Rattijuopumusten ja seksuaalirikosten tuomioita tulisi kiristää

12.11. julkaistu tiedote

 

Aiemmin tänä vuonna julkaistiin oikeusministeriön tutkimus, jolla pyrittiin selvittämään kansan oikeustajua. Viidessä rikostapauksessa seitsemästä väestö tuomitsi teon keskimäärin ankarammin kuin tuomarit.

”Oikeustajututkimus ei ole ainoa lainsäätäjää ohjaava tekijä, mutta se antaa suuntaa yhteiskunnan ajattelutapojen kehittymisestä. Viime vuosina keskustelua ovat herättäneet esimerkiksi useat surulliset rattijuopumustapaukset, jotka ovat johtaneet täysin viattomien sivullisten kuolemaan”, lakivaliokunnan jäsen Pia Kauma toteaa.

Ongelmana on myös se, että tuomioissa jäädään usein kauas maksimirangaistuksista. Törkeiden rattijuopumusten vankeustuomioiden keskipituus on vain 3,6 kuukautta, vaikka enimmäisrangaistus on kaksi vuotta.

”Emme voi eduskunnassa tietenkään puuttua yksittäisiin oikeustapauksiin, mutta voimme lainsäädännön kautta nostaa rikosten minimituomioita”, lakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen sanoo.

”Eduskunnan käsittelyssä oli jo vuonna 2014 lakialoite, jossa vaadittiin tiukempia rattijuopumustuomioita Suomeen. Totesimme tuolloin, että rangaistukset eivät vastaa kansan oikeustajua”, Kauma toteaa.

Edustajien mielestä myös seksuaalirikosten rangaistuksissa olisi syytä tehdä muutoksia ja yleistä linjaa korjata tiukempaan suuntaan. Tällä hetkellä törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä rangaistusasteikko on 1–10 vuotta vankeutta. Törkeissä raiskauksissa minimituomio on kuitenkin kaksi vuotta.

”On vaikea ymmärtää, miksi lapsiin kohdistuva törkeä seksuaalirikos olisi millään tavoin vähemmän tuomittavaa kuin aikuisiin kohdistuva. Tältä osin minimituomio olisi saatava vähintään kahteen vuoteen, mieluiten korkeammalle tasolle”, Tolvanen toteaa.

”Lakivaliokunta kannatti jo viime vaalikaudella alkolukkojen käytön lisäämistä. Näiden pitäisi tulla pakolliseksi jo ensimmäisen rattijuopumustuomion jälkeen. Nykyteknologia mahdollistaa entistä hienovaraisemmat laitteet, jotka voivat havaita alkoholin auton sisällä olevasta hengitysilmasta ilman erillistä puhalluttamista”, Kauma sanoo.

”Rangaistusten riittävän ankaruuden lisäksi meidän on myös käännettävä katseemme uhriin. On varmistuttava siitä, että heidän omaisensa saavat kaiken tarvitsemansa tuen. He eivät saa koskaan jäädä yksin”, Tolvanen toteaa.