Kuka huolehtii nuoren turvallisuudesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta työpaikoilla?

Jokunen viikko sitten nousi uutisotsikoihin Classic Pizza –niminen yritys ja se, onko siellä nuorten työsopimuksia noudatettu lain kirjaimen ja hengen mukaan. Tällaisissa uutisissa täytyy aina olla tarkkana, kuinka suurelta osin kyse on oikeutetuista huolista vai vain joistakin yksittäistapauksista. Tai peräti siitä, että harmistuneet kilpailijat vain negatiivisen julkisuuden kautta yrittävät mustamaalata menestyvän yrittäjän mainetta. Kriittinen lehdenlukija toki ymmärtää, että asiat eivät aina ole ihan yksiselitteisiä ja että kaikkia yksityiskohtia ei yksityinen työnantajakaan voi kertoa julkisuuteen.

Olen omien parikymppisten lasteni kanssa käynyt jo monena vuonna keskustelua siitä, mitä he ja heidän ystävänsä ovat työ- ja kesätyöpaikoissaan kokeneet. Monet työnantajat toimivat hyvin ja asiallisesti, mutta onpa esiin noussut niitäkin, jotka nostavat toimintatavoissaan karvat pystyyn. Riittäviä ruokailutaukoja ei ole, työvuoroja hoidetaan liian pienellä henkilömäärällä ja palkanmaksua pitää odottaa liian pitkään. Esimiestaidot ovat monin paikoin aivan hakusessa, ja lusmujen työntekijöiden annetaan kuormittaa ja torpedoida muiden töitä aivan liian kauan.

Nuorten työehtoihin ja jopa työturvallisuuteen liittyvät kysymykset nousevat esiin erityisesti kesäisin, kun moni nuori kerryttää ensimmäisiä kokemuksiaan työelämästä erilaisten kesätöiden kautta. Onko julkisuuteen nousseissa työnantajissa kyse vain yksittäistapauksista vai mikä on tilanne nuorten työpaikoilla laajemmin ottaen? Ja nostavatko nuorten kesätyöpaikat vain esiin epäkohdat, joita vallitsee laajemmin koko toimialalla myös muiden kuin nuorten osalta?

Muutaman puhelinsoiton jälkeen kävi ilmi, että esimerkiksi kesällä 2015 Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelutarkastajat valvoivat noin kuuttakymmentä työpaikkaa, joissa työskentelee nuoria kesätyöntekijöitä. Viidenneksellä valvotuista työpaikoista todettiin puutteita palkan määrässä tai vuosilomapalkan maksamisen ajankohdassa. Työterveyshuolto puuttui puolelta tarkastetuista työpaikoista. Lisäksi epäselvyyksiä havaittiin työvuoroluettelojen laatimiseen liittyvistä pelisäännöistä.

Eteläsuomalaisiin ravintola-alan yrityksiin tehdyissä tarkastuksissa vuonna 2015 ja 2016 yhteensä 169 jäi kiinni liian pienen palkan maksamisesta. Tarkastuksissa toimintaohjeita tai kehotuksia saaneista useampi kuin joka kymmenes ravintola maksoi työntekijöilleen liian vähän palkkaa. Lisäksi tarkastuksissa löydettiin muun muassa luvatonta työvoimaa ja vaarallisen korkeita työskentelylämpötiloja.

Ravintola-alan lisäksi myös rakennusala on toimiala, jonne nuoret pääsevät suhteellisen helposti töihin. Siinä mielessä myös sitä kannattaa hiukan tutkia. Kävi ilmi, että maaliskuussa 2015 Helsingin poliisilaitos ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue tekivät valvontaiskun yhteensä 25 Helsingissä sijaitsevalle rakennustyömaalle. Tuolloin havaittiin, että viikonloppuisin monilla työmailla ei ollut lainkaan työmaajohtoa paikalla, ja yhdellä työmaista havaittiin korkealla tapahtuvaa työskentelyä ilman asianmukaisia putoamissuojia. Myös työmaiden sähköjärjestelyissä puutteita, joiden takia sähköiskun vaara oli tavallista suurempi.

On sanomattakin selvää, että lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan tulee olla sellaisella tasolla, ettei kenenkään, mutta varsinkaan työelämässä kokemattomien nuorten työehtoja tai työturvallisuutta voi kiertää porsaanreikien avulla. Ensimmäisten työkokemustensa perusteella nuori muodostaa käsityksensä siitä, millaista työnteko on. Erityisesti rakennusalalla ja teollisuudessa pitäisi olla hyvin tiedossa, että lopputuloksen laatu on suorassa seuraussuhteessa työturvallisuuden noudattamiseen.

Kaikki vastuu ei ole tietenkään vain työnantajilla, vaan kodeissa ja kouluissa tulisi käydä nykyistä tarkemmin läpi työsopimuksen solmimiseen ja noudattamiseen liittyviä kysymyksiä. On tärkeää oppia tunnistamaan työelämässä sekä oikeutensa että velvollisuutensa.

Tämän päivän nuoret elävät monin tavoin turvallisemmassa maailmassa kuin meidän vanhempamme tai isovanhempamme aikoinaan. Toistaalta heiltä myös edellytetään työelämässä olemista paljon pitempään. Jos 70-vuotiaana vielä pitää jaksaa puurtaa, on työelämän jo alusta saakka kyettävä tarjoamaan oikeudenmukaisuuden kokemuksia. Jos tuntee olonsa hyväksikäytetyksi tai vähätellyksi jo työelämän alkutaipaleella, on sillä pitkät jäljet eteenpäin.

Sen laskun maksamiseen osallistumme tavalla tai toisella me kaikki.