Artikkelit

Ruotsin blokkivaalikäytäntöä kannattaisi harkita myös Suomeen

Moni suomalainen huokaisi helpotuksesta, kun pari viikkoa sitten budjettiriihen päätteeksi hallituspuolueet pääsivät sopuun rakenneuudistuksista. Taloudesta tulee pääosin huonoja uutisia, ja yhdeksän miljardin kestävyysvaje painaa päälle.

Julkisuudessa oli jo pitkään näyttänyt siltä, että tämänhetkinen hallituksemme ei radikaaleja päätöksiä kykene tekemäänkään. Elokuun lopulla hallituksen sopimat asiat ovat nyt kuitenkin onneksi hyvä alku niille monille muutoksille, joita Suomi tarvitsee, jotta elintasomme voitaisiin edes jotenkin säilyttää nykytasolla.

Vaikka kuuden puolueen hallituksen päätöksentekokyky on kyseenalaistettu joka viikko siitä lähtien, kun hallitus runsaat kaksi vuotta sitten aloitti yhteisen taipaleensa, vielä suurempi ongelma on nykyinen hallitusohjelmakäytäntö. Vaalien jälkeen vain kourallinen ihmisiä tekee muutaman viikon aikana kiireellä kaikkia hallituspuolueita sitovan ohjelman, jota noudatetaan seikkaperäisesti, vaikka maailma ympärillä muuttuisi kokonaan. Lisäksi suurin osa hallituspuolueiden kansanedustajista ei ole prosessissa mukana lainkaan. He joutuvat tiukan ryhmäkurin takia äänestämään hallitusohjelman mukaisista lakiesityksistä, vaikka olisivat itse niitä vastaan tai vaikka näkisivät jo valiokuntien käsittelyssä, että tulossa on huonoa lainsäädäntöä. Hallitusohjelmasta on tullut dokumentti joka on kuin Pyhä Kirja, jonka ohi tai yli ei pääse sopimaan mistään.

Ruotsissa käytössä on blokkivaali, jossa äänestäjät tietävät ennakkoon, minkä puolueiden kanssa mikäkin puolue lähtee hallitukseen, jos sattuisi voittamaan vaalit. Myös keskeisimmät linjaukset yhteisestä hallituspolitiikasta ovat selvillä. Tämä on selkeä käytäntö, jossa äänestäjien kuluttajansuoja toteutuu meidän käytäntöämme selvästi paremmin, eikä asioita ole liian pilkuntarkasti naulattu kiinni liian moneksi vuodeksi eteenpäin.

Perussuomalaisten nousu kolmen suuren puolueen rinnalle viime eduskuntavaaleissa mullisti Suomen poliittisen kentän moneksi vuodeksi eteenpäin. Aiemmin hallituspohjavaihtoehdot ja niiden politiikan on vaalien jälkeen pystynyt ennakoimaan melko hyvin jo pelkästään vaalitulosten perusteella, mutta näin ei välttämättä enää ole. Jatkossa hyvin toimivien hallitusten muodostaminen tulee olemaan entistä vaikeampaa. Sitä ei yhtään helpota, että nyt tehdyt rakennemuutokset ovat vasta alkusoittoa sille, mitä muutoksia Suomella on edessä, jos menetettyjen teollisuustyöpaikkojen tilalle ei löydy korvaavaa työtä ja maan velkaantuminen vain jatkuu.

Seuraavat eduskuntavaalit ovat vain puolentoista vuoden päässä. Ruotsin blokkivaalikäytäntöä sovellettuna meidän järjestelmäämme voisi olla järkevää kokeilla. Puolueet kertoisivat jo etukäteen, kenen kanssa ja millaista politiikkaa on tulossa. Ihmisillä olisi silloin jo uurnilla käydessään selvästi nykyistä parempi tietämys siitä, millaiselle kehitykselle he todellisuudessa oman kannatuksensa antavat.