Veteraanipäivän juhlapuhe 27.4.2017 Espoon kulttuurikeskuksessa

Arvoisat sotiemme veteraanit – hyvät juhlavieraat!

VÄRDERADE KRIGSVETERANDER – BÄSTA FESTPUBLIK!

Tänään – veteraanipäivänä – tulee kuluneeksi 72 vuotta siitä, kun viimeiset saksalaiset sotilaat marssivat pois käsivarren Lapista. Taakse jäi lähes kuuden vuoden mittainen sotien aika ja samalla itsenäisen Suomen raskain vaihe. Talvisota, jatkosota ja Lapin sota merkitsivät suuria kärsimyksiä ja menetyksiä, mutta auttoivat kansakuntamme säilyttämään kaikkein tärkeimmän: itsenäisyyden ja kansanvaltaisen järjestelmämme. Itsenäinen Suomemme täyttää tänä vuonna sata vuotta.

Lapin sodan päättymisen päivää 27. huhtikuuta on vietetty vuodesta 1987 lähtien kansallisena veteraanipäivänä. Sotien jälkeen alkoivat jälleenrakennuksen vuosikymmenet. Sotakorvaukset maksettiin, maa jälleenrakennettiin, ja uudelleen asutettiin yli 400 000 kotinsa menettänyttä. Kovalla työllä, velvollisuudentunnolla, rohkeudella ja sisulla saatiin aikaan hyvinvointiyhteiskunta, jota sotavuosien selviytymiskamppailun aikana oli tuskin osattu edes kuvitella.

Moni veteraani on sanonut sodan aikana tehneensä vain sen, mikä oli tarpeen. Sankarinviittaa ei monikaan halunnut sovitella harteilleen. Silti sen on ansainnut teistä jokainen. Me nuoremmat sukupolvet voimme vain tuntea kiitollisuutta tekemistänne sankariteoista sekä isänmaastamme.

Tämän päivän teemana on Kansallinen Veteraanipäivä – Sinun veteraanipäiväsi. Teeman myötä on haluttu korostaa sitä, että kyseessä on yhteinen juhla – Sinun juhlasi ja meidän kaikkien juhla.

Det själständiga Finland fyller hundra år i december. Årets nationella veterandag firas med temat Nationella Veterandagen – Din Veterandag . Temat inspirerar oss att reflektera kring, vad denna viktiga dag betyder för oss alla. Det är en högtid, som är gemensam för alla finländare. Det innebär, att vi kan leva i ett fritt land i dag, och det innebär, att vi kan vara stolta över den historia som våra veteraner har skrivit.

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat!

Voi sanoa, että maanpuolustustahto on suomalaisten perimässä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta kysyy haastateltavilta vuosittain, että ”jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”. Viime syksynä kysymykseen vastasi myöntävästi 71 prosenttia haastatelluista, kun vuotta aikaisemmin vastaava luku oli 78 prosenttia. Lukema oli hieman laskussa, mutta 2000-luvulla myönteisten vastausten määrä ei ole kertaakaan laskenut alle 71 prosentin.

Maanpuolustustahdolle luovat hyvän perustan erityisesti asevelvollisuus ja varusmiespalveluksen suorittaminen. Asevelvollisuuden kannatushan on vain kasvanut viime vuosina. Äsken mainitsemassani tutkimuksessa neljä viidesosaa tuki nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää, mikä oli korkein lukema sitten vuoden 2003. Ammattiarmeijaan perustuvaa mallia tuki vain kuusi prosenttia.

Vi finländare värderar högt vårt lands förvarsvilja. Mer än 70 (sjuttio) procent av oss säger, att om någon skulle attackera vårt land, borde vi försvara oss beväpnade, även om vi inte kunde vara säkra på, att det blir positivt slutresultat. Därför är det viktigt, att Försvarsmakten kan garanteras resurser så, att kvaliteten på värnplikt och utbildning hålls på en hög nivå.

Hyvät juhlavieraat,

Suuresti arvostettu sotaveteraani, jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth muistutti usein päättäjiä ja meitä suomalaisilla sanomalla ”Ei koskaan enää yksin!”

Pidän tuota lausumaa erittäin tärkeänä. Suomi ei koskaan saa enää joutua tilanteeseen, jossa olemme yksin. Vaikka saimme talvisodassa paljon myötätuntoa erityisesti Ruotsista ja vaikka sotaan lähteneiden ja suomalaisten rinnalla taistelleiden vapaaehtoisten merkitystä ei voi vähätellä, jäimme kansakuntana kuitenkin yksin. Muut valtiot eivät tulleet tueksemme. Myös aseiden ja kalustojen hankinta oli vaikeaa.

Yksin jäämisen uhka ja maantieteellinen sijaintimme kaukana pohjoisessa ovat jo sellaisinaan riittävä syy sille, että meidän on aktiivisesti hakeuduttava kansainvälisiin organisaatioihin. Ja sitä me olemme tehneetkin. Yli 50 000 suomalaista on vuosien saatossa palvelut maamme rajojen ulkopuolella niin YK:n, EU:n, Naton kuin Etyjinkin johtamissa operaatioissa.

 

Den uppskattade krigsveteranen och Generalen av infanteriet Adolf Ehrnrooth påminde ofta beslutsfattarna om, att Finland aldrig igen får lämnas ensamt. Därför är det viktigt för oss att söka internationellt samarbete. I dag är den internationella krishanteringen en av Försvarsmaktens huvudsakliga uppgifter tillsammans med det att den försäkrar vårt regionala försvar och tryggar vår regionala okränkbarhet.

Hyvät naiset ja herrat, Mina damer och herrar!

Turvallisuuspoliittinen tilanne on taas kiristynyt eri puolilla maailmaa. Syyrian sota jatkuu jo seitsemättä vuotta, ja Pohjois-Korea pitää muuta maailmaa jännityksessä ohjuskokeillaan. Nämä ovat kaukana olevia maita, mutta kuitenkin lähellä, koska tapahtumien seurannaisvaikutukset tuntuvat myös täällä Euroopassa. Valitettavasti myös viattomiin uhreihin kohdistuvat terroriteot, joista äskettäin yksi Tukholmassa, ovat tulleet yhä lähemmäksi myös meitä suomalaisia.

Nya slags säkerhetshot och nya taktiker har blivit dagliga aktiviteter i militära konflikter och maktpolitik. Hybrida hot är en kombination av olika hot, som inte är enbart militära. De populäraste exemplen på dessa hot är omärkta soldater eller såkallade ”gröna män” kända från invasionen av Krim, gerillakrig av Isis terroristorganisation, spionage i nätverk och sabotage av informationen, cyberattacker på den kritiska infrastrukturen och informationspåverkan.

Arvaamaton Venäjä ja terrorismin uhka ovat tehneet myös Suomen kohteeksi kyber- ja informaatiosodalle. Vastauksena näihin uhkiin uudet lakiluonnokset sotilas- ja siviilitiedustelusta julkistettiin vain muutama viikko sitten. Lisäksi Suomi ja yhdeksän muuta maata allekirjoittivat EU:n hybridiuhkien torjuntaan keskittyvän osaamiskeskuksen perustamisasiakirjan huhtikuun alussa Helsingissä. Hybridiuhkien keskuksen perustamisen tärkeyden on osoittanut se, että jo pelkästään tuon keskuksen perustamiseenkin on kohdistunut sekoittamista ja hämäämistä.

Hybridiuhkien torjunnassa korostuu jälleen kansainvälisen yhteistyön aspekti. Se on paitsi Euroopan, myös transatlanttinen, eli Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen hanke.

Arvoisat sotaveteraanit, hyvä juhlayleisö! /

Värderade krigsveteraner, bästa festpublik!

Yhä harvemmalla meistä on enää omakohtaisia kokemuksia sodan vuosista. Suurille ikäluokille sodan kertomukset kulkivat omien vanhempien kautta. Meille nuoremmille ikäluokille sotamuistot ovat kulkeutuneet isovanhempiemme tarinoista, joita kuulimme lapsuudessamme. Sitä mukaa, kun he ovat poistuneet keskuudestamme, myös kytkös todellisiin elettyihin sotamuistoihin on poistunut.

Sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi, ja palanneista joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman. Sodat jättivät jälkeensä 30 000 leskeä ja yli 50 000 sotaorpoa.

Kunniakansalaisiamme on tänä vuonna Suomen satavuotisjuhlintaa todistamassa vielä merkittävä joukko. Vuoden 2017 alkaessa sotiemme veteraaneja on joukossamme 17 000, heistä sotainvalideja on 2 500. Kunniakansalaistemme keski-ikä on jo 92 vuotta. Veteraanipäivä on samalla kunnian ja kiitollisuuden osoitus koko veteraaniaikakaudelle sekä kaikille veteraanityötä tekeville järjestöille.

Totalt 600 000 (sex hundra tusen) män och 100 000 (ett hundra tusen) kvinnor deltog i våra krig. De yngsta var bara 17(sjutton)-åriga. Den årliga Veterandagen är ett bra tillfälle att visa tacksamhet och ära till hela veteranperioden i Finlands historia samt alla de organisationer, som vårdar minnet av veteranernas verksamhet. Veteranernas arv är en historia av självuppoffring, uthållighet, övervägande, pliktkänsla och framtidstro.

Historia kulkee mukana ja velvoittaa tulevia sukupolvia myös tunnetun laulun sanojen hengen mukaisesti:

Synnyinlahjaksi saatu on voimaa, Josta muualla puutetta on. Joka Suomea köyhäksi soimaa, Sisu sille on tuntematon. Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan, Katajaista se on ja se kestää vaan. Kiven harmajan kautta se tien puhkaisee, Ajat vaikeatkin hallitsee. Tämä Taivas, Tämä Maa, sukupolvilta toisille jää.

Hyvät kuulijat, näillä sanoilla, kiitollisena, toivotan teille kaikille hyvää veteraanipäivää!

2133 kertaa kiitos!!

Haluan kiittää kaikkia äänestäjiäni sekä minua tukeneita ja myötäeläneitä. 2133 ääntä on huikea tulos.

Olen jokaisesta äänestä kiitollinen. Tämä on suuri luottamuksen osoitus tekemääni työtä  ja samalla kokoomusta kohtaan. Nyt alkaa neljäs kausi Espoon kaupunginvaltuustossa, ja tulen tekemään parhaani, että olisin äänenne arvoinen.

Pidetään yhteyttä myös vaalien välillä.

Pia

pia.kauma@gmail.com

Viisi viikkoa kestänyt kampanja toi espoolaisten ajatuksia esiin

Kunnallisvaalikampanjani on nyt ohi. Takana on satoja kohtaamisia eri puolilla Espoota. Käydyissä keskusteluissa olen saanut evästyksiä ja puhunut homekoulujen korjauksista, Tapiolan tulevaisuudesta, Länsimetrosta, keskuspuistosta, pysäköinnistä, päivähoidon avustavasta henkilökunnasta, koulujen ryhmäkoosta, Nygrannaksen kaavasta, Hanikasta, maahanmuutosta, terveyskeskuksista, sotesta, hoitoketjuista, hoidon jatkuvuudesta, vanhusten kotihoitajista, subjektiivisesta päivähoidosta, velkaantumisesta, veroprosentista, pysäköinnistä, liikuntapaikoista, leipäjonoista, bussilippujen hinnoista ja monesta, monesta muusta asiasta.

Aloitin poliitikassa 13 vuotta sitten, kun perheemme neljästä lapsesta nuorimmainen oli juuri syntynyt. Ensimmäiset kunnallisvaalini olivat vuonna 2004, ja niissä minut valittiin 557 äänellä Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden 2008 vaaleissa sain 1004 ääntä ja vuoden 2012 vaaleissa 2832 ääntä. Nyt haen neljännelle kaudelle. Sitä mukaa, kun olen politiikassa mukana ollut, eteeni on tuotu entistä haastavampia tehtäviä. Yhteisten asioiden hoitamisesta on tullut intohimoni. Tämä on yhteistyötä, jossa haluan oppia koko ajan uutta. Sen takia sinunkin palautteesi on tärkeää.

Menneellä nelivuotiskaudella olen saanut toimia Kokoomuksen 29-henkisen valtuustoryhmän puheenjohtajana. Se, että juuri oma ryhmä antaa näin tärkeän tehtävän, on aina suuri kunnia ja tunnustus. Ryhmänjohtajahan vastaa koko valtuustoryhmän kannan muodostuksesta sekä kaikista neuvotteluista, joita muiden poliittisten ryhmien kanssa käydään.

Vaikka menneet kunnallisvaalit ovat osaltani menneet hyvin, uudet vaalit käydään aina puhtaalta pöydältä. Äänestäjien luottamus on ansaittava joka kerta uudelleen, ja jokainen ääni merkitsee. Toivon, että espoolaiset antavat minulle mandaatin jatkaa tänään pidettävissä kunnallisvaaleissa neljännelle nelivuotiskaudelle Espoon kaupunginvaltuustoon. Sote-uudistuksen myötä kuntien rooli tulee muuttumaan merkittävästi. Siinä tilanteessa on hyötyä, että päättäjinä on ihmisiä, joilla on pitkäaikaista kokemusta erilaisista tehtävistä. Niin politiikassa kun sen ulkopuolellakin.

Kiitos luottamuksestasi!

Pia

Ehdokas numero 36

Vanhusten kotihoitajille riittävästi aikaa olla läsnä!

Maan hallitus on asettanut tavoitteeksi, että 92 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona, kun ikää tulee. Tavoite on hyvä – sitähän suurin osa meistä haluaakin. Mutta entä sitten, kun omat voimat eivät enää riitäkään, ystävistä ei ole avuksi eivätkä lapset asu kovin lähellä? Kotiapu hätiin – ja ei muuta kuin soitto omaan kuntaan. Sen tehtävähän on järjestää palvelut joko tuottamalla ne itse tai ostamalla ulkoa.

Vaalikentillä kiertäessä olen kohdannut melkein joka kerta ihmisiä, joita huolestuttaa joko oma pärjäämisensä kotona tai sitten oman vanhemman tai omaisen pärjääminen. Meidän poliitikkojen tehtävä on tietenkin pitää huoli siitä, että pelätä ei tarvitse. Että rahaa on riittävästi ja että hoitajien työtä hyvällä tavalla kehitetään koko ajan. Kerron tässä hiukan taustaa sille, että aina kyse ei ole pelkästään rahan lisäämisestä, vaan voimme myös tehdä muutoksia hoitajien työtä järkevämmin organisoimalla.

RAHA EI KASVA SAMASSA SUHTEESSA KUIN HOIDETTAVIEN MÄÄRÄ

Vanhustenhoito onkin tärkeä osa kuntien toimintaa. SOTE-palveluihin menee kuntien käyttömenoista lähes puolet. Ikääntyneiden palvelut ja kotihoito muodostavat siitä viidenneksen. Kulujen osuus kasvaa entisestään sitä mukaa, kun väestö ikääntyy.

Ikävä kyllä hoitajien määrä ja rahat eivät koko Suomen tasolla kasva samassa suhteessa kuin niihin kohdistuva tarve. Ammattiliitto Superin mukaan kotihoito on jopa kriisissä. Vuonna 2015 tehdyssä kyselyssä kotihoidon laadusta oli huolissaan 95 prosenttia vastaajista. Suurin ongelma on, että aikaa asiakasta kohden on liian vähän. Se on helppo uskoa, kun kuuntelee, millä vauhdilla hoitajat päivittäin kiitävät paikasta toiseen.

”VUOSAAREN TAIKATEMPPU” MUUTTI ARJEN RUTIINIT

Helsingin Sanomat uutisoi äskettäin ”Vuosaaren taikatempusta” eli ihmeestä, joka saatiin aikaan kun ruvettiin organisoimaan henkilöstön työaikoja uusiksi. Työvuoroja muutettiin siten, että ruuhka-ajoilta poistettiin kaikki sellainen, mikä ei ollut aivan välttämätöntä. Esimerkiksi ulkoilut ja kaupassakäynnit siirrettiin iltapäiville. Ruuhkaisimpina aikoina aamuisin kello 8-10 ja iltaisin kello 20-22 huolehdittiin vain lääkkeiden annot ja ihmiset sängystä ylös.

Samaan aikaan tehtiin muutoksia työvuoroihin sekä lisättiin neljä ihmistä ”reserviporukkaan”. Työpäivät pitenivät yhdeksäntuntisiksi, mutta nyt niitä pystyi tekemään vain neljä peräkkäin. Vapaapäiviä sai vastaavasti aina vähintään kaksi peräkkäin.  Kun aamuvuorolainen teki töitä pidempään ja iltavuorolainen aloitti aiemmin, oli auttavia käsiä käytössä iltapäivisin enemmän. Viikonlopputöiden määrästä aiheutui lisäkustannuksia, mutta ne kompensoituivat sillä, että sairauspoissaolot vähenivät. Hoitajat itse kommentoivat muutosta siten, että ”nyt on aikaa itselle, aikaa asiakkaalle ja aikaa työlle”. Työhyvinvointikin parani.

JATKUVA KIIRE YLLÄPITÄÄ RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNNETTA JA STRESSIÄ

Vuosaaren tilanne ennen ”taikatemppua” kuulostaa hyvin tyypilliseltä tilanteelta missä tahansa päin Suomea. Kotihoitajien työ on raskasta nostelua, jossa tuki- ja liikuntaelimet joutuvat lujille. Jatkuva kiire pitää yllä riittämättömyyden tunnetta ja stressiä, josta ei aina ehdi vapaa-aikanakaan palautumaan kunnolla. Työn organisoijille päänvaivaa taas aiheutuu siitä, että keskellä päivää täytyy löytää lennossa poissaolijoille sijaiset. Uusien ihmisten perehdyttäminenkin vie aikaa.

Vanhusten kotihoitajat tekevät erittäin tärkeää työtä. He huolehtivat meille rakkaista ihmisistä arjessa, silloin kun itse olemme liian kiireisiä tai kaukana tai emme vain osaa tehdä niitä asioita, joita pitäisi. Vähintä mitä voimme tehdä, on antaa heille edellytykset hoitaa työnsä hyvin. Suunnittelemalla ajankäyttö fiksummin aikaa jää siihen, mihin pitääkin eli ihmisen kohtaamiseen ja läsnäoloon, päivän kuulumisten vaihtoon ruuan lämmittämisen lomassa. Siis aivan arkipäiväisiin asioihin, joita jokainen meistä tarvitsee.

TAIKATEMPPUJA MYÖS MUUALLE

Jotta tuo 92-prosentin kotona asumisen tavoite täyttyy, Vuosaaren ihmeen kaltaisia taikatemppuja tarvitaan myös muualle. Omaisilla ja ikäihmisillä itsellään pitää olla luottamus siihen, ettei ketään jätetä oman onnensa nojaan. Espoolaisena kaupunginvaltuutettuna haluan parantaa nimenomaan kotona asumisen edellytyksiä. Jokaiselle meistä turvallisuutta tuovat tutut ihmiset ja päivittäiset rutiinit sekä tieto siitä, että minusta kyllä huolehditaan. Minua ei ole unohdettu. Minäkin olen arvokas!

Kestäviä ratkaisuja ihminen edellä

JULKAISTU ESPOON KOKOOMUKSEN NETTISIVUILLA 1.4.2017

Espoo valittiin viime vuonna Euroopan kestävimmäksi kaupungiksi. Mukana oli 140 kaupunkia, joita arvioitiin taloudellisilla, sosiokulttuurisilla ja ekologisilla mittareilla. Vahvuuksiamme olivat osaaminen, turvallisuus ja luonto. Myös tulotaso sekä terveydentila arvioitiin kärkeen. Espoon tulokset olivat erinomaisia myös OECD-maiden yhteisessä PISA-tutkimuksessa. Siinä mitataan 15-vuotiaiden osaamista matematiikassa, luonnontieteessä ja lukutaidossa.

Hienojen tulosten varaan ei tietenkään pidä jäädä lekottelemaan. Ehkä ne kuitenkin kertovat, että kokoomuslaisittain järkevä rahankäyttö, maltillinen veroprosentti sekä arvojemme mukaiset ja maan kärkeä olevat satsaukset perusopetukseen, ympäristöön ja hyvinvointiin ovat luoneet pohjaa myös lastemme tulevaisuudelle.

Espoo kasvaa joka vuosi yli 4000 asukkaalla. Aivan kaikille kelkassa mukana pysyminen ei ole ollut helppoa, ja tukea tarvitaan. Talouden pitäminen terveenä luo pohjan sille, että voimme jatkossakin tehdä kestäviä ratkaisuja ihminen edellä.

Pia Kauma
Valtuustoryhmän pj. (kok)
Kaupunginhallituksen jäsen

Homekoulut laitetaan kuntoon

JULKAISTU ESPOON KOKOOMUKSEN NETTISIVUILLA 21.3.2017 JA LÄNSIVÄYLÄ-LEHDEN AREENA-PALSTALLA 5.4.2017

Espoo valittiin viime vuonna Euroopan kestävimmäksi kaupungiksi. Turvallisuustilastoissa olimme maan kärjessä, samoin oppimista mittaavissa PISA-tuloksissa. Saavutuksia siis on.
Homekoulujen korjauksista emme kuitenkaan saa vielä sulkaa hattuumme. Sen tietää jokainen, jonka oma lapsi on saanut koulussa iho- tai astmaoireita. Vanhemmat ovat syystäkin vihaisia.

Vaikka koulujen kiinteistönhoitoa on kehitetty ja ennakkohuollotkin tehdään systemaattisesti, ovat toimet riittämättömiä. Tarvitaan myös laiteinvestointeja ja isoja kertakorjauksia, joilla ennaltaehkäistään ongelmat.

Korjaukset ja uudet koulut vaativat tietenkin myös rahaa. Rahoitukselle on vaihtoehtoja, kuten se että osa kouluista voidaan siirtää koulurahastoon investointiohjelman ulkopuolelle. Kaupunki voi alkuvaiheessa myös liisata koulun sen rakentaneelta yritykseltä. Näin toimitaan esimerkiksi Karhusuon ja Niipperin kouluissa. Kalliiden arkkitehtonisten ratkaisujen sijaan voidaan myös lisätä tyyppikoulujen määrää. Niissä kustannukset pysyvät kurissa, kun samantapaista tilaratkaisua käytetään useammassa koulussa sikäli, kun Museovirasto ja kaupunkikuva sen mahdollistavat.

Pysyviä väistötilojakin tarvitaan. Esimerkiksi Tapiolan osalta kaupunginhallitus päätti jo viime vuoden puolella, että tämän kevään aikana asiasta tehdään selvitys.
Some-aikana mikä tahansa koulu on helppo leimata homekouluksi kahdessa tunnissa. Päättäjinä joudumme turvautumaan viralliseen tietoon, mutta usein se on jo vanhentunutta siinä vaiheessa, kun pitäisi jo vastata huolestuneille vanhemmille. Viestintää on terävöitettävä.

Napakka asioihin reagointi edellyttää tosiasioiden tunnustamista. Virallinen investointiohjelma ei näytä kertovan koko totuutta. Vähän väliä korjattaviksi ilmaantuu kouluja, joiden oirehtivista lapsista päättäjät saavat tietää vasta lehdistä lukemalla.
Homekouluista on laaja yhteisymmärrys kaikkien puolueiden kesken. Ne laitetaan kuntoon seuraavan valtuustokauden aikana riippumatta siitä, minkä nimisiä henkilöitä tai mitä puolueita salissa istuu.

Pia Kauma
Valtuustoryhmän pj. (Kok)
Mikko Peltokorpi
Valtuutettu (kok),
Kiinteistönpidon asiantuntija (Kok.)

Perhelääkärimallin soveltuvuus Suomeen kannattaa selvittää

JULKAISTU 30.3.2017 UUDEN SUOMEN JA ILTALEHDEN BLOGEISSA SEKÄ LÄNSIVÄYLÄSSÄ 1.4.2017

Monissa Euroopan maissa, kuten Tanskassa, Saksassa ja Belgiassa, on käytössä perhelääkärimalli. Siinä yksi lääkäri on ikään kuin perheen henkilääkäri, jolla on kokonaiskuva kaikkien perheenjäsenten terveydestä. Perhelääkärit ovat tyypillisesti kokeneita ammattilaisia, jotka valitaan ilmoittautumalla jonkun alueella toimivan palveluntarjoajan listalle. Esimerkiksi Tanskassa he ovat ammatinharjoittajia.

Tällä hetkellä monissa Suomen kunnissa ongelma on se, että lääkäriin ei pääse kuin pitkän jonottamisen jälkeen. Ja sitten kun pääsee, vastassa on joka kerta eri lääkäri. Tuo alati vaihtuva lääkäri joutuu tutustumaan potilaaseen aina uudelleen eikä pysyvää hoitosuhdetta pääse syntymään. Eniten tilanteesta kärsivät ne, joilla on monia eri sairauksia. Usein niitä kaikkia hoidetaan eri paikoissa ja eri erikoislääkärien toimesta. Pahimmillaan tilanne on se, että nämä toisistaan tietämättömät lääkärit hoitavat potilasta täysin ristiriitaisin ohjein ja jopa lääkkein, joita ei pitäisi ottaa yhtä aikaa.

Tätä kokonaisnäkemyksen puuttumista ihmettelin usein muutama vuosi sitten, kun nyt jo edesmenneet vanhempani olivat sairaita. Sydänsairautta hoiti yksi ja kaatumisesta aiheutuneita murtumia toinen lääkäri – mutta nämä eivät kommunikoineet keskenään tai edes olleet kiinnostuneita potilaasta muuta kuin oman osaamisalueensa sisällä. Omaisen tehtäväksi jäi koko sairauskertomuksen ja hoito-ohjeiden kasassa pitäminen. Ei kai se voi olla järjestelmän tarkoitus? Ja entä ne, joilla ei ole ketään, jolla olisi aikaa tai ymmärrystä ottaa vaikeita lääketieteellisiä asioita hoitaakseen?

Jotenkin harmittaa, että sote-uudistuksessa ollaan tälläkin kertaa juututtu hallintohimmeleihin ja ideologisiin erimielisyyksiin. Painopiste pitää todellakin nyt siirtää ihmiseen ja siihen, miten jokaisella meistä palvelut paranevat. Pyörää ei kannata keksiä kokonaan uudelleen, vaan ottaa opiksi niistä maista, joissa jo on hyvät ja toimivat systeemit. Ja katsoa sitten, miten Suomen erityispiirteet tulisi huomioida.

Perhelääkärimallin soveltuvuus Suomeen kannattaa selvittää. Aiemmin meillä käytössä ollut omalääkärimallihan kaatui osin muun muassa siihen, että yksittäisten terveyskeskuslääkäreiden vastuulla ollut potilasmäärä oli paikoin liian suuri ja epätasaisesti jakautunut. Nyt kun valinnanvapaus tuo lääkäripalvelujen tarjoajiksi myös yritykset ja kolmannen sektorin, avautuu enemmän vaihtoehtoja myös perhelääkärimallin toteuttajiksi. Ratkaisussa on laskettavat kustannukset ja hyödyt pitkällä aikavälillä. Sitä ei saa tyrmätä vain sillä perusteella, että se maksaa liikaa tai että Suomi on niin ”erilainen”. Perhelääkärimallin mahdollisuutta ei kannata jättää tutkimatta.

Valinnanvapaus on ehto SOTE- ja maakuntauudistuksen toteuttamiselle

RYHMÄPUHEENVUORO KOKOOMUSRYHMÄN PUHEENJOHTAJANA KAUPUNGINVALTUUSTOSSA MA 20.3.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa valinnanvapautta. Itse asiassa jopa niin paljon, että valinnanvapauden toteutuminen jo alkuvaiheessa on meille edellytys sille, että koko sote- ja maakuntauudistusta lähdetään edes toteuttamaan. Uudistusta ei voi lähteä toteuttamaan siten, että ensimmäisessä vaiheessa käyttöön tulee sote- ja maakuntauudistuksen muut osat, ja vasta myöhemmin valinnanvapaus. Uudistuksen voimaantulo on suunniteltava siten, että sen kaikki osat tulevat voimaan yhtä aikaa. Mutta käytäntöönvienti eri paikkakunnille kannattaa tehdä siten kuin esimerkiksi peruskoulu-uudistus. Vaiheittain – ja edeten pienemmiltä paikkakunnilta ja kaupunginosista isompiin kaupunkeihin ja osakokonaisuuuksiin. Sillä tavoin suuret muutokset yleensä viedään käytäntöön – pienestä suurempaan edeten ja virheistä oppien.

Edelläkävijäkaupunkina Espoo voisi hyvin ilmoittautua kaupungiksi, joka lähtee ensimmäisten mukana toteuttamaan järjestelmää myös sen valinnanvapauteen liittyviltä osin. Espoon viiden kaupunkikeskuksen rakenne loisi valinnanvapauden kokeilulle mitä parhaimman rakenteen ja puitteet.

Uudistushan tarkoittaa sitä, että kun tähän mennessä lääkärinsä on voinut valita vain työssäkäyvä tai hyvätuloinen, nyt myös pienempituloiset saavat valita. Ensimmäisessä vaiheessa valinnanvapaus tulee todennäköisesti koskemaan perustason palveluita, kuten yleisten sairauksien tutkimusta ja hoitoa sekä tavanomaisia pitkäaikaissairauksia. Sen sijaan suoran valinnanvapauden ulkopuolelle jäävät todennäköisesti useimmat sosiaalipalvelut, kouluterveydenhuolto, erilaiset seulonnat sekä laaja päivystys.

Arvoisa puheenjohtaja!

Valinnanvapaus on jo olemassa muissa Länsi-Euroopan maissa. On jo aikakin, että se tuodaan viimein myös Suomeen. Samalla on tietenkin todettava, että kun se tosiaan jo on olemassa muualla, niin meidän kannattaa tietenkin ottaa oppia niistä kokemuksista, joita muualla on ollut. Ja tietenkin niin, että myös Suomen omat erityispiirteet otetaan huomioon. Yksi erityispiirre on henkilöstön palkkaharmonisointi eli se, mille tasolle eri organisaatioissa työskentelevien lääkärien ja muun hoitohenkilöstön palkka asettuu uudessa tilanteessa. Kuntatyönantajat on arvioinut, että henkilöstön palkkakulut voivat nousta 60 miljoonaa tai jopa 550 miljoonaa euroa, laskentatavasta riippuen. Juuri tämä on yksi keskeisimmistä kysymyksistä, kun mietitään, saavutetaanko sote-uudistuksella sille asetetut rahalliset tavoitteet. Sen vuoksi palkkaharmonisointiin, 3 miljardin euron kustannussäästöön sekä muihin keskeneräisiin seikkoihin liittyvät lainkohdat tulee täsmentää ennen lain käyttöönottoa. Tein tähän liittyvän lisäysesityksen, joka on jaettu teidän pöydillenne – tänään valtuuston neuvottelutoimikunnissa

Vielä lopuksi haluan muistuttaa, että tätä uudistusta ollaan tekemässä ihmistä varten ja siksi, että jokaisella meistä hoidon laatu ja jatkuvuus paranisivat. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tässä yhteydessä olisi syytä selvittää myös perhelääkärijärjestelmän käyttöönottoa. Esimerkiksi Tanskassa perhelääkärit toimivat ammatinharjoittajina, ja perhelääkärijärjestelmä on jo esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Kun yritykset ja kolmas sektori valjastetaan jatkossa kaikkien eikä vain hyvätuloisten käyttöön, on meillä mahdollisuus kehittää juurikin sitä mikä ei vielä hoidu eli hoidon jatkuvuutta ja pysyviä hoitosuhteita.

Jousenkaaren koulu korjataan perusteellisesti

LÄNSIVÄYLÄ 17.-18.12.2016

Länsiväylän mukaan Jousenkaaren kouluun tehdään nyt vain hätäkorjauksia. (LV 10.-11.12.). Uutisesta saattaa saada väärän kuvan tilanteesta, joten tässä hiukan täsmennystä.

Jousenkaaren kouluun tehdään kyllä täysremontti, mutta hiukan eri tavalla kuin kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaosto aiemmin esitti. Teknisen toimen toimialajohtaja päätti käyttää otto-oikeutta ja tuoda jaoston päätöksen kaupunginhallituksen käsiteltäväksi, koska jaoston päättämiä kuuden miljoonan euron väistötiloja pidettiin kalliina. Myöskään korjauksen toteutusaikataulu ja -tapa eivät olleet parhaat mahdolliset.

Kokouksessaan 5.12. kaupunginhallitus päättikin, että Jousenkaaren kouluun tehdään koulun elinkaarta pidentävä korjaus vuoden 2017 aikana, jolloin koulun alapohja korjataan, ja oppilaat palaavat takaisin 1.1.2018 alkaen. Jousenkaaren nyt tehtävä korjaus on itse asiassa peruskorjauksen 1. vaihe, koska peruskorjauksen myöhemmissä vaiheissa ajalla 2022-24 perustusta ja pohjalaattaa ei enää tarvitse korjata. Tuolloinkin toki tarvitaan väistötilat, mutta näin sekä väistö että peruskorjaus ja mahdollinen laajennus voidaan tehdä suunnitelmallisemmin eikä kalliilla pikaratkaisuilla.

Tapiolan alueella myös useat muut koulut tarvitsevat väistötiloja, joten tästä syystä päätimme selvittää alueen koulu- ja väistötilojen riittävyyden ensi keväänä kokonaisuudessaan.

Kaupungin investointiohjelmasta vuosille 2017-2026 näkyy, että Espoo satsaa erityisesti lapsiin ja nuoriin. Olemme rakentamassa peräti 9 uutta koulua ja 26 päiväkotia sekä peruskorjaamassa 18 koulua ja 13 päiväkotia. Talousarvioneuvotteluissa päätimme vielä lisätä10 miljoonaa rahaa, jotka käytetään homekoulujen korjauksiin.

Kokoomusryhmä haluaa rakentaa ja korjata kouluja suunnitelmallisesti ja taloudellisesti sekä uusia rahoitusmuotoja ja toteutustapoja etsien. Kaikki espoolaislapset ansaitsevat terveet ja toimivat tilat riippumatta siitä, missä he asuvat.

Pia Kauma
Valtuustoryhmän pj. (Kok.)
Kaupunginhallituksen jäsen
Espoo

Tunnelimetrolle oli hyvät perustelut

HELSINGIN SANOMAT, MIELIPIDE 12.10.2016

Pehr-Olof Lindh syyttää Espoon kokoomuksen pitkäaikaista metrovastaisuutta siitä, että Länsimetroa ei rakennettu maan päällä kulkevaksi, vaan tunnelissa (HS 11.10.). Varauksia maanpäällisille raiteille ei tehty, ja nyt kauniit merelliset maisemat jäävät metromatkustajilta näkemättä.

Käytännössä metro olisi voinut kulkea maan päällä Lauttasaaren länsirannasta Karhusaareen. Tapiolan jälkeen olisi voitu nousta pintaan Niittykummussa suunnilleen McDonaldsin kohdalla ja maan päällä olisi voitu jatkaa Matinkylään. Länsiväylän kohdalla olisi jouduttu joko kovin korkealle sillalle tai maan alle. Ja jos olisi menty maan alle, pintaan ei olisi päästy ennen Matinkylän asemaa. Siinä tapauksessa pintaan olisi päästy vasta Finnoon kosteikon reunassa.

Metro vaatii pinnassa kulkiessaan noin 30 metriä leveän alueen, ja matkaa Tapiolan länsipuolella maan pinnalla olisi tullut noin 1,2 kilometriä. Länsiväylän liittymän vaatiman rajauksen huomioiden neliömetrejä olisi menetetty noin 2500 kerrostaloasunnon verran. Valtio edellytti asuntorakentamisen lisäämistä myöntämälleen 30 prosentin avustukselle, joten lisää saatavat asuinneliöiöt oli otettava huomioon, jotta tuki todella saatiin.

Pinnassa oleva metro olisi aiheuttanut myös merkittävän estevaikutuksen. Kaikki liikenne sen yli olisi pitänyt olla eritasossa eli alikulkuina tai siltoina. Estevaikutus olisi kaupunkirakenteen kannalta ollut hankala asia. Se olisi vaikuttanut paljon toimintojen keskinäiseen sijoittumiseen sekä niiden välille järjestettävien yhteyksien sujuvuuteen ja toteutuskustannuksiin.

Espoon kokoomuksen valtuustoryhmä otti metropäätöstä tehdessään huomioon kaupunkisuunnittelun kokonaisuuden vaatimukset. Siksi päädyttiin maan alla eikä päällä kulkeviin raiteisiin.

Pia Kauma
Valtuustoryhmän pj. (Kok)
Espoo