Innovaatiot eivät myy itse itseään

TIEDOTE 15.6.2018
Vapaa julkaistavaksi heti

Suomalaisten yritysten menestymistä edistävän Team Finland –verkoston tavoitteeksi on asetettu, että pienten ja keskisuurten yritysten vienti tulee kaksinkertaistaa vuoteen 2020 mennessä. Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma sanoo, että tavoitteen saavuttaminen vaatii innovaatioiden tehokkaampaa kaupallistamista. Hän on tänään jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

”Innovaatioita ei osata vielä tarpeeksi hyvin kaupallistaa eli konseptoida myytäviksi tuotteiksi tai palveluiksi, ja myydä ne edelleen asiakkaille. Maailman talousfoorumin julkaisemassa vuosien 2016-2017 raportissa Suomi sijoittuu kolmanneksi innovaatiokyvyssä, mutta putoaa sijalle 84, kun mitataan esimerkiksi markkinointia, joka on tärkeä osa kaupallistamisprosessia”, Kauma sanoo.

Kauman mukaan innovaatioiden kaupallistamiseen tulisi varata selkeästi omat resurssinsa. Nykyisellään sekä EU-säännöt että kansalliset säännöt rajoittavat innovaatioiden kaupallistamisen rahoittamiseen annettavaa tukea myös Suomessa.

”EU-rahoitusta innovaatioiden kaupallistamiseen on ollut pk-yrityksille saatavissa EU:n Horizon2020 SME-ohjelmasta, mutta kumulatiivisesti ja laskentatavasta riippuen vain 8- 14 prosenttia suomalaisista hakijayrityksistä on sitä saanut, ja EU:n kokonaisbudjetti vuotta kohden on osoittautunut riittämättömäksi. Kaupallistaminen vaatii EU:lta ja myös Suomelta kunnianhimoisia tukitoimenpiteitä tulevina vuosina”, jatkaa Kauma.

”Usein arvioidaan, että innovaation markkinoille saattamiseen menee vähintään yhtä paljon rahaa kuin sen kehittämiseen. EU:n meneillään olevassa rahoituskehyksessä keskeinen tavoite on modernisoida ja uudistaa toimintaa. Unionin yhteinen etu olisikin, että se panostaisi vahvemmin myös innovaatioiden tuotteistamiseen ja markkinoille vientiin”, Kauma päättää.

Lisätiedot:

Pia Kauma
Kansanedustaja
050 574 6764

Koulutie ei saa keskeytyä

Kirjoitus on julkaistu alun perin Länsiväylä-lehdessä 13.6.2018.

Koulujen kesälomien alkaessa uutisoitiin, kuinka ”armovitosia” jaetaan kouluissa yhä enemmän eikä lapsia enää jätetä luokalle. Armovitoset ja koulua käymättömyys ovat nopeasti yleistyviä ongelmia erityisesti yläkouluissa, eikä lainsäädäntökään ole ehtinyt reagoida ongelmaan kunnolla.

Lukuvuonna 2016-2017 ilman peruskoulun päättötodistusta eronneita koulupudokkaita oli jo 314, kun 2000-luvun alkupuolella määrät vaihtelivat 200:n molemmin puolin. Koulupudokkaiden määrä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä etenkin yläkouluissa on yhä enemmän oppilaita, joita ei juuri koulussa näy. Keskeytynyt koulutie on aina inhimillinen tragedia, jolla on myös yhteiskunnallisesti surullisia ulottuvuuksia. Jokaisen poissaolijan kohdalla on kyettävä selvittämään, mistä poissaolo pohjimmiltaan johtuu ja miten kierre saadaan katkaistua.

Uudistusta kaipaa myös oppilashuoltolaki, joka koetaan monilta osin byrokraattiseksi. Ongelmat hukkuvat hallintoon, kun tietoa ongelmista ei saada ajoissa ja koulujen keinot puuttua ongelmiin lasten elämässä ovat hyvin vähäiset. Erityistä huolta kannamme niistä oppilaista, joiden vanhemmat eivät lähetä heitä kouluun. Näissä tapauksissa oppivelvollisuuden täyttymisestä täytyy pitää huolta.

Olennaista on myös satsata lapsen koulutaipaleen alkuun. Ongelmien kärjistymistä voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi lisäämällä koulupsykologeja nuorten saataville.
Riittävä määrä erityisopettajia takaa, että lasten yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduiksi. Yksi konkreettinen toimenpide voisi olla se, että helpotettaisiin opettajien mahdollisuutta kouluttautua erityisopettajaksi.

Ensisijainen vastuu lasten kasvattamisesta kuuluu aina vanhemmille, mutta yhteiskunnalla on oltava riittävät keinot ongelmiin puuttumiseksi silloin, kun lapsen etu sitä vaatii. Yhteinen velvollisuutemme on turvata se, ettei yhdenkään lapsen koulutie keskeydy.

Pia Kauma
KTM, kansanedustaja (kok)

Raija Vahasalo
Rehtori, kansanedustaja (kok)

Senaatti-kiinteistöjen toiminta ja tuottovaatimus arvioitava uudelleen

TIEDOTE 3.6.2018
Vapaa julkaistavaksi heti

Ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimitilakustannukset ovat viime vuosina olleet voimakkaassa kasvussa. Tilanne ei ole helpottumassa lähivuosina, kun useiden turvallisuusviranomaisten toimitiloja odottavat peruskorjaukset. Kokoomuksen kansanedustajat Pia Kauma ja Jukka Kopra ovat huolestuneita siitä, että toimitilakustannukset syövät yhä suuremman osan viranomaisten lakisääteisen toiminnan turvaamiseen tarvittavista rahoista.

”Esimerkiksi hallintovaliokunta on tuoreessa lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle kiinnittänyt huomiota siihen, että turvallisuusviranomaisten toimitilakustannukset katetaan toimintamenoista. Kun vuokrat kasvavat, jää varsinaiseen toimintaan, kuten henkilöstökuluihin, luonnollisesti vähemmän varoja. Ei voi olla niin, että jatkuvasti kasvavat vuokrat ajavat esimerkiksi poliisin tai rajavartiolaitoksen tilanteeseen, jossa niillä ei ole riittävästi resursseja ydintoimintojensa suorittamiseen”, sanoo Kauma.

Kansanedustajat näkevät, että tilannetta kiristää myös valtion virastoille ja laitoksille tilapalveluja tuottavan Senaatti-kiinteistöjen pääoman 1,5-3 prosentin tuottovaatimus. Senaatti-kiinteistöillä on lähes 10 000 vuokrattavaa rakennusta.

”Poliisien toimitilat alkavat olla peruskorjausiässä ja homeongelmat vaikkapa puolustusvoimien tiloissa ovat yleisesti tunnettu ongelma. Kun tilakustannukset ovat muutenkin kasvussa, ei tilannetta pidä ainakaan pahentaa liian kireillä tuottovaatimuksilla, jotka ovat kuitenkin vasta toissijaisia viranomaisten ydintoimintoihin nähden”, Kopra toteaa.

”Senaatti-kiinteistöjen tuottovaatimuksen osalta on nyt selvitettävä tarkasti, miten se vaikuttaa viranomaisten edellytyksiin hoitaa tehtäviään. Jos tuottovaatimuksen ja kiinteistömenojen kustannusrakenteen hallitsemattomuus alkavat laajemminkin johtaa viranomaistoiminnan resurssien kaventumiseen, on Senaatti-kiinteistöjen toimintaa tarkasteltava kokonaisuutena uudelleen. Valtiovallan tehtävä on turvata, että viranomaiset kykenevät suoriutumaan ansiokkaasti kaikista niille asetetuista lakisääteisistä tehtävistä”, kansanedustajat päättävät.

Lisätiedot:

Pia Kauma
Kansanedustaja
050 574 6764

Jukka Kopra
Kansanedustaja
0400 515 066

Myös Uusimaa hyötyy sote- ja maakuntauudistuksesta

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä 28.5.2018.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu yli 10 vuotta. Aiemmat mallit ovat pysähtyneet mm. perustuslakiin. Nykytilanne ei voi kuitenkaan jatkua. Sote-kustannusten kasvu on kestämätön, ja palveluihin pääseminen ongelmallista. Uudellamaallakin odotusaika terveysasemalle vaihtelee merkittävästi, vaikka kansalaisten tulisi olla tasavertaisessa asemassa.

Nykyään jos rahat ovat kunnassa loppuneet kesken, vajetta on tasattu valtionosuuksilla. Esimerkiksi Espoo on maksanut joka vuosi valtionosuuksia eri puolille Suomea lähes 200 miljoonaa euroa. Muun Suomen sosiaali-ja terveydenhuollon toimimattomuus on kaatunut siis viime kädessä uusmaalaisten veronmaksajien niskaan. 



Uudessa sotemallissa valtiolla on tehokkaammat suitset. Järjestämisvastuussa on maakunta, jolla on leveämmät hartiat palveluiden turvaamiseen. Jos taas maakunta ei selviydy velvoitteistaan, se joutuu selvitystilaan ja tarvittaessa liitetään toiseen maakuntaan. Piikki ei siis olisi enää loputtomasti auki myöskään alati kasvaville valtionosuuksille.  



Uudessa mallissa sosiaali-ja terveydenhuollon palvelua tarvitseva voi kääntyä samalla asiakasmaksulla joko julkisen tai yksityisen sote-keskuksen puoleen. Edellytyksenä on, että sote-keskus täyttää maakunnan päättämät kriteerit. Hoitoa tarvitsevan ei siis enää tarvitse tyytyä odottamaan pitkiä aikoja jonossa, vaan hän voi hakeutua toiseen paikkaan. Ihminen voi myös jäädä käyttämään sen sotekeskuksen palveluja, joihin hän on jo tyytyväinen. Ja erillistä valintaa ei ole myöskään välttämätöntä tehdä, jos ei halua.

Monisairaat, vammaiset ja muut paljon palveluja käyttävät voivat saada käyttöönsä henkilökohtaisen budjetin. Se lisää ihmisen itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän tärkeisiin palveluihin, kuten valita missä palvelutalossa haluaa asua. Erikoissairaanhoidossa taas tulee tarjota asiakasseteliä, jos omaan sairaalaan ei pääse hoitotakuun määrittelemässä kuudessa kuukaudessa. Kun ihminen pääsee ajoissa lääkäriin tai tarvittaessa esim. keinonivel- tai kaihileikkaukseen, kustannukset vähenevät kun sairaus hoidetaan ajoissa ja myös työkyky palautuu nopeammin.



Muutoksissa syntyy usein alussa lisäkustannuksia. Uudellamaalla isoimpana maakuntana nämä muutoskustannukset ovat suurimmat. Uudellamaalla on myös metropolialueen muita haasteita, kuten syrjäytyminen, suuri maahanmuuttajien määrä ja vieraskielisyys. Niihin edellytämme lisää rahaa valtiolta. Julkisuudessa esitetystä kritiikistä huolimatta esitetty sote-malli luo riittävän hyvän raamin palveluille ja voimme mennä luottavaisesti sillä eteenpäin.

Pia Kauma
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)

Mia Laiho
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)

Espoo

Koulujen lomia voisi jaksottaa toisin

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 27.5.2018.

Hanna Toiviainen-Ollila totesi keskustelun kesälomien siirtämisestä keskittyvän liiaksi elinkeinoelämän etua korostaviin näkökulmiin. Ja että nimenomaan ”alkukesän valo on kullanarvoista väsyneille koululaisille”. (HS 21.5.)

Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreen selvityksen mukaan kesälomien siirto kahdella viikolla lisäisi jo pelkästään matkailutuloja kesäkuukausina lähes 220 miljoonaa euroa. Muiden toimialojen vaikutuksia ei ole vielä selvitetty. Lomakuukausi muualla on yleisesti elokuu, kuten naapurimaissamme Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä ja suurimmassa osassa Euroopan maita. Kun yhä useampi työskentelee kansainvälisten tehtävien, esimerkiksi ulkomaankaupan parissa, loma-aikojen olisi järkevää osua yhteen yleiseurooppalaisten käytäntöjen kanssa. Suomen ei kannata jättäytyä erilliseksi, yksin omassa rytmissään eläväksi saarekkeeksi.

Kevätkauden lähestyessä loppuaan ”raskas työntäyteinen vuosi näkyy oppilaissa”, kuten Toiviainen-Ollila toteaa. Tästä syystä myös koululaisten kevätkauden lomien jaksotus tulisi miettiä uudelleen. Hiihtoloman siirto yhdellä tai kahdella viikolla eteenpäin ja nykyistä pidempi pääsiäisloma voisivat olla ratkaisu siihen, että myös kevätlukukautta rytmittäisi riittävän pitkä hengähdystauko. 

Kesälomien siirron erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutusten arviointi kannattaa selvittää perusteellisesti siten, että löydetään niin kouluille, perheille, kuin elinkeinoelämällekin nykyistä parempi ratkaisu.



Pia Kauma



Lenita Toivakka

Jaana Pelkonen

kansanedustajia (kok.)

Sote- ja maakuntauudistus hyödyttäisi myös Uuttamaata

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginvaltuutetut pitivät runsas viikko sitten yhteisen kokouksen sote- ja maakuntauudistuksesta. Tietäen ketkä puuhahenkilöinä olivat, oli jo ennakkoon odotettavissa, että kokouksesta ollaan hakemassa täystyrmäystä uudistukselle. No, se saatiin, mitä haettiinkin. Eipä siinä mitään. Toki demokratiaan kuuluu, että mielenilmaukset ovat sallittuja, ja päättäjien on ne otettava huomioon.

Tavalliselle kansalaiselle on varmaan aikamoisen turhauttavaa seurata loputtomilla kierroksilla käyvää sote-pallottelua, joka dominoi julkista keskustelua. Etenkin uudistuksen vastustajat ovat käyttäneet uhkakuvista niin voimakasta kieltä, että enää heinäsirkkojen hyökkäys ja tulvat puuttuvat. Kaikki muu kauhea on jo maalailtu seinille.

Mitä uusmaalaisen pitäisi sotesta sitten oikein ajatella? No, ainakin se, että tätä uudistusta tehdään pääasiassa tulevia vuosia varten. Ja että julkisen palvelun piirissä olevat ihmiset eivät Uudellamaallakaan ole tasaveroisessa asemassa, vaikka jotkut niin luulevat ja vaikka perustuslaki niin edellyttää. Vaihteluväli kiireettömään hoitoon pääsyssä on vielä tänä keväänä julkaistun Työ- ja hyvinvointilaitoksen raportin mukaan ollut 7 – 42 vuorokautta.

Lisäksi olisi hyvä tietää se, että pari vuotta sitten pääkaupunkiseudun kaupungit hakivat alueelle erillisratkaisua. Se ei edennyt, koska sen tulkittiin olevan perustuslain vastainen. Käytännössä se olisi myös jättänyt toimintatavat lähes ennalleen. Mikä muutos se sellainen on, jossa odotetaan vain muiden muuttuvan, mutta itse jatketaan kuten ennenkin? Mietipä vaikka työpaikan organisaatiomuutosta tai paikalleen jämähtänyttä avioliittoa. Muutu sinä, minä en!

Entäpä verot, joilla koko lysti kustannetaan? Nykyisessä mallissa valtiolla ei ole ollut riittävän tehokkaita menetelmiä puuttua, jos kunta ei ole saanut menojen kasvua kuriin. Jos rahat ovat loppuneet kesken, vajetta on tasattu valtionosuuksilla. Esimerkiksi Espoo on maksanut joka vuosi valtionosuuksia eri puolille Suomea lähes 200 miljoonaa euroa. Tämäkään raha ei aina ole riittänyt, vaan etenkin suurimmissa talousvaikeuksissa olevat kunnat ovat joutuneet nostamaan veroprosenttejaan ja velkaantuneet.

Uudessa sotemallissa sen sijaan on valtiolla tehokkaammat suitset. Jos maakunta ei selviydy velvoitteistaan, se joutuu neuvotteluun valtion kanssa ja se voidaan liittää toiseen maakuntaan. Kun piikki ei ole enää loputtomasti auki myöskään alati kasvaville valtionosuuksille, kuten nyt, siitä hyötyy myös uusmaalainen veronmaksaja.

Silloin tällöin myös uusmaalainen veronmaksaja itse tarvitsee hoitoa. Uudistuksen myötä hänen ei enää tarvitse odottaa pitkiä aikoja jonossa, vaan hän voi samalla rahalla hakeutua toiseen paikkaan. Mitään valinnanvapauspakkoa ei silti ole tulossa, vaan ihminen voi jäädä myös siihen sotekeskukseen, jossa hän jo on tyytyväinen tai jota hänelle ensisijaisesti maakunnasta tarjotaan.

Monisairaille, vammaisille ja muille paljon palveluita käyttäville tulee henkilökohtainen budjetti. Siinä arvioidaan, mitä kaikkia palveluja tarvitaan, paljonko niihin tarvitaan rahaa ja mistä kaikkialta ne palvelut voi hankkia. Asiakas voi valita tuottajan ja halutessaan myös vaihtaa hänet toiseen. Hoitotakuun ansiosta esimerkiksi tekonivelleikkauksiin pääsy nopeutuu, kun käytössä on isompi määrä paikkoja, joissa toimenpide voidaan tehdä. Sairauden pitkittyessähän myös kustannukset kasvavat.

Miksi sitten emme voisi edetä nykymallin evoluution mieluummin kuin revoluution kautta? Siksi, että muutokset ovat silloin liian hitaita. Istuin vuosina 2005-2012 Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, ja yritimme koko sen ajan saada terveyskeskusjonot purettua. Ulkoistamista ei saanut tehdä, koska poliittinen vasemmisto vastusti, vaikka ihmiset jonottivat viikkotolkulla. Päätöksenteon henki oli se, että mieluummin annettiin sairauksien pitkittyä kuin ihmisten hakeutua ”pahaksi koetulle” yksityiselle lääkäriasemalle ulkoistettuun hoitoon. Vasta kun vuosikausien väännön jälkeen saimme vaihdettua myös asiaa esittelevän virkamiehen, alkoi tapahtua. Ulkoistamisia tehtiin, mutta samaan aikaan parannettiin myös julkisen puolen johtamista. Tilanne lähti parempaa päin ja hyvä niin, mutta monenkohan ihmisen sairaus ehti pahentua noiden vuosien aikana, jos tosiaan oli enää edes hengissä?

Uudessa sote-mallissa on jo lähtökohtana se, että palvelun tuottajien kirjo on laajempi. Ei olla enää vain yhden palveluntuottajan varassa. Silti mihinkään massiivisiin yksityistämisiin ei olla menossa. Valtioneuvoston arvioissa terveydenhoitopalvelujen odotetaan kasvavan yksityisellä puolella 6 prosentista 13 prosenttiin ja sosiaalipalvelujen 32 prosentista 39 prosenttiin vuoteen 2024 mennessä.

Ensimmäisinä muutosvuosina syntyy ilman muuta kustannuksia päällekkäisistä toiminnoista, it-järjestelmistä ja palkkaharmonisoinneista. Näihin on vielä saatava rahoituspäätökset valtiolta, jotta nimenomaan alku saadaan pohjustettua kunnolla.

Mikään malli ei ole täydellinen, mutta päätöksiä on joskus kyettävä tekemään myös epätäydellisissä olosuhteissa. Ja sellaista uudistusmallia tuskin löytyykään, joka kelpaisi kaikille. Toivon, että tulevien viikkojen aikana saadaan vielä vastaukset avoimiin kysymyksiin ja enemmistö kansanedustajista päätyy positiiviselle kannalle. Nyt on jo aika mennä eteenpäin.

Nuorten lisääntyneisiin huumekokeiluihin puututtava pikaisesti

Kirjoitus on julkaistu alun perin Länsiväylä-lehdessä 12.5.2018

Nuorten alkoholinkäyttö on tutkimusten mukaan vähentynyt, mutta esimerkiksi nuuskan ja kannabiksen kokeilut ovat lisääntyneet. Tuoreesta kouluterveyskyselystä käy ilmi, että pääkaupunkiseudun lukiolaisista noin viidennes on kokeillut laittomia huumeita vähintään kerran. Suhtautuminen on vielä suvaitsevampaa ammattioppilaitoksissa. Niissä jopa yli 35 prosenttia vastaajista ilmoitti hyväksyvänsä marihuanan ja kannabiksen polton.

Päihteiden käytön muutokset nähdään myös jätevesitutkimuksista. Niiden mukaan Suomi on amfetamiinin osalta yksi Euroopan kärkimaista, ja Espoossakin metamfetamiinin käyttö on moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Erityyppiset huumeet ovat meitä kaikkia lähellä, sillä esimerkiksi Matinkylän alueella yli 40 prosenttia nuorista tietää, mistä niitä voisi halutessaan saada. Alkuvuodesta uutisoidun jutun mukaan (LV 28.1.) marihuanaa oli välitetty satoja grammoja kymmenille alaikäisille ja nuorille aikuisille Espoon alueella. Tyypillinen huumeita välittävä henkilö ei ole enää kouluportin ulkopuolella seisova vanhanaikainen diileri, vaan huumeet leviävät kaveripiirissä. Osa nuorista rahoittaa omaa käyttöään myymällä huumausaineita edelleen, ja nuorin kiinnijäänyt välittäjä on ollut vain 12-vuotias (LV 3.2.).

Vanhempien ei pidä olla liian sinisilmäisiä, vaan asia on otettava puheeksi, jos nuoren käyttäytymisessä näkyy muutoksia. Oppilaitoksissa terveydenhoitajien, psykologien ja kuraattorien olisi hyvä olla läsnä ja saatavilla myös vastaanottohuoneen ulkopuolella. Näin kynnys hakeutua hoitoon madaltuisi ja tulisi oikea-aikaiseksi. Tässä tarjoutuu myös meille poliitikoille vastuu huolehtia siitä, että apua on tarjolla riittävästi. Niin ikään nuorten harrastusmahdollisuuksien tulee olla riittävän monipuolisia ja matalakynnyksisiä, jotta ylimääräistä aikaa ei ryhdytä täyttämään vääränlaisilla asioilla.

Vaikka viime aikoina on kuultu myös toisenlaisia vaatimuksia, on huumeiden käytön rangaistavuus säilytettävä myös jatkossa. Se pitää kynnyksen erilaisten kokeilujen suhteen korkealla. Huumeita ei pidä hyväksyä osaksi nuoren elämää, ja siihen voimme me kaikki osaltamme vaikuttaa.


Pia Kauma 
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok)


Joel Vanhanen 
Nuorisovaltuuston pj. 

EU-rahoitus sidottava demokratian kunnioittamiseen

TIEDOTE 9.5.2018

Vapaa julkaistavaksi heti

Eduskunta keskustelee keskiviikkona Euroopan komission esityksestä unionin rahoituskehykseksi vuosille 2021-2027. Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma kiittelee esitystä erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen huomiomisesta ja peräänkuuluttaa unionilta jämäkkää otetta demokraattisten arvojen puolustamisessa sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella.



”En kannata EU-budjetin kasvattamista, mutta jos näin tehdään, on ehdottoman tärkeää huolehtia siitä, että lisäykset käytetään järkeviin kohteisiin. Esimerkiksi Erasmus+ -ohjelman kaksinkertaistaminen on komissiolta tulevaisuuteen katsova avaus ja edistää nuorten kansainvälisiä koulutus- ja työmahdollisuuksia. Tämä luo erinomaista maaperää erilaiselle innovaatio- ja yritystoiminnalle”, toteaa Kauma.



”Hyvää esityksessä on myös rahoituksen sitominen oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Tällä hetkellä esimerkiksi Unkarissa rajoitetaan lehdistönvapautta hallituksen toimesta, ja Puolassa vaarassa on oikeuslaitoksen riippumattomuus suhteessa hallitseviin poliitikkoihin. Unionin ei pidä missään nimessä katsoa tällaista läpi sormien. EU:n perusoikeuskirjassa todetaan yksiselitteisesti, että unioni rakentuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille”, muistuttaa Kauma.



Kauman mukaan myös äänioikeuden väliaikainen rajoittaminen EU:n huippukokouksissa tulee pitää keinovalikoimissa, mutta hän sanoo pitävänsä rahoituksen eväämistä nopeampana ja tehokkaampaan keinona puuttua epätoivottuun kehitykseen jäsenvaltion sisällä.

”EU:n jokaisen jäsenmaan tulee pitäytyä tiukasti läntisten ja demokraattisten arvojen puolustamisessa etenkin tällaisena aikana, kun yksinvaltaiset johtamistavat aiheuttavat ongelmia eri puolilla maailmaa. Mikäli kehitys jossakin jäsenvaltiossa lähtee väärään suuntaan, tulee siihen tarvittaessa voida puuttua myös rahoituksen keinoin”, Kauma sanoo.



”Olisi vaikea perustella rahoituksen pitämistä ennallaan tilanteessa, jossa jäsenvaltio ei enää sitoudu yhteisesti määriteltyjen käytäntöjen ja tavoitteiden noudattamiseen. Toivon, että komission esitys menee läpi ja että rahoituksen jäädyttämistä myös todella käytetään, kun tarve vaatii. Samalla unioni muistuttaa kaikkia sen jäsenvaltioitaan siitä, mitä varten se on perustettu: edistämään rauhaa, vapautta ja demokratiaa”, päättää Kauma.



Lisätietoja:

Pia Kauma
050 574 6764

Kesälomien siirron vaikutusten arviointi ei saa jäädä tähän

Kokoomuksen kansanedustajat Pia Kauma ja Lenita Toivakka ovat tyytyväisiä työ- ja elinkeinoministeriön eilen julkaistuun selvitykseen kesälomien siirron vaikutuksista matkailuun. Selvityksen mukaan koulujen kesälomien siirto kahdella viikolla eteenpäin lisäisi matkailutuloja kesäkuukausina noin 219 miljoonaa euroa ja lisäisi henkilöstötarvetta 1300 henkilötyövuodella.

”Ministeriön selvitys vihdoin konkretisoi sitä mitä matkailualalla on puhuttu jo pitkään. Lomien siirrolla olisi positiivisia vaikutuksia erityisesti kotimaanmatkailuun ja se parantaisi myös ulkomaisille matkailijoille tarjottavien palveluiden laajuutta ja saatavuutta. Puhumme alasta, jossa on kasvupotentiaalia ympäri maata.”, Toivakka linjaa.

Matkailualan lisäksi kesälomien siirtämisellä olisi positiivisia vaikutuksia perheiden arkeen.

”Kesälomien siirrolla olisi merkittäviä vaikutuksia myös perheiden käytännön elämään. Työelämässä aktiivisinta loma-aikaa ovat heinä- ja elokuu, ja olisi perheiden yhdessäolon kannalta luontevaa, että koululaisten lomat ajoittuisivat samalle aikavälille. Yhä useampi suomalainen myös työskentelee kansainvälisten tehtävien, esimerkiksi ulkomaankaupan parissa, joten loma-aikojen olisi sikälikin järkevää osua yhteen yleiseurooppalaisten käytäntöjen kanssa”, Kauma sanoo.

Ministeriön raportissa esitetään tarpeellisia jatkoselvitystarpeita liittyen kuluttajakäyttäytymiseen, matkailuyritysten kapasiteettiin, sekä koulujen loma-aikojen siirtojen vaikutusten arviointiin.

”On erityisen tärkeää, että selvitystyö ei jää tähän, vaan kesälomien siirtoon tarvittavat toimenpiteet ja niiden vaikutusten arviointi selvitetään perusteellisesti. Mikäli löydämme niin kouluille, perheille, kuin elinkeinoelämällekin sopivan ratkaisun, olisi se järjetöntä jättää käyttämättä.”, edustajat päättävät.

Lisätietoja:

Pia Kauma
pia.kauma@eduskunta.fi
+358 50 574 6764

Lenita Toivakka
lenita.toivakka@eduskunta.fi
+358 469 207 629

Apteekkitoiminnan vapauttaminen alentaisi hintoja ja parantaisi palvelua

Kirjoitus on julkaistu Länsiväylä-lehdessä 14.4.2018.

Länsiväylä uutisoi apteekkialan reviiririidasta Espoossa otsikolla ”Vihreää valoa Jorviin sijoittuvalle apteekille” (LV 7.-8.4.). Kyse on Jorvin sairaalan yhteyteen perustettavasta apteekista, jota ei ole vielä voitu perustaa, koska kaikki Espoossa toimivat apteekkarit yhtä lukuun ottamatta ovat hakeneet valitusta. Alkuperäisen oikaisuvaatimuksen mukaan apteekkarien mielestä uusille apteekeille ja yöaikaan avoinna olevalle apteekille ei Espoossa ole tarvetta.

Yli 20 vuotta Espoossa asuneena olen eri mieltä. Kaupungista puuttuu yöaikaan avoinna oleva apteekki.

Riita sairaala-apteekista on kuitenkin vain oire isommasta ongelmasta. Alaa on vietävä eteenpäin, kuten on tehty muualla Euroopassa. Apteekkien perustaminen on meillä raskaasti säänneltyä ja lääkkeiden hinnat ovat korkeat. Nykyisinhän lääkkeiden hintoja säännellään siten, että hintojen on oltava jokaisessa apteekissa samat, eivätkä apteekit siten kykene kilpailemaan hinnoilla. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa apteekkien lukumäärä lisääntyi kilpailun vapauttamisen jälkeen, ja hinnat alenivat.

Myös omistusta voitaisiin vapauttaa, kuten on tehty esimerkiksi Italiassa. Tällä hetkellähän vaatimuksena on proviisorin koulutus, vaikka farmasian ammattitaitoa voi toki edellyttää toiminnassa mukana olevilta myös muulla tavoin. Liian tiukat säännökset saattavat vaikeuttaa pääomien saamista, ja tätä kautta pitkäaikaista toiminnan kehittämistä esimerkiksi ketjuliiketoiminnan kautta.

Sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä avautuu myös apteekeille kehittämismahdollisuuksia. Apteekit voisivat tulevaisuudessa toimia terveydenhuollon lähipalvelupisteinä tarjoten esimerkiksi rokotuspalveluita, diagnostiikkaa ja hoitajapalveluita. Suomen apteekkijärjestelmää tulisikin pikaisesti kehittää siten, että asiakkaan ja potilaan etu nostetaan etusijalle ja yrittämisen mahdollisuuksia lisätään.