Työ ja toimeentulo

Työnteon tulee aina olla kannattavampaa kuin joutenolon. Kansakunnan menestys rakentuu vain työn, yrittämisen ja koulutuksen varaan.

Kaiken perusta on vakaa ja terve talous. Ei voi syödä enempää kuin tienaa, eikä ole reilua jättää lapsillemme perinnöksi suurta velkaa. Vakaa talous rakentuu siihen, että mahdollisimman moni työkykyinen ja työhaluinen pääsee töihin.

Työllisyysasteemme on tällä hetkellä noin 72,5 prosenttia, mutta sen pitäisi olla 75 ja ylikin. Mitä enemmän ihmiset ovat töissä, sitä enemmän yhteinen ”kakkumme” kasvaa. Vastaavasti sosiaalietuuksiin kuluu silloin vähemmän rahaa. Työllisyysasteen kasvattaminen on aivan ydinkysymys Suomen tulevan kehityksen kannalta, koska se ratkaisee sen, mihin meillä on rahaa. Tarvitaan talouskasvua, innovaatioita, ulkomaisia investointeja, koulutusta ja tutkimusta, työn perässä muuttamista sekä työvoimapolitiikan uudistamista.

Työelämää ja sosiaaliturvaa tulee uudistaa. Sosiaaliturvajärjestelmämme on kuin tilkkutäkki, josta on tullut liian monimutkainen.

Luulisi työntekemisen olevan aina itsestään selvästi kannattavampaa kuin sen että ei tee työtä, mutta valitettavasti näin ei aina ole. Jos on työtön, niin pienenkin työsuorituksen tekeminen voi hidastaa työttömyyskorvauksen tai muun sosiaalituen saamista useilla viikoilla. Kun vuokrat ja laskut on kuitenkin maksettava ajallaan, voi olla niin, ettei työtä silloin ole kovin houkuttelevaa ottaa vastaan. Rahan saaminen tilille kestää liian pitkään.

Koulutus ja tutkimus ovat kaiken ydin

Suomalainen peruskoulu on hyvässä maineessa, mutta huolenaiheitakin on. Perustaidot, kuten lukeminen ja matematiikka ovat yhä useammalla huonolla tolalla. Myös koulupudokkaiden määrä on kasvanut. Uudistuksia tulee tehdä, mutta sillä tavoin, että kaikki pysyvät mukana. Toisaalta myös lahjakkaat lapset on huomioitava. Erityisesti meidän on järjestettävä ammatilliseen koulutukseen riittävästi opettajia, jotta opetusryhmät eivät olisi liian suuria ja oppilaat liiaksi oman aktiivisuutensa varassa. Lukiota uudistettiin äskettäin, mutta siellä tärkeää on pitää huoli siitä, ettei polku korkeakouluihin katkea niillä, jotka eivät vielä motivoituneet opiskelusta lukiovaiheessa tai jostain syystä eivät voineet panostaa siihen. Yliopistoihin pitää päästä edelleen pääsykokeilla ja muita polkuja pitkin. Myös tutkimus tarvitsee riittävän rahoituksen.

En kannata isäkiintiöiden lisäämistä vanhempainvapaissa

Työn ja perhe-elämän yhdistämisessä tärkeintä on lisätä joustavuutta. Erilaiset osa-aikatyöt ja projektit on kyettävä yhdistämään vanhempainrahaan, ja rahaan voisi olla oikeus pidemmällä ajanjaksolla. Joskus vapaa voi olla tarpeen vaikka silloin, kun lapsi aloittaa koulun. En kannata yksinomaan isille varattujen kiintiöiden kasvattamista hoitovapaissa. Minusta perheet tietävät parhaiten itse, kuka perheessä jää pientä lasta hoitamaan. Vaikka puhutaan nuorten naisten työelämän tasa-arvon vahvistamisesta, mikä varmasti on osin tottakin, kyse on kuitenkin perheiden itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta. Miesjohtajien esimerkki toimii parhaiten. Kaikkea tekemistä ei kannata muutenkaan pakata ruuhkavuosiin. Täyspäiväiseen työhön ehtii myöhemminkin. Tärkeintä on, että pitää ammattitaitoaan yllä ja osallistuu työelämään ja on aktiivinen omalla tavallaan. Ja miksi vanhempainvapaan/perhevapaan pitäisi koskea vain pienen lapsen hoitamista? Myös oman, ikääntyvän vanhemman hoitoon voi tarvita vapaata ja ehkä rahallista tukeakin?

Ammatin vaihtamiseen pitää kannustaa myös myöhemmällä iällä

Nykyään jo 40-50 -vuotiaat näyttävät olevan liian vanhoja moniin työtehtäviin. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että työelämässä pitäisi jaksaa yhä pidempään. On aika rankka ajatus, että jos ihminen valmistuu vaikka akateemisesta koulutuksesta 25-30 -vuotiaana, hänen parasta ennen -päivämääränsä alkaa olla ohi siinä vaiheessa, kun täyttää 45. Monet rekrytoijat sanovat, että johtotehtävissä arvostetaan kyllä myös senioriteettia, mutta toivoisin tämän näkyvän vähän paremmin käytännössä. Hyvän osaamistaustan omaava yt-neuvotteluissa ulos joutunut ihminen saattaa jäädä pyörimään omien verkostojensa varassa pitkäksi aikaa. Työttömän pitäisikin pystyä opiskelemaan työttömyystuvan varassa pidempään, esimerkiksi kaksi vuotta, jolloin hyvän pohjatutkinnon omaava voisi opiskella uuden ammatin sellaiselta alalta, jolla on työvoimapulaa.

Tässä muutamia esimerkkejä tarvittavista uudistuksista:

Vaikka työn verotusta on jo kevennetty, tällä tiellä tulee jatkaa ja erityisesti työn verotuksen progressiota tulee keventää.

Opiskelijoiden työnteon tulorajojen ylärajaa on nostettava 12 000 eurosta Ruotsin, Norjan ja Tanskan tasolle eli noin 19000 euroon vuodessa.

Työttömien työttömyysturvan suojaosaa on nostettava 300 eurosta. Yksi vaihtoehto olisi toteuttaa se liukuvasti siten, että se saavuttaa maksimin 600 euroa, kun työttömyyttä edeltävät kuukausitulot ovat olleet 5000 euroa/kk.

Vuoden 2019 alusta tullut mahdollisuus opiskella työttömyysturvalla 6 kuukautta tulee nostaa kahteen vuoteen, ja siihen tulee sallia tutkinnon suorittamismahdollisuus. Ehtona olisi kouluttautuminen alalle, jolla on työvoimapulaa sekä se, että olisi työmarkkinoiden käytettävissä.

Yksinyrittäjiä auttaisi mm. arvonlisäverovelvollisen toiminnan alarajan nosto 20 000 euroon ja liukuen poistuvan alarajahuojennuksen yläraja 50 000 euroon. Edelliset muutokset tulivat voimaan vuonna 2016. Lisäksi pitäisi esimerkiksi voida vähentää lastenhoitajan kustannukset.

Aivan pienimpiä eläkkeitä lukuunottamatta eläkkeistä maksetaan useilla tulotasoilla enemmän veroa kuin saman suuruisesta palkkatyöstä. Nämä, samoin kuin raippavero tulee korjata.

Ay-liikkeen liian hallitseva rooli tulee päivittää muuttuneeseen maailmaan. Sen sijaan, että keskitytään liiaksi jo olemassa olevien etuuksien puolustamiseen, tulee keskittyä myös työttömien auttamiseen. Monista asioista voitaisiin sopia joustavammin työpaikoilla suoraan. Poliittisten lakkojen osalta voitaisiin siirtyä muiden Pohjoismaiden suuntaan ainakin lyhentämällä niiden sallittua kestoa.

Työvoiman tarveharkinnasta tulee luopua. Koodaajista ja monista muista asiantuntijoista on pulaa eikä niitä löydy Suomesta riittävästi, joten tätä sääntelyä tulee lieventää.

Listaa voisi jatkaa. Kirjoittamistani kannanotoista näiltä sivuilta löytyy lisää ajatuksia, mitä on jo tehty ja mitä vielä voitaisiin tehdä. Vaihtoehtoja on.

 

Pia sosiaalisessa mediassa