Hyvä elämä

Jokaisen tulee saada hoivaa, hoitoa ja tukea, kun niitä tarvitaan. Inhimillisyys ja hyvä laatu ovat palveluiden ohjenuora.

Hyvä elämä merkitsee jokaiselle hiukan eri asiaa, mutta turvallisuuden ja riittävän toimeentulon lisäksi siihen kuuluu mahdollisuus toteuttaa itseään ja unelmiaan monipuolisesti. Elämän ei pitäisi olla kenellekään pelkkää puurtamista. Aikaa pitää olla myös palautumiseen, lepoon ja ihmissuhteisiin. Puhdas luonto, liikunta ja kulttuurin koko kirjo luovat hyvinvointia. Kestävän kehityksen periaatteisiin kuuluu sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus taloudellisen ja ekologisen rinnalle.

Vanhusten hoivakotien ja kotihoidon puutteet on perattava perusteellisesti ja korjattava

Tänä keväänä hoivakotien puutteet vanhusten hoidossa ovat olleet kaikkien huulilla. On käytävä läpi, missä kohtaa on toimittava toisin. Työ hoivakodeissa on rankkaa, joten on varmistettava oikea määrä työntekijöitä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sama koskee vanhusten kotihoitoa. Vaikka työvuoroja ja toimintaa suunnitellaan nykyään yhä paremmilla menetelmillä, hoitajien vaihtuvuus on suurta eikä yhdellä hoitajalla ole usein montaakaan minuuttia aikaa vanhukselle. Se kuormittaa sekä hoitajia että hoidettavia. Yksi hoitajien aikaa vievä asia on tietotekniikka. On liian monta erilaista sovellusta, johon pitää päivittää tietoja. Kaikki työ tietokoneella on pois varsinaisesta hoitotyöstä. Myös johtamisessa on usein toivomisen varaa.

Koska hoitajista on pulaa, on henkilömitoitusasiat mietittävä kokonaisuutena. On esimerkiksi laskettu, että jos hoivakoteihin säädetään sitova hoitajamitoitus 0,7, lisätarve on yli 4000 hoitajaa. Jos siis säädämme tämän mitoituksen sitovasti vain hoivakoteihin, seurauksena voi olla entistä suurempi vajaus kotihoidossa. Lähihoitajista ja sairaanhoitajista erityisesti vanhustenhoidossa on pulaa, joten alan houkuttelevuutta tulee lisätä samoin kuin koulutuspaikkoja. Myös ulkomailta on pystyttävä saamaan hoitajia. Erityisen huolissani olen niistä vanhuksista, jotka ovat kotona niin huonokuntoisina, että heidän elämänsä rajoittuu sängyssä makaamiseen. Kun väestömme harmaantuu, tarvitsemme uudenlaista ajattelua, jotta hoitajia saadaan myös avustaviin tehtäviin. Omaishoitajat tekevät hekin arvokasta työtä, mutta tämä työ jää usein huomiotta. He tarvitsevat apua ja paikkoja, johon hoidettavan voi jättää lyhyaikaiseenkin hoitoon. Vapaapäivien toteutuminen on erittäin tärkeää.

Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on meidän kaikkien tehtävä

Tämän kevään tutkimusten mukaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä on vähentynyt. Suunta on hyvä, mutta jokainen menetetty nuori on liikaa. Koulua kokonaan käymättömien lasten määrä on kasvussa. Monta kertaa taustalla on koulukiusaamista, johon ikävä kyllä emme vieläkään aina osaa puuttua riittävän tehokkaasti. Koulujen ja lastensuojelun yhteistyön on toimittava, mutta suuri vastuu on tietenkin myös lasten vanhemmilla. Tänä päivänä perheissä syrjäydytään jo kolmannessa polvessa, joten kotoa saadulta mallilla on suuri merkitys. Huolenaihe ovat myös nuorten mielenterveysongelmat. Tarvitsemme matalan kynnyksen psykologin ja terveydenhoitajan palveluita kouluille. Digitalisaatio ja nettimaailma eivät ole pelkästään hyvästä. Toisaalta myös kotoa ja netistä saatu menestymisen malli voi tuottaa ahdistusta, josta pojat ja tytöt oireilevat eri tavoin. Tällä hetkellä olen eniten huolestunut pojista, jotka eivät juuri puhu ja jotka eivät oikein löydä paikkaansa. Kaiken kiireen keskellä nuorten heikkojen signaalien havaitseminen on vaikeaa. Meidän pitää malttaa pysähtyä ja kohdata nuori silloin, kun hän tarvitsee apua. Perheet tarvitsevat täysin kännykkävapaata aikaa!

Satsaukset liikuntaan ja kulttuuriin tulevat moninkertaisina takaisin

Hyvään elämään kuuluu myös puhdas luonto, kulttuurin koko kirjo ja liikunta. Poliittisina päätöksinä se tarkoittaa, että meidän pitää kaupunkirakenteen suunnittelussa jättää riittävästi tilaa viheralueille ja puistoille. Kulttuuripuolella esimerkiksi musiikkikasvatus on Suomessa korkeatasoista, mutta ei olisi sitä ilman julkisen sektorin tukea. Julkinen tuki on kulttuurin kivijalka, mutta rinnalle tarvitaan myös erilaisia yksityisen tuen malleja.

Erilaiset taiteen muodot ja liikunta eivät ole toistensa kanssa kilpailevia, vaan toisiaan täydentäviä. Esimerkiksi Espoossa olemme huomanneet, että kirjastot tai vaikkapa Leppävaaran uimahalli, yli 68-vuotiaiden senioriliikuntakortti, Tapiolan jääpuisto ja erilaiset liikuntatilat ovat erittäin pidettyjä asukkaiden keskuudessa, vaikka aina kaupunginvaltuuston kokouksessa keskustellaankin vain niiden aiheuttamista kustannuksista. Satsaukset kulttuuriin ja liikuntaan tuovat moninkertaisena investoidut euronsa takaisin.

 

 

 

Pia sosiaalisessa mediassa