Artikkelit

Perhelääkärimallin soveltuvuus Suomeen kannattaa selvittää

JULKAISTU 30.3.2017 UUDEN SUOMEN JA ILTALEHDEN BLOGEISSA SEKÄ LÄNSIVÄYLÄSSÄ 1.4.2017

Monissa Euroopan maissa, kuten Tanskassa, Saksassa ja Belgiassa, on käytössä perhelääkärimalli. Siinä yksi lääkäri on ikään kuin perheen henkilääkäri, jolla on kokonaiskuva kaikkien perheenjäsenten terveydestä. Perhelääkärit ovat tyypillisesti kokeneita ammattilaisia, jotka valitaan ilmoittautumalla jonkun alueella toimivan palveluntarjoajan listalle. Esimerkiksi Tanskassa he ovat ammatinharjoittajia.

Tällä hetkellä monissa Suomen kunnissa ongelma on se, että lääkäriin ei pääse kuin pitkän jonottamisen jälkeen. Ja sitten kun pääsee, vastassa on joka kerta eri lääkäri. Tuo alati vaihtuva lääkäri joutuu tutustumaan potilaaseen aina uudelleen eikä pysyvää hoitosuhdetta pääse syntymään. Eniten tilanteesta kärsivät ne, joilla on monia eri sairauksia. Usein niitä kaikkia hoidetaan eri paikoissa ja eri erikoislääkärien toimesta. Pahimmillaan tilanne on se, että nämä toisistaan tietämättömät lääkärit hoitavat potilasta täysin ristiriitaisin ohjein ja jopa lääkkein, joita ei pitäisi ottaa yhtä aikaa.

Tätä kokonaisnäkemyksen puuttumista ihmettelin usein muutama vuosi sitten, kun nyt jo edesmenneet vanhempani olivat sairaita. Sydänsairautta hoiti yksi ja kaatumisesta aiheutuneita murtumia toinen lääkäri – mutta nämä eivät kommunikoineet keskenään tai edes olleet kiinnostuneita potilaasta muuta kuin oman osaamisalueensa sisällä. Omaisen tehtäväksi jäi koko sairauskertomuksen ja hoito-ohjeiden kasassa pitäminen. Ei kai se voi olla järjestelmän tarkoitus? Ja entä ne, joilla ei ole ketään, jolla olisi aikaa tai ymmärrystä ottaa vaikeita lääketieteellisiä asioita hoitaakseen?

Jotenkin harmittaa, että sote-uudistuksessa ollaan tälläkin kertaa juututtu hallintohimmeleihin ja ideologisiin erimielisyyksiin. Painopiste pitää todellakin nyt siirtää ihmiseen ja siihen, miten jokaisella meistä palvelut paranevat. Pyörää ei kannata keksiä kokonaan uudelleen, vaan ottaa opiksi niistä maista, joissa jo on hyvät ja toimivat systeemit. Ja katsoa sitten, miten Suomen erityispiirteet tulisi huomioida.

Perhelääkärimallin soveltuvuus Suomeen kannattaa selvittää. Aiemmin meillä käytössä ollut omalääkärimallihan kaatui osin muun muassa siihen, että yksittäisten terveyskeskuslääkäreiden vastuulla ollut potilasmäärä oli paikoin liian suuri ja epätasaisesti jakautunut. Nyt kun valinnanvapaus tuo lääkäripalvelujen tarjoajiksi myös yritykset ja kolmannen sektorin, avautuu enemmän vaihtoehtoja myös perhelääkärimallin toteuttajiksi. Ratkaisussa on laskettavat kustannukset ja hyödyt pitkällä aikavälillä. Sitä ei saa tyrmätä vain sillä perusteella, että se maksaa liikaa tai että Suomi on niin ”erilainen”. Perhelääkärimallin mahdollisuutta ei kannata jättää tutkimatta.

Valinnanvapaus on ehto SOTE- ja maakuntauudistuksen toteuttamiselle

RYHMÄPUHEENVUORO KOKOOMUSRYHMÄN PUHEENJOHTAJANA KAUPUNGINVALTUUSTOSSA MA 20.3.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa valinnanvapautta. Itse asiassa jopa niin paljon, että valinnanvapauden toteutuminen jo alkuvaiheessa on meille edellytys sille, että koko sote- ja maakuntauudistusta lähdetään edes toteuttamaan. Uudistusta ei voi lähteä toteuttamaan siten, että ensimmäisessä vaiheessa käyttöön tulee sote- ja maakuntauudistuksen muut osat, ja vasta myöhemmin valinnanvapaus. Uudistuksen voimaantulo on suunniteltava siten, että sen kaikki osat tulevat voimaan yhtä aikaa. Mutta käytäntöönvienti eri paikkakunnille kannattaa tehdä siten kuin esimerkiksi peruskoulu-uudistus. Vaiheittain – ja edeten pienemmiltä paikkakunnilta ja kaupunginosista isompiin kaupunkeihin ja osakokonaisuuuksiin. Sillä tavoin suuret muutokset yleensä viedään käytäntöön – pienestä suurempaan edeten ja virheistä oppien.

Edelläkävijäkaupunkina Espoo voisi hyvin ilmoittautua kaupungiksi, joka lähtee ensimmäisten mukana toteuttamaan järjestelmää myös sen valinnanvapauteen liittyviltä osin. Espoon viiden kaupunkikeskuksen rakenne loisi valinnanvapauden kokeilulle mitä parhaimman rakenteen ja puitteet.

Uudistushan tarkoittaa sitä, että kun tähän mennessä lääkärinsä on voinut valita vain työssäkäyvä tai hyvätuloinen, nyt myös pienempituloiset saavat valita. Ensimmäisessä vaiheessa valinnanvapaus tulee todennäköisesti koskemaan perustason palveluita, kuten yleisten sairauksien tutkimusta ja hoitoa sekä tavanomaisia pitkäaikaissairauksia. Sen sijaan suoran valinnanvapauden ulkopuolelle jäävät todennäköisesti useimmat sosiaalipalvelut, kouluterveydenhuolto, erilaiset seulonnat sekä laaja päivystys.

Arvoisa puheenjohtaja!

Valinnanvapaus on jo olemassa muissa Länsi-Euroopan maissa. On jo aikakin, että se tuodaan viimein myös Suomeen. Samalla on tietenkin todettava, että kun se tosiaan jo on olemassa muualla, niin meidän kannattaa tietenkin ottaa oppia niistä kokemuksista, joita muualla on ollut. Ja tietenkin niin, että myös Suomen omat erityispiirteet otetaan huomioon. Yksi erityispiirre on henkilöstön palkkaharmonisointi eli se, mille tasolle eri organisaatioissa työskentelevien lääkärien ja muun hoitohenkilöstön palkka asettuu uudessa tilanteessa. Kuntatyönantajat on arvioinut, että henkilöstön palkkakulut voivat nousta 60 miljoonaa tai jopa 550 miljoonaa euroa, laskentatavasta riippuen. Juuri tämä on yksi keskeisimmistä kysymyksistä, kun mietitään, saavutetaanko sote-uudistuksella sille asetetut rahalliset tavoitteet. Sen vuoksi palkkaharmonisointiin, 3 miljardin euron kustannussäästöön sekä muihin keskeneräisiin seikkoihin liittyvät lainkohdat tulee täsmentää ennen lain käyttöönottoa. Tein tähän liittyvän lisäysesityksen, joka on jaettu teidän pöydillenne – tänään valtuuston neuvottelutoimikunnissa

Vielä lopuksi haluan muistuttaa, että tätä uudistusta ollaan tekemässä ihmistä varten ja siksi, että jokaisella meistä hoidon laatu ja jatkuvuus paranisivat. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tässä yhteydessä olisi syytä selvittää myös perhelääkärijärjestelmän käyttöönottoa. Esimerkiksi Tanskassa perhelääkärit toimivat ammatinharjoittajina, ja perhelääkärijärjestelmä on jo esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Kun yritykset ja kolmas sektori valjastetaan jatkossa kaikkien eikä vain hyvätuloisten käyttöön, on meillä mahdollisuus kehittää juurikin sitä mikä ei vielä hoidu eli hoidon jatkuvuutta ja pysyviä hoitosuhteita.