Matinkylään lukio 50 vuoden odotuksen jälkeen?

Kirjoitus on julkaistu Länsiväylä-lehdessä 28.2.2018.

Lukioiden sijainti ja määrä ovat nyt päättäjien pöydällä. Tilankäyttösuunnitelmassa on 11 suomenkielistä lukiota, joista peräti kolme on ollut tyrkyllä nyt niin trendikkääseen Otaniemeen. Onneksi opetuslautakunta linjasi, että näistä yhtä eli Etelä-Tapiolan lukiota ei sinne vastoin oppilaiden ja vanhempien toiveita siirretä.

Kaikki espoolaiset eivät asu Otaniemessä eivätkä Kehä ykkösen tuntumassa, vaan kaupunki kasvaa eri puolille. Espoossa on viisi suurta aluekeskusta, joten olisi oikeudenmukaista, että alueita kohdeltaisiin tasavertaisesti.

Äskettäin pidetyssä Suur-Matinkylän asukasillassa monet ihmettelivät, miksi alati kasvava Matinkylä on jatkuvasti sivuutettu suunnitelmissa. Kävi ilmi, että lukiota on toivottu jo 1970-luvulta lähtien. Meri-Matin lukio on ollut investointisuunnitelmassa jo vuosikausia, mutta koskaan sille ei näy riittävän rahaa.

Kaitaan lukiolle etsitään uudessa suunnitelmassa tilat Matinkylästä. Jos näin tapahtuu, ei tämä vielä riitä, vaan tarvitaan tuntuvasti enemmän aloituspaikkoja. 50 vuoden odotuksen jälkeen nyt on viimeinkin Matinkylän vuoro.

Lääkkeet lähikaupasta myös yöllä? Jos onnistuu muualla, miksi ei Suomessa?

Me suomalaiset taidamme olla aika kilttiä kansaa. Emme valita, jonotamme sairaanakin pitkiä aikoja ja tyydymme saamaamme palveluun, jos se edes etäisesti täyttää odotuksemme. Onneksi esimerkiksi kaupan alalla on nähty suuria edistysaskeleita norminpurussa viime vuosina. Aukioloaikoja on laajennettu, ja päivittäistavarakaupan hinnat ovat monien tuotteiden osalta halventuneet.

Apteekkialalla kehitys sen sijaan ei ole ollut mittavaa. Apteekkien perustaminen on raskaasti säänneltyä ja ne eivät siksi kykene uusiutumaan riittävän nopeasti asiakkaiden tarpeiden mukaan. Esimerkiksi Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa on äskettäin laadittu aloite myös yöaikaan toimivan apteekin saamiseksi Jorvin sairaalan alueelle. Lähes kaikki seudulla toimivista apteekkareista ovat kuitenkin vastustaneet hanketta. He kykenevät oikaisuvaatimuksin hidastamaan hankkeen toteutumista, vaikka uusi apteekki tulisi palvelemaan tuhansia palvelua tarvitsevia asiakkaita nykyistä tehokkaammin.

Myös lääkkeiden hintasääntelyä olisi syytä tarkastella. Nykyisin lääkkeiden hintoja säännellään siten, että hintojen on oltava jokaisessa apteekissa samat, eivätkä apteekit siten kykene kilpailemaan hinnoilla. Ratkaisuksi on kuluttaja- ja kilpailuvirasto esittänyt enimmäishinnoittelua. Ja ettei homma olisi liian yksinkertainen, hinnoitteluun tuo oman lisänsä myös se, että osa lääkkeistä on korvattavia ja osa ei. Tämäkin omalta osaltaan sotkee hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Ehkäpä koko hinnoittelujärjestelmä kaipaisikin pientä remonttia.

Markkinatalouden kannattajana houkutus olisi lähteä täysin vapaaseen hinnoitteluun, mutta aivan toiseen äärilaitaan siirtyminen ei ehkä sekään olisi järkevää. Harvinaisten sairauksien hoito ja lääkitys ovat kalliita. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vaativa hoito on joka tapauksessa kaikissa oloissa turvattava.

Ja kannattaisikohan myös omistusta vapauttaa, kuten vaikkapa Italiassa? Tällä hetkellä meillä Suomessa vaatimuksena on proviisorin koulutus, mutta voihan farmasian ammattitaitoa edellyttää toiminnassa mukana olevilta myös muulla tavoin. Liian tiukat säännökset saattavat vaikeuttaa pääomien saamista, ja tätä kautta pitkäaikaista toiminnan kehittämistä esimerkiksi ketjuliiketoiminnan kautta.

Ja vielä. Jos joku vielä jaksaa kuulla sanan ”soteuudistus”, niin siinä yhteydessähän avautuu myös apteekeille kehittämismahdollisuuksia. Apteekit voisivat toimia terveydenhuollon lähipalvelupisteinä tarjoten esimerkiksi diagnostiikkaa ja rokotuspalveluita. Tai saisiko olla EKG ja verikoe a la lähiapteekki, s’il-vous-plaît? Eräs edesmennyt lähisukulaiseni olisi ollut tyytyväinen, jos Marevan-lääkitykseen viikoittain tarvittavaa verikoetta varten ei olisi tarvinnut mennä terveyskeskukseen odottamaan omaa vuoroa, vaan homma olisi hoidettu näppärästi lähiapteekissa alusta loppuun.

Apteekkitoiminnan vapauttamisella on varmasti myös vastustajansa. Sen takia sitä ei ole vielä tehty. Vastaan vänkääjien perustelut kannattaa tietenkin kuunnella, mutta apteekkitoiminnan kehittämisestä hyötyisimme me kaikki. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa apteekkien määrä on kasvanut selvästi kilpailun vapauttamisen jälkeen ja lääkkeiden hinnat näissä maissa ovat selkeästi alhaisempia kuin Suomessa.

Elämä on muutenkin riittävän vaikeaa. Saati sitten vakavasti sairaana tai edes flunssaisena. Kuten Lontooseen jokin aika sitten muuttanut ystäväni totesi: ”Mikäpä kätevämpää kuin hakea flunssalääkkeet kätevästi lähikaupasta kello 22.30. Ei onnistuisi Suomessa.”

Niinpä. Miksiköhän?

Apteekkitoiminnan kilpailua lisättävä mahdollisimman pikaisesti

TIEDOTE
23.2.2018
Vapaa julkaistavaksi heti

Kansanedustaja Pia Kauma on tänään perjantaina jättänyt sosiaali- ja terveysministerille kirjallisen kysymyksen liittyen apteekkitoiminnan sääntelyyn ja kilpailun lisäämiseen toimialalla. Kysymyksessä kiinnitetään huomiota muun muassa Jorvin sairaalan alueelle esitettyyn apteekkihankkeeseen, joka on vastatuulessa muutamien apteekkareiden oikaisuvaatimusten takia.

”Millä muilla toimialoilla jo olemassa oleville yrityksille tarjotaan näin suuri valta vaikuttaa siihen, ketkä alalle saavat tulla? Luonnollisesti monet vastustavat kilpailevien apteekkien perustamista, kun siihen tarjotaan mahdollisuus. Jorvin sairaalan alueelle kaavailtu, myös yöaikaan palveleva apteekki voisi kuitenkin vastata tuhansien asiakkaiden tarpeisiin nykyistä tehokkaammin”, kansanedustaja Pia Kauma toteaa.

”Suomen pitäisi ottaa rohkeasti mallia esimerkiksi Norjasta ja Ruotsista, jotka ovat vapauttaneet apteekkitoimintaa kilpailulle ja saaneet siten apteekkien määrää kasvatettua ja lääkkeiden hintoja laskettua. Väitteet siitä, että nykyinen apteekkilupajärjestelmä takaisi parhaiten lääkkeiden saatavuuden, näyttäisivät tilastojen ja kokemusten valossa olevan melko hataralla pohjalla”, Kauma sanoo.

”Soteuudistuksen yhteydessä olisi mahdollista kehittää toimintaa siten, että apteekit voisivat tulevaisuudessa toimia terveydenhuollon lähipalvelupisteinä tarjoten esimerkiksi rokotuspalveluita ja diagnostiikkaa. Niin ikään lääkkeiden hinnoittelua pitäisi mielestäni muuttaa siten, että esimerkiksi kilpailu lääkkeiden hinnoilla tulisi mahdolliseksi”, Kauma päättää.

Työttömyysturvan suojaosan nosto kannustaisi työtöntä

Olen ollut elämässäni työtön kolmessa eri vaiheessa. Tiedän miltä tuntuu, kun vastauksia kymmeniin työpaikkahakemuksiin ei tule tai kun ei pääse edes haastatteluun. Erityisesti työttömyyden alkuvaiheessa työtön haluaa nopeasti päästä kiinni uuteen. Mitä pidemmälle työttömyys etenee, sitä hankalammaksi käy usein myös työnhaku. Usko omiin mahdollisuuksiin hiipuu, jollei joku ole kannustamassa ja rohkaisemassa sekä ”jeesimässä” vähän eteenpäin.

Mutta miten saada aikaan parhaat tulokset? Siis se, että yksittäinen työtön ihminen pääsee takaisin kiinni työelämään ja se, että julkinen talous lisääntyvän työllisyyden kautta pysyy kasassa. Oma kokemukseni yksityissektorilla johtajana ja alaisena on, että positiivisten kannusteiden kautta saadaan yleensä aikaan parhaat tulokset. Niin me ihmiset vain toimimme. Menemme kohti palkintoa.

Palkintoja ja porkkanoita voidaan rakentaa myös kiisteltyyn työttömyysturvan aktiivimalliin, jos halutaan. Mutta muitakin vaihtoehtoja on. Alkuvuodesta 2014 voimaan tulleen uudistuksen mukaan työtön on voinut ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että hänen työttömyysetuutensa määrä pienenee. Työttömyysturvan suojaosan ideana on kannustaa työntekoon kaikissa tilanteissa ja auttaa työtöntä pääsemään takaisin kiinni työelämään esimerkiksi keikkaluontoisten töiden kautta. Uudistuksen ensimmäiset vaikutukset näyttävät rohkaisevilta, ja tarkempia tuloksia saadaan tänä vuonna Valtioneuvoston rahoittaman tutkimuksen kautta.

Jokainen edes hetken työttömänä ollut tietää, että kaikenlaisia töitä ottaisi mielellään vastaan, jos ei uhkana olisi, että työttömyyspäiväraha leikkaantuu merkittävästi tai että työttömyysetuuden maksu keikkatyön vastaanottamisen takia viivästyy. Laskut ja vuokrat on maksettava joka kuukausi.

Suojaosan nosto nykyisestä 300 eurosta 600 euroon voisi tuoda työttömille enemmän mahdollisuuksia vastaanottaa työtä. Valtiovarainministeriö on selvittänyt malleja, jossa suojaosa olisi 400–600 euroa. 600 euron taso maksaisi arviolta 55 miljoonaa euroa. Se voitaisiin toteuttaa kustannusneutraalilla tavalla esimerkiksi siten, että työttömyysturvan perusosan tasoa alennettaisiin 50 sentillä eli 32,4 eurosta 31,9 euroon päivässä.

Toinen vaihtoehto olisi sitoa suojaosa työttömyyttä edeltäneeseen ansiotasoon, jolloin mallissa olisivat mukana ansiosidonnaisella päivärahalla olevat työttömät, ja kannustinvaikutus olisi suhteutettu tasaisemmin eri tulotasoille. Eduskunnan tietopalvelun tekemässä laskelmassa suojaosa nousisi lineaarisesti työttömyyttä edeltäneen rahapalkan mukaan ja se voisi saavuttaa 600 euron enimmäismäärän esimerkiksi 5000 euron kohdalla. Reformin kustannukset olisivat arvion mukaan noin 10 miljoonaa euroa. Lähes kustannusneutraali reformi tässä mallissa saataisiin aikaiseksi esimerkiksi alentamalla ansiosidonnaisen päivärahan kertymäparametreja 45 prosentista 44,8 prosenttiin ja taitekohdalla 20 prosentista 19 prosenttiin.

Työttömyyden hoito vaatii monenlaisia toimenpiteitä, ja yhteiskunnalliselle ilmapiirille tekisi hyvää, jos työttömyyttä lähestyttäisiin vaihteeksi positiivisesti kannusteiden kautta. Siihen suojaosan korottaminen voisi tarjota yhden oivallisen ratkaisuvaihtoehdon.

Lukioiden aloituspaikkoja Espoossa lisättävä

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 1.2.2018.

Espoon lukioverkkoa ollaan nyt uudistamassa. Ennen kuin päätöksiä lukioiden lakkauttamisesta tai siirtämisestä tehdään, on lukion aloituspaikkojen todellinen tarve arvioitava huolellisesti. Samoin se, mihin kouluihin lisäykset tehdään. Tarve uusille paikoille on ilmeinen, koska viime vuosina sisäänpääsyyn edellyttävät keskiarvorajat ovat nousseet hälyttävästi.

Vuonna 2017 alin hyväksytty keskiarvo, jolla pääsi espoolaiseen suomenkieliseen lukioon, oli 7,83. Edellisvuonna alin keskiarvo oli 7,67. Yhä useampi espoolainen nuori jää nyt siis ilman lukiopaikkaa. Esimerkiksi Helsingissä oli viime vuonna kolme suomenkielistä lukiota, jossa keskiarvoraja oli alle 7,5. Alin keskiarvoraja 7,25 oli Vuosaaren lukiossa.

Yliopistoihin päästään jatkossa yhä enemmän pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Jos aloituspaikkoja on liian vähän, osalla nuorista koulupolku saattaa tarpeettomasti katketa jo ennen lukiota. Ainakin kehitys johtaa siihen, että kova kilpailu opiskelupaikoista siirtyy jo yläasteelle. Sitä en todellakaan toivoisi.