Soteuudistus lyhentää uudistusvelkaa

Tavallinen ihminen havahtuu terveyspalveluiden ongelmiin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän jää eläkkeelle tai työttömäksi tai kun perheeseen syntyy pieni lapsi. Työterveyspalveluiden piirissä lääkäriajan on saanut samana päivänä, mutta terveyskeskusaikaa joutuukin nyt odottamaan päiviä tai jopa viikkoja.

Palvelujen saatavuuden lisäksi meillä on toinenkin ongelma. Sosiaali- ja terveyskustannukset ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvulla, ja varsinainen ikääntymiseen liittyvä kustannuspiikki on vasta tulossa. Kun yli 75-vuotiaita on tällä hetkellä puolisen miljoonaa, on heitä 2020-luvun puolella jo 800 000.

Puolueiden kentässä on laaja yhteisymmärrys siitä, että nykyiset kunnat ovat liian pieniä kantamaan sotetaakkaa enää jatkossa. Ratkaisua on yritetty hakea jo pitkään. Runsas kymmenkunta vuotta sitten uudistusta ajettiin Paras-hankkeen nimellä, ja viime eduskuntakaudella ajoimme kuntauudistusta. Tällä kaudella uudistusta viedään eteenpäin niin, että sotepalvelut siirtyisivät 18 maakunnalle, jotka muodostaisivat eräänlaisen hallinnollisen rungon, jonka puitteissa palvelut tarjotaan. Ihminen voisi halutessaan valita yksityisen tai julkisen palveluntuottajan väliltä, tai sitten käyttää sitä, jota tarjotaan. Valinnanvapautta ei olisi pakko hyödyntää.

Uudistuksen luvuista liikkuu erilaisia arvioita, ja valitettavasti monissa niistä on alkuperäisiä numeroita tulkittu väärin. Myös omassa maakunnassani Uudellamaalla ovat jotkut olleet huolestuneita, johtaako tämä uusi malli nyt miljardiluokan kustannusleikkauksiin ja satojen miljoonien eurojen rahoitusvajeeseen jo heti alussa. Alkuvaiheessa tarvitsemme kyllä suuren tukun rahaa etenkin tietojärjestelmiin, mutta tämä mahdollistaa koko homman onnistumisen jatkossa. Myös päällekkäisistä julkisen ja yksityisen puolen toiminnoista syntyy lisäkustannuksia käynnistysvaiheessa. Mitään miljardiluokan palvelujen karsintaa ei silti ole tulossa. Uskallan ennustaa, että hyvin todennäköisesti valtio lähtee rahoittamaan näiden järjestelmien rakentamisen ja päällekkäisyyksien poistamista, ja siitä saadaan päätöksiä myöhemmin.

Suuret kaupungit ovat suhtautuneet epäilevästi uudistukseen, ja vastustus on minusta ymmärrettävä. Viedäänhän niiltä kontrolli oman alueensa palveluihin, ja samalla puolet rahoista. Kun tähän mennessä sotepalvelut on rahoitettu kunnallisveroprosentin kautta suoraan kunnista, täydennettynä valtionosuuksilla, jatkossa rahoitus tuleekin kokonaan valtionosuuksista. Jatkossa valtio siis sääntelee, miten paljon valtionosuuksia millekin maakunnalle on tulossa ja että maakunnat todella pysyvät niille annetuissa kustannusraameissa. Jos eivät pysy, maakuntia yhdistetään. Erityisesti Uuttamaata huolestuttaa se, että pysyykö valtio lupauksessaan, ettei verorasitus nouse ja että rahaa jää riittävästi investointeihin. Kaupungeillehan jää tämän jälkeenkin vielä vastuu kouluista ja kaupunkisuunnittelusta, ja pääkaupunkiseudulla vielä elinkeinopolitiikastakin.

Itse näen niin, että maakuntamalli tuo ainoastaan raamin sille, mitä lähdetään nyt toteuttamaan ja että hyvin tarkkoihin lukuihin ei kannata nyt tuijottaa. Pääasia on oikea suunta, joka on joka tapauksessa parempi kuin nykytilanne. Sitäpaitsi jokainen, joka on joskus jotain firmaa johtanut tietää, että vasta toimeenpano ratkaisee sen, miten hyviin tuloksiin tulemme pääsemään. Johtaminen sekä osaava ja motivoitunut henkilöstö ovat avainasemassa.

Epävarmuudessa eläminen ei tee koskaan hyvää kenellekään. Siksi toivon, että perustuslakivaliokunta antaa valinnanvapauslaista kevään aikana puhtaat paperit, ja pääsemme jo kunnolla suunnittelemaan käytäntöön vientiä. Yhteensä yli 220 000 henkilöä kunnista ja kuntayhtymistä ja 5 000 työntekijää valtion aluehallinnosta on mahdollisesti siirtymässä maakuntiin, joten he odottavat meiltä jo päätöksiä.

Tiedän hyvin, että uudistus ei ole täydellinen ja varsinkin Uusimaa olisi voinut elää myös ilman maakuntauudistusta. Uskon silti, että uudistus on riittävän hyvä. Siitä että ihmiset saadaan hoitoon ajoissa ja että valtio kontrolloi rahankäytön riistäytymistä käsistä, hyötyy Suomen lisäksi myös Uusimaa. Toivonkin, että alueella lähdetään pilotteihin ja otetaan aktiivinen ote uudistamiseen jo alkumetreillä. Täydellistä mallia ei ole, ja koko homman kaataminen veisi meidät taas alkupisteeseen. Se taas ei palvelisi ketään.

Pelkkä sote- ja maakuntauudistus ei tule riittämään kestävyysvajeen korjaamiseksi. Työllisyysaste on saatava ensiksi lähemmäs 75 prosenttia ja myöhemmin vielä tätä ylemmäs. Soten jälkeen meidän pitääkin uudistaa vielä ainakin sosiaaliturvajärjestelmä ja perhevapaat, vapauttaa sopimista työmarkkinoilla sekä uudistaa työvoimapalveluja. Näin aluksi. Soteuudistuksella pääsemme hyvin lyhentämään uudistusvelkaa, joka on jo nyt kasvanut sietokyvyn äärirajoille.

Rangaistuspolitiikan uudistuksille taattava resurssit

Tiedote 16.3.2018
Julkaisuvapaa heti

Oikeusministeri Antti Häkkäsen johdolla julkistettiin tiistaina muistio, jossa esitetään merkittäviä kiristyksiä muun muassa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettaviin rangaistuksiin. Kokonaan uutena rikosnimikkeena väläytetään törkeää lapsen raiskausta, jonka rangaistusasteikko olisi neljästä vuodesta kahteentoista vuotta vankeutta.

”Olen ollut jo pitkään huolissani liian löyhistä tuomioista, joita on nähty erityisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa. Nyt esitetyt muutokset veisivät rangaistuspolitiikkaa enemmän yleistä oikeustajua vastaavaan suuntaan. Kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmää kohtaan on vahvistettava. Hienoa nähdä vihdoinkin konkreettisia toimenpiteitä asiassa, josta lähes kaikki puolueet ovat puhuneet”, kiittelee kansanedustaja Pia Kauma oikeusministerin avausta.

Kauman mukaan nyt on olennaista varmistaa, että välttämättömiin uudistuksiin löytyy riittävästi poliittista tahtoa kevään kehysriihen yhteydessä, kun loppuvuodesta valmistuvan budjetin ehdoista päätetään.

”Rangaistuspolitiikan uudistustarpeet ovat kokonaisuus, josta etenkin hallituksen keskuudessa on tähän saakka vallinnut selkeä yksimielisyys. Kehysriihen lähestyessä tulee varmistaa, että näille uudistuksille löydetään myös tarvittavat resurssit. Rangaistusten koventaminen nostaa kustannuksia, mutta nyt on korkea aika siirtyä puheista toimenpiteisiin”, Kauma vaatii.

”Lakivaliokunnan jäsenenä olen joutunut näkemään rangaistuspolitiikan kehitystarpeet erityisen läheltä. Tuomioiden koventaminen ei ole itseisarvo, mutta tiettyjen rikosten kohdalla liian löyhät tuomiot ovat johtaneet tilanteeseen, jossa rangaistukset eivät ole olleet missään suhteessa siihen kärsimykseen, jota rikosten uhrit ovat joutuneet kokemaan ”, päättää Kauma.

Sote- ja maakuntauudistuksen rinnalle kaupunkiuudistus

Tiedote 10.3.2018
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen espoolainen kansanedustaja Pia Kauma toppuuttelee Uudellamaalla käytävää keskustelua sote- ja maakuntauudistuksen vaikutuksista.

– On selvää, että tämän kokoluokan uudistukseen liittyy riskejä. Riskejä ei pidä vähätellä, mutta ei myöskään paisutella. Uudenmaan tilanteesta on liikkunut tällä viikolla aivan päättömiä lukuja julkisuudessa. Lukuja ei voi lahjoa, mutta niitä voi tulkita väärin. Laskelmat riskiskenaarioista eivät tarkoita leikkauksia, vaan kuvaavat tilannetta, jossa alueella kaikki kehitys loppusi seinään. Tuskin lukujen levittäjätkään uskovat näin tapahtuvan, Kauma arvio.

Kauma muistuttaa, että tuoreimpien maakuntien rahoituslaskelmien mukaan Uudenmaan maakunnalle siirtyvien palveluiden rahoituksessa ei muutosvaiheessa olisi tapahtumassa heilahdusta. Asukaskohtainen muutos on euron verran positiivinen. Kauma myöntää, että käynnistysvaiheeseen liittyy monenlaisia muutoskustannuksia, mutta muutokset myös maksavat ajan kuluessa itsensä takaisin parantuneena tehokkuutena ja tuottavuutena.

– Uudellamaalla on käytössään maan paras osaaminen ja suurin väestöpohja. Olen varma, että täällä onnistutaan rakentamaan maakunta, joka tarjoaa asukkailleen laadukkaat ja kustannustehokkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Suuri väestöpohja luo myös hyvät edellytykset valinnanvapauden toteutumiselle ja kilpailulle. Nykyisiä kuntiin, kuntayhtymiin sekä valtion aluehallintoon hajautuneita toimintoja keskittämällä saadaan vähennettyä hallintoa, kunhan uudistusten toimeenpanolla on tiukat vahtikoirat, Kauma toteaa.

Kauma muistuttaa, että menestyvät kaupungit maailmalle harvemmin itse vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta, vaan ne keskittyvät kaupunkisuunnitteluun, sivistykseen ja elinvoimaan. Sote- ja maakuntauudistuksen rinnalle Kauma toivoo kaupunkiuudistusta. Hänestä kasvupalveluiden järjestämisvastuun jääminen pääkaupunkiseudun kaupungeille oli hyvä päätös, joka antaa entistäkin paremmat edellytykset kehittää kaupunkien työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa.

– Kun sosiaali- ja terveyspalvelut lähtevät kaupungeilta, myös rahoituksesta poistuu puolet. Huoli kaupunkien pärjäämisestä ja kasvun rahoittamisesta on aito ja ymmärrettävä. Oikea lääke ei kuitenkaan ole sote- ja maakuntauudistuksen vastustaminen, vaan uudistusten rinnalla suurten kaupunkien edustajien pitää vaatia hallitukselta kaupunkiuudistusta. Hallituksen olisi käynnistettävä yhdessä kaupunkien kanssa selvitys niistä toimenpiteistä, joilla varmistetaan kaupunkien jatkossakin sykkivän elinvoimaa koko muuhun maakuntaan sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen. Selvityksessä olisi erityisesti tarkasteltava suurten infrahankkeiden ja nopean väestönkasvun rahoitusta, Kauma vaatii.