Artikkelit

Äiti, älä varasta elämääni!

Kun 20 vuotta sitten odotin ensimmäistä neljästä lapsestani, neuvolan mukaan yksi lasi viiniä silloin tällöin ruuan kanssa oli vielä turvallinen määrä alkoholia. Kun kymmenen vuotta sitten odotin nuorimmaistani, oli ohje jo selvästi tiukempi. Ei ollutkaan enää varmaa, kuinka paljon odottava äiti voi juoda. Tänä päivänä sanotaan jo suoraan: Jos olet raskaana, älä juo! Oma lukunsa ovat tietenkin ne viikot, kun ei itse vielä edes tiedä olevansa raskaana, koska silloin juuri tapahtuu tuoreen ihmisalun kannalta oleelliset kehitysvaiheet.

Vastuullinen uusi äiti ottaa kyllä vaarin neuvolan ohjeista, mutta valitettavasti osa äideistä antaa piutpaut asiantuntijoille. Paljon on myös niitä, joilla yksinkertaisesti puuttuu elämänhallinta. Päihteistä merkittävin on alkoholi, jonka suurkuluttajia on laskettu olevan Suomessa jo noin kuusi prosenttia raskaana olevista äideistä. Vuosittain yli 3000 äidillä on alkoholiongelmia, joiden seurauksena syntyy noin 600 alkoholialtistuksesta kärsivää lasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan alle 16-vuotiaita sikiönä alkoholin vaurioittamia lapsia on nyt jo noin 10 000. Heistä 10 – 20 prosenttia kärsii vakavasta alkoholioireyhtymästä (FAS). Ja mikä pahinta, alkoholin aiheuttamat vauriot ovat pysyviä.

FAS-lapsen pysyvistä vaurioista osa voi olla ulkonaisia. Mutta vaikkei niitä olisikaan, alkoholin aiheuttaman aivovaurion takia lukeminen ja laskeminen tuottavat vaikeuksia, keskittymisessä on hankaluuksia, asioiden hahmottaminen ei onnistu ja jopa pallon potkaiseminen voi olla vaikeaa. Alkoholivaurio ei poistu terapialla eikä pillereillä. Lapsen elämä on lopullisesti särkynyt – ja vain sen takia, että äidin oikeus juoda on meillä Suomessa edelleen suurempi kuin lapsen oikeus syntyä terveenä.

Täällä Suomessa on suhtauduttu aivan liian lepsusti etenkin alkoholisti- ja narkomaaniäiteihin. Heitä ei ole pakotettu hoitoon, koska on pelätty, että sillä tavalla äidit häipyvät kokonaan neuvolatoiminnan ulottumattomiin. Toiset taas ovat sitä mieltä, että niin kauan kun resursseja ei riitä edes vapaaehtoisesti hoitoon tuleville, pakko voidaan unohtaa. Vaikka lastensuojelulaki jo nykyisellään velvoittaa neuvolaa olemaan yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin, jos juomisen, lääkkeiden väärinkäytön tai huumeiden käytön vaara on olemassa, kyse on vain akuutista hoidosta. Kun se on ohi, äiti palaa entisiin tapoihinsa ja neuvolantädit odottavat turhankin sinisilmäisesti, että kyllä se äiti itse motivoituu pidempiin hoitoihin, jos ongelma on riittävän paha.

Teimme kansanedustaja Jaana Pelkosen kanssa kirjallisen kysymyksen ministerille aiheesta. Kysyimme, milloin hallitus on antamassa raskaana olevien päihdeäitien tahdonvastaisesta hoidosta esityksen eduskunnalle sekä miten hallitus aikoo parantaa sikiön oikeusturvaa tilanteissa, joissa äiti käyttää päihteitä eikä suostu hoitoon. Olemme sitä mieltä, että tällaista lakia on odotettu meillä aivan liian pitkään.

Alkoholisteja auttavia paikkoja löytyy useita, ja yksi niistä on Kalliolan settlementin ylläpitämä Nurmijärven klinikka. Se on erikoistunut työelämästä ohjautuvien päihdeongelmaisten sekä heidän läheistensä kuntoutukseen. Heiltä löytyy hyviä kokemuksia niinsanotusti ”hoitoon pakotetuista”. Yksi on eräs turkulainen narkomaani, jolle sossu teki ennaltaehkäisevän huostaanottopäätöksen syntymättömästä lapsesta. Syynä oli se, että odottava äiti oli retkahtanut uudelleen neljän kuukauden raittiuden jälkeen. Äiti kävi läpi Nurmijärven kuntoutuksen, raitistui AA/NA ryhmien avulla ja synnytti lopulta terveen lapsen. Lapsi on nyt kymmenen vuotta vanha, ja tuo ikävä, hoitoon pakottava ”sossuakka” on tuon pienokaisen kummitäti.

Oleellista ei ole päihdeongelmaisen motivaatio siinä vaiheessa kuin hoito alkaa, vaan se miten hyvin hän motivoituu kuntoutuksen avulla ja sitoutuu jatkohoitoon.

Toivon, että Jaanan ja minun kirjallinen kysymys johtaa lakiesitykseen, jonka seurauksena turkulaisen narkomaanin tarinasta tulisi totta myös muissa päihdeäitiperheissä.