniten verotuloja, vuositasolla noin 17-18 miljardia euroa. Esimerkiksi tulojen ja varallisuuden perusteella maksettujen verojen osuus on ollut pienempi, vain 12-13 miljardia euroa vuodessa.

Veroja ei voi kuitenkaan määrättömästi korottaa ilman, että niillä on vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Yleinen arvonlisävero on meillä jo nyt peräti 24 prosentissa. Veron nosto vain nostaisi hintoja ja vaikeuttaisi etenkin pienyrittäjien elämää. Millä rahalla työttömät tai jo valmiiksi korkeita ansiotuloveroja maksavat ihmiset voivat muka ostaa kotimaisia palveluja, jos hinnat vain kohoavat? Verotason pitäisi liikkua mieluummin alas kuin ylöspäin. Missä viipyvät ne todelliset toimet yrittäjien elämän helpottamiseksi, kuten arvonlisäveron maksun muuttaminen maksuperusteiseksi tai ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen annettavat helpotukset?

Entä soteuudistus sitten? Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että edes jokin uudistus on nytkähtänyt liikkeelle. Olivathan viime eduskuntakauden yritykset kuntien pakkoliitoksineen ja perustuslakiongelmineen jo alun alkaen tuhoon tuomittuja. En haluaisi koko ajan vain valittaa, mutta kansalaisten terveyspalvelut takaava soteuudistus ei enää pitkään aikaan ole ollut muutosten keskiössä. Sinne ovat tulleet hallintohimmelit, joiden mukaan maa ollaan jakamassa 18 itsehallintoalueeseen. Uudistus on varmasti hyvä pienten syrjäkylien näkökulmasta, mutta suurten kaupunkien näkökulmasta itsehallintoalueille asetetut tavoitteet on jo suurelta osin saavutettu. Esimerkiksi kotikaupunkini Espoon kaltaisille isoille kaupunkikeskuksille ei ole uudistuksessa mitään hyötyä. Valtionosuusjärjestelmän kautta pääkaupunkiseutu maksaa jo nyt satoja miljoonia euroja tukena muualle maahan. Uudistus ainoastaan betonoi alueen asukkaiden roolin muun maan elättäjänä entistäkin vahvemmin. Missä on uudistuksen porkkana?

Kun eilen luin uutisen, jonka mukaan hallituspuolue keskusta lupasi yllättäen liki sata miljoonaa euroa Espoosta Helsingin Itäkeskukseen ulottuvan raideyhteyden rakentamisen, olin tietenkin iloinen ja tyytyväinen. Kun yllättyneitä ovat olleet myös korkeat päätöksentekijät ministereitä myöten, herää tietenkin kysymys, mitä tässä on taustalla. Miksi juuri nyt? Onko kyseessä pelkästään kädenojennus asuntorakentamisen vauhdittamiseksi vai ollaanko tässä tyynnyttelemässä alueen päättäjiä muiden uudistusten tuoman lisälaskun maksamisesta?

Tappaako sote-uudistus pienet hoivayritykset?

Pitkään haudottu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tuli viimein eduskuntaan. Myönteistä siinä on, että kaikilla eduskuntapuolueilla on ollut yhteinen tahto lopettaa sairaiden ihmisten pompottelu hallinnon portailta toiselle ja saada palvelut kaikille tasapuolisesti.

Uudistukseen liittyy vielä monia ongelmia. Kustannusten kurissapito on yksi. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kustannusten kasvusta saadaan taitettua vain 0,5–2 prosenttia. Se on aivan liian vähän. Vaarana on, että saamme aikaan paljon melua tyhjästä ja luomme kuntien hallintoon kaaoksen vain millimetrisäästöjen takia.

Toinen merkittävä ongelma on päätöksenteko. Arvion mukaan 260 kunnan osalta kustannukset nousevat ja 44 osalta laskevat.

Espoon kustannukset nousevat mahdollisesti jopa 33 miljoonalla eurolla vuodessa. Miten yli 4 000 asukkaalla vuodessa kasvava kaupunki voi sopeuttaa näin suuren lisälaskun? Veroprosentti nousee vääjäämättä. Mikä siis kannustaisi Espoon kaltaisia kuntia mukaan uudistuksiin? Meillehän jää vain maksumiehen rooli, mutta ei käytännössä juuri mitään päätäntävaltaa.

Yritysten ja kolmannen sektorin rooli tuottajina herättää myös huolta. Eri tahoilta on vakuutettu, että niin sanottu monituottajamalli olisi mahdollinen. Silti erityisesti suuret hoivasektorin yritykset ovat julkisuudessakin kertoneet, että pienet yritykset haluavat nyt myydä niille liiketoimintansa, koska jatkossa palveluja tulee ehkä tuottamaan vain jättimäinen julkinen monopoli. Pienelle toimijalle ei enää löydy sijaa majatalossa. Ne kuolevat pois.

Kaikilla suomalaisilla on jo perustuslainkin nojalla yhtäläinen oikeus terveyspalveluihin.

Ilmassa on kuitenkin vielä monta kysymysmerkkiä. Onko esimerkiksi tällä hetkellä melko hyvin toimiva työterveyshuolto uhattuna, kun rahoituksen monikanavaisuutta puretaan? Näin isoa uudistusta ei pidä tehdä sokkona. Vaarana on, että innostuksen huumassa tärvelemme jo olemassa olevat toimivat järjestelmämme.