Artikkelit

Ruotsin opiskelu vapaaehtoiseksi

Puheenvuoro eduskunnassa 5.3.15

 

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner nosti nuo yliopistojen pääsykiintiöt äsken esiin, ja voin kyllä alleviivata myöskin sitä, että sama pätee kauppakorkeakoulujen puolella, että jos osaa hyvin ruotsin kieltä, niin pääsee huomattavasti helpommalla opiskelemaan kauppatieteitä Suomessa kuin jos lähtee suomenkielisten kiintiöstä. Minusta se ei ole oikeudenmukaista.

Olen sitä mieltä, että meidän tulee siirtyä vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun.

Minua harmittaa suunnattomasti se, että meitä, jotka kannatamme pakkoruotsin poistoa, syyllistetään siitä, että me olisimme jotenkin ruotsivihamielisiä tai suomenruotsalaisvihamielisiä. Siitähän ei todellakaan ole kysymys vaan siitä, että käytäntö yksinkertaisesti on ajanut pakkoruotsin ohi. Ajatellaan vaikkapa suomalaista vientimiestä tai -naista, joka myy Pohjoismaihin. Hän pystyy puhumaan jotenkuten ruotsalaisen kanssa, ehkä myös norjalaisen kanssa, mutta sitten kun ollaan tanskalaisen tai islantilaisen kanssa tekemisissä, niin yhteinen kieli ei taatusti ole ruotsin kieli, se on englannin kieli.

Mielestäni meidän kannattaa siirtyä näihin alueellisiin kokeiluihin, jotka tullaan huomenna esittelemään täällä eduskunnassa, ja tulen kannattamaan Kiurun tekemää aloitetta tästä asiasta.

Ruotsinopetuksen pakollisuus esteenä kieliosaamisen kehittämiselle

21.8.2014 julkaistu tiedote

 

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma ilmaisee 21.8. jättämässään kirjallisessa kysymyksessä huolensa peruskoulun kieltenopetuksen uudistustarpeesta. Vaikka kieli- ja kulttuuriosaamisen merkityksestä globaaleilla markkinoilla vallitsee laaja yhteisymmärrys, on vieraiden kielten opiskelu peruskouluissa ja lukioissa selvästi yksipuolistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Suurin osa oppilaista (79 % vuonna 2009) opiskelee vain minimimäärän eli kaksi kieltä, jotka ovat lähes aina ruotsi ja englanti. Vain vajaa viidennes on opiskellut kolmea vierasta kieltä ja alle prosentti neljää vierasta kieltä.

”Suomen kansainvälistymisen ja kilpailukyvyn kehittämisen kannalta on olennaista, että koulutusjärjestelmämme antaa koululaisille vahvan ja monipuolisen kielitaidon. Opetuksen järjestäminen on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi varsinkin pienissä kunnissa ja haja-asutusalueilla”, Kauma toteaa.

Perusopetuksessa opiskeltavat kielet jakautuvat nykytilanteen mukaan oppimäärältään pakollisiin ja valinnaisiin kieliin. Vaikka kunnille on sallittu tiettyä joustavuutta kieliopetuksen järjestämisen suhteen, tulee oppilaiden opiskella äidinkielensä ja toisen kotimaisen kielen lisäksi vähintään yhtä ja enintään kolmea muuta kieltä.

”Kielen lyhyen opiskeluajan vuoksi vain harva ehtii saavuttaa osaamistasoa, joka mahdollistaisi ruotsin sujuvan käyttämisen työelämässä tai muissa yhteyksissä. Ruotsin pakollisuus myös heikentää merkittävästi opiskelumotivaatiota. Tilastokeskuksen kielitaitokyselyn mukaan ruotsia vieraana kielenä osaa vastaajien oman arvion mukaan taitavasti vain 4 % ja kohtuullisesti 25 % suomalaisista, minkä valossa opiskeluun käytetty aika ja resurssit tuottavat heikkoa tulosta”, Kauma toteaa.

Koska kielten oppiminen on tehokkainta nuorena, tulisi opinnot voida aloittaa nykyistä aiemmin, esimerkiksi jo päiväkodissa. Positiivisena kehityksenä voidaan mainita tietyt Helsingin koulut, joissa ensimmäisen vieraan kielen opiskelun voi aloittaa jo 1. tai 2. luokalla. Myös kielikylpyluokat on todettu tehokkaaksi tavaksi vauhdittaa kielten omaksumista jo nuorempana.

”Kielikylpyluokkien potentiaalia laskee kuitenkin nykyisellään se, että ne koskevat toistaiseksi vain ruotsinkielistä opetusta. Niiden avaamista laajemmalle kielivalikoimalle tulisikin harkita jo lähivuosina. Kansainvälisen yhteistyön ja liike-elämän kannalta venäjän, espanjan ja kiinan kaltaisten kielten opiskelu ruotsin tilalla avaisi uusia ovia nuorille ja olisi samalla hyödyksi koko Suomen taloudelle. Yrityselämän edustajilta onkin viime vuosina kuultu useita kannanottoja monipuolisemman kieltenopetuksen puolesta”, Kauma toteaa.

 

Lisätietoja
Pia Kauma, puh. +358 50 5746764

 

 

Suuret maailman kielet opetusohjelmaan pakkoruotsin tilalle

Vaalikoneiden perusteella voisi kuvitella, että vapaaehtoista ruotsin kieltä edistävällä kansalaisaloitteella on suuri kannatus kansanedustajien keskuudessa. Silti ei ole kovin todennäköistä, että asia etenee. Aloite kaatunee eduskunnassa ryhmäkurin vaatimuksiin ja lain käsittelynkin osalta mahdollisesti jo perustuslakivaliokunnassa, joka käyttää nykyään merkittävää poliittista valtaa.

Julkisessa keskustelussa pakkoruotsin kannattajat on leimattu nurkkakuntaisiksi populisteiksi. Sen tukijat taas pitävät itseään kaksikielistä kulttuuriperintöä laajasti ymmärtävinä persoonina. Ruotsinkieliset puolustavat ymmärrettävästi omia etujaan, ja osa poliitikoista pelkää ottaa kantaa, koska väärällä mielipiteellä voi menettää vihastuneiden suomenruotsalaisten äänet.

Kannatan tietyin edellytyksin vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun siirtymistä. Ennen kansanedustajuutta olin pitkään muun muassa kansainvälisen kaupan tehtävissä, ja vain ani harvoin oli ruotsin kielelle käyttöä. Täysin marginaalisen pikku kielen sijaan lapsille pitäisikin opettaa suuren maailman kieliä, kuten kiinaa ja espanjaa. Lapsuuteni taas elin Itä-Suomessa, jossa ei ruotsin kieltä koulun seinien ulkopuolella juuri kuultu. Venäjän kieltä kyllä.

Ruotsista ei valitettavasti ole yhteiseksi kieleksi edes muiden pohjoismaalaisten kanssa, lukuun ottamatta ruotsalaisia. Norjalaisia ja tanskalaisia on jopa suomenruotsalaisen vaikea ymmärtää, islantilaisista puhumattakaan. Ihmettelen, miksi suomalaisten pitäisi asettaa itsensä altavastaajan asemaan puhumalla neuvotteluissa kieltä, jota emme osaa riittävän hyvin, mutta muut osaavat.

Olen ruotsin kielen ystävä. Kaksi neljästä lapsestani on käynyt ruotsinkielisen kielikylpykoulun jo päiväkodista lähtien. Kanadasta Suomeen tuotu malli on osoittanut, että lapset ovat hyvin vastaanottavaisia kielille jo hyvin pieninä. Olisikin järkevää opettaa ruotsin perustaidot mahdollisimman monelle jo nykyistä nuorempina, mutta hyvin nopeasti tämän jälkeen pitäisi opiskelun olla vapaaehtoista. Ruotsin opiskelijoita olisi ehkä vähemmän, mutta ne, jotka opiskelevat sitä motivoituneena jo nuoresta lähtien, osaisivat sitä paremmin. Kunnolla ruotsia puhuvat voisivat antaa näin nykyistä laadukkaampaa hoitoa esimerkiksi ruotsinkielisille vanhuksille, joilla jo perustuslain mukaan on oikeus saada palveluita omalla äidinkielellään.

Kieli on ikkuna siihen kulttuuriin, jossa sitä puhutaan. Niin myös ruotsin kieli. Se on rikkaus, jota tulee vaalia, mutta ei pakolla.