Rohkeasti sanoista tekoihin

Ensimmäinen nelivuotiskauteni eduskunnassa on nyt takana. Odotan innolla jatkoa, koska en halua jättää työtäni kesken.

Elämme vaikeita aikoja, ja se näkyy nyt myös yhä useamman espoolaisen arjessa. On tärkeää, että meillä on työtä, koska sitä kautta saamme leivän pöytään ja talouden pyörät pyörimään. Jos minut valitaan, pidän huolen, että tuloista, eläkkeistä ja osingoista jää isompi summa käteen. Sillä tavoin jokainen meistä voi itse valita, millaisten palveluiden, tuotteiden tai investointien kautta elvyttää Suomen taloutta. Velkaantumista ei voi lisätä eikä veroja nostaa enää yhtään.

Teollisuuden lisäksi tarvitsemme lisää työpaikkoja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yrittäjäksi lähtemisen kynnys on meillä nyt liian suuri, koska pienyrittäjän työttömyysturva on lähes olematon. Heikompiosaiset tarvitsevat tukea, mutta sosiaalitukien nykyistä parempi yhdistäminen työntekoon kannustaisi aktiivisuuteen. Yksi tämän eduskuntakauden kokoomuslaisista saavutuksista onkin se, että työtön voi nyt ansaita 300 euroa palkkaa ilman, että menettää esimerkiksi asumistukea. Jatkossa summa voisi olla suurempikin.

Vastuu ja valinnanvapaus kulkevat aina käsi kädessä. Niin myös siinä, millaista tulevaisuutta luomme lapsillemme. Minkä koulun valitsee, missä lääkärissä käy tai missä asuu, kun vanhenee, ovat asioita, joista jokaisella on oikeus päättää itse. Yhteiskunnan on tarjottava vaihtoehtoja eikä pakottaa kaikkia perheitä samaan muottiin.

Ukrainan kriisi ja kansainvälinen terrorismi ovat tuoneet maailman ongelmat lähelle myös meitä. Puolustusvoimat ja poliisi tarvitsevat riittävät määrärahat. Nato-jäsenyyttä ei pidä sulkea pois. Jäsenyyttä on arvioitava siltä kannalta, millaista hyötyä me käytännössä siitä saisimme ja mihin se meitä velvoittaisi.

Eduskuntaan tulee valita yhteistyökykyisiä ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa kantaa ja tehdä päätöksiä, vaikka kaikki eivät niistä tykkää. Pelkät puheet eivät kauan lämmitä. On mentävä rohkeasti sanoista tekoihin.

 

Pia Kauma
kansanedustaja, KTM
toimitusjohtaja (toimivapaalla)
valtuustoryhmän pj.

Ukrainan kriisi herätti henkiin sodan uhan Euroopassa, mutta muistutti samalla diplomatian voimasta

17.4. Verkkouutisissa/Nykypäivässä julkaistu kirjoitus

Pohjoismaiden puolustusministerien viime perjantaina Aftenposten-lehdessä julkaisemassa yhteisartikkelissa todettiin maiden aikovan tiivistää sotilaallista yhteistyötään. Artikkeli ei sisältänyt mitään uutta eikä radikaalia, mutta sen herättämä reaktio Suomessa kertoi paljon. Se muistutti siitä yliherkästä ilmapiiristä, joka maassamme edelleen vallitsee turvallisuuspolitiikasta. Vaihtoehdoista on vaikea puhua avoimesti, kun jopa perinteisestä, ympäripyöreästä retoriikasta lipeämisestä seuraa välitön mediakohu.

Reaktio toikin monelle mieleen viime vuosikymmenen ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” -kohun. Silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies piti syksyllä 2007 puheen, jossa hän analysoi perusteellisesti Suomen ja EU:n puolustuspolitiikkaa muuttuneessa maailmassa. Häkämies arvioi Venäjän nousevan sotilaallisen varustautumisensa myötä entistä painavammaksi maailmanpoliittiseksi toimijaksi.

Puheen ennustukset ovat valitettavasti pitkälti toteutuneet. Ukrainan kriisi on osoittanut, että vaikka kybersodankäynnistä, informaatiosodasta ja uusista sodankäynnin muodoista puhutaan, perinteisen maasodan uhka on edelleen olemassa, eikä Suomellakaan ole varaa tinkiä omasta puolustuskyvystään. Sotilaallisen puolen vastapainona kriisi on nostanut esiin myös diplomatian voiman. Presidentti Niinistö on osoittanut omalla aloitteellisuudellaan Suomen kyvyn toimia välittäjän roolissa ja vuoropuhelun ylläpitäjänä. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj on myös tehnyt koko kriisin ajan aktiivisesti töitä pitääkseen eri osapuolet neuvottelupöydän ääressä. Konfliktin hallitsematon laajentuminen on toistaiseksi vältetty.

Etyjin tekee relevantiksi toimijaksi sen maantieteellinen laajuus. Euroopan neuvosto vei Venäjältä oikeuden äänestää, minkä seurauksena Venäjä ei ole tällä hetkellä mukana muissa eurooppalaisia turvallisuusjärjestöissä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta Helsingissä järjestetystä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ETYK:stä, minkä johdosta Etyjin parlamentaarinen yleiskokous kokoontuu heinäkuussa Finlandia-talolla. Kokouksessa käsitellään eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän tämänhetkisiä haasteita sekä kunnioitetaan vuoden 1975 Helsingin ETYK-loppuasiakirjaa.

Kuten syksylläkin, on Etyjillä edelleen tärkeä rooli Ukrainan tulitauon valvomisessa. Etyjin tarkkailijoiden määrää Ukrainassa ollaan parhaillaan kasvattamassa viidestäsadasta tuhanteen henkilöön. Suomi on ollut tässä 40 maan yhteisprojektissa vahvasti mukana ja tulee olemaan noin 30 tarkkailijalla kolmanneksi suurin yksittäinen osallistujamaa.

Haasteita silti riittää. Pääsy tietyille alueille Itä-Ukrainassa on edelleen ongelmallista, sillä sekä separatistit että Ukrainan armeija ovat rajoittaneet tarkkailijoiden liikkumista. Turvallisuusongelmien vuoksi tarkkailutehtävän laajentaminen on edennyt hitaasti. Ukrainan ja Venäjän välisestä rajasta yli 300 kilometriä on edelleen separatistien hallinnassa ja ilman minkäänlaista Ukrainan viranomaisten valvontaa.

Ukrainan presidentti Poroshenko ehdotti helmikuussa YK:n rauhanturvaajien lähettämistä konfliktialueelle. Venäjä on kuitenkin toistaiseksi vastustanut ideaa. On myös epäselvää, minkälaisella mandaatilla rauhanturvaajat tulisivat alueella toimimaan. Kaikki kansainvälinen apu on kuitenkin tarpeen, sillä Ukrainan kohdalla voidaan jo puhua humanitaarisesta katastrofista. Maassa on jo noin miljoona sisäistä pakolaista, minkä lisäksi yli 600 000 ukrainalaista on paennut konfliktia naapurimaihin.

Yhteenotot Itä-Ukrainassa ovat jälleen kiihtyneet, mikä on aiheuttanut huolta konfliktin eskaloitumisen uhasta. Viimeksi kuluneen vuoden aikana opitut asiat antavat kuitenkin syytä varovaiseen optimismiin. Vaikka voimapolitiikka onkin palannut Eurooppaan, voidaan kriisejä kuitenkin tehokkaasti rajoittaa – tai parhaassa tapauksessa ratkaista – diplomatian keinoin.

Suomen tulee jatkaa vahvaa sitoutumistaan kansainvälisiin rauhanponnistuksiin, sillä muuten saatamme löytää kriisin pian omalta kotioveltamme. Toisaalta samaan aikaan on pidettävä huolta siitä, että oma ulkopoliittinen linjamme pysyy yhtenäisenä. Turvallisuus lähtee omasta puolustuskyvystämme, minkä vuoksi pohjoismaisten puolustusministerien artikkeli osoitti oikeaan suuntaan. Yhteistyön tiivistämiselle on tarvetta, sillä olemme vahvempia, kun emme ole yksin.

 

Kirjoittaja Pia Kauma on kokoomuksen kansanedustaja ja Etyjin turvallisuuskomitean raportoija.

Vanhusten kotihoito ei saa tarkoittaa kotiin hylkäämistä

11.4. Länsiväylässä julkaistu mielipidekirjoitus

 

Aika usein elämän raaka todellisuus paljastuu kunnolla vasta silloin, kun itse käy läpi tiettyä elämänvaihetta. Vauvan valvomisen ja työstressin yhdistämisestä aiheutuvat paineet tulivat itselleni tutuiksi, kun omat lapset olivat pieniä. Nyt kun he ovat jo kasvaneet, tilalle on tullut huoli siitä, miten nuoret aikuiseni löytävät itselleen mieluisan opiskelu- tai työpaikan.

Vanhustenhoidosta olen ollut tekemässä päätöksiä kaupunginvaltuutetun roolissa, mutta vasta omien läheisten kautta on tämäkin asia tullut kunnolla tutuksi. Vuosikymmeniä pitkän yhteiselon jälkeen voi elämältä pudota pohja pois ja terveys alkaa reistailla, kun puoliso menehtyy.

Kotona asuvalle ikäihmiselle on kyllä tarjolla turvaranneketta kaatumisen varalta, maukasta ruokaa voi tilata kotiin ja kotisairaanhoito käy mittaamassa veriarvot. Mutta kuka huolehtii siitä, että muistisairas ja kaatumista pelkäävä vanhus ei eristäydy kotiin kokonaan? Henkistä vireystilaa ylläpitämään tarvitaan omaisia. Mutta tämän päivän hektisessä työelämässä eivät hekään ehdi joka paikkaan, etenkään jos heitä ei ole. Erityisen huolestunut olenkin muistisairaista vanhuksista, jotka ovat täysin yksin.

Lainsäädännössämme on vielä parantamisen varaa.Vapaaehtoistyöstä aiheutuneet kulut pitää voida vähentää verotuksessa. Työttömän ei pidä menettää päivärahoja, jos hän käy lukemassa vanhukselle päivän lehden tai ulkoilemassa tämän kanssa. Omaishoitajien vapaapäivien järjestämiseen on oltava riittävästi turvallisia hoitopaikkoja. Talkootyötä ei saa laittaa verolle. Palvelukotipaikkoja on oltava riittävästi ja niiden pitää olla kohtuuhintaisia.

Listaa voisi vielä jatkaa. Keinot auttamiseen löytyvät, jos löytyy myös päättäjiltä halu ja oikea asenne.

 

Pia Kauma
Kansanedustaja, KTM (Kok.)
Espoo

Suomi ylös suosta. Pienyrittäjistäkö ratkaisu?

Miten tukisit yrittäjyyttä ja etenkin pienyrittäjyyttä? Tähän kysymykseen olen joutunut vastaamaan useita kertoja tämän vaalikampanjan aikana. Olen aina sanonut saman: kysymys ei ole pelkästään yhdestä taikatempusta. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen yrittäjäpoliittisen ohjelman, johon kaikki tulevat hallituspuolueet sitoutuvat.

Meillä on tällä hetkellä jo 10 prosentin työttömyys, josta eräiden arvioiden mukaan 1/3 on suhdanteista riippuvaa ja 2/3 rakenteellista. Teollisuus ja eritoten vientiteollisuus on tähän mennessä ollut iso työllistäjä, jota tarvitsemme jatkossakin, mutta kaikkea ei voi laskea pelkästään sen varaan.

Iso osa kasvusta tulee pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Jo pelkästään yksinyrittäjiä on lähes 170 000. Jos suuri osa näistä uskaltaisi palkata edes ensimmäisen työntekijän, moni henkilö pääsisi leivänsyrjään kiinni. Työllistäminen on kuitenkin kallista ja epävarmaa. Se, että yritykset joutuvat jo tosi pienestä myynnistä maksamaan arvonlisäveron, on raskasta pienelle yrittäjälle. Arvonlisäveron joutuu veloittamaan, jos firman liikevaihto on yli 8500 euroa vuodessa. EU:ssa se on keskimäärin 30 000 euroa ja Briteissä 95 000 euroa. Rajaa pitää nostaa ylemmäs. Pienillä käsityöalan yrityksillä, kuten kampaamoilla, raja voisi olla alempikin, mutta esimerkiksi konepajoilla suurempi, koska sinne tarvitaan yleensä investointeja laitteisiin. Verohuojennuksen ylärajaa nostamalla kikkailua verohyödyllä voitaisiin torjua. Arvonlisäveron maksua voisi myös höllentää siten, että sen joutuisi maksamaan vasta sitten, kun yrittäjä itse on saanut laskustaan maksun.

Aika moni palkkatyössä oleva tai työttömäksi jäänyt ei uskalla lähteä yrittäjäksi, koska silloin saattaa pudota tyhjän päälle. Palkkatyössä olevallahan ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on ollut tähän saakka tuki ja turva, jonka varassa on mahdollista tulla toimeen. Jos yrittäjällä ei ole töitä, hän ei saa kunnollista korvausta oikein mistään. Riski lähteä toteuttamaan unelmaa on liian suuri. Työttömyysturva pitää siis hoitaa kuntoon, että se olisi lähempänä palkkatyössä olevan taloudellista suojaa. Näitä malleja pitää tehdä ja katsoa, mikä olisi toimivin. Myös konkurssilainsäädäntö on saatava ajan tasalle.

Nuorisotyöttömyys on myös ongelma. Mallia korjaamiseen voisi ottaa Ruotsista, jossa valtio maksaa puolet työn sivukuluista, kun yritys palkkaa alle 26-vuotiaan. Toukokuusta lähtien valtio tukee yrittäjiä vielä tätäkin enemmän, sillä 23-vuotiaiden ja nuorempien osalta valtio maksaa jatkossa peräti 2/3 työn sivukuluista. Sivukuluihin lasketaan ne kulut, jotka firma joutuu maksamaan palkan lisäksi eli työttömyysvakuutusmaksun, tapaturmavakuutusmaksun jne. Kun valtio tulee vastaan näissä kuluissa, nuoren työllistäminen ei tule niin kalliiksi. Vastaavasti työuran loppupäässä moni eläkeläinen olisi halukas tekemään keikkahommia eläkkeen lisäksi, jos lisätyötä ei verotettaisi niin rankasti. Viimeksi eilen puhuin tästä vaalitorilla erään laboratoriotyöstä eläkkeelle jääneen kanssa. Hän sanoi olevansa mielellään pari kertaa viikossa avuksi läheisellä terveysasemalla, jos vain palkasta jäisi jotain käteen.

Muitakin yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä on. Esimerkiksi koeaikaa voisi pidentää neljästä kuukaudesta vuoteen, jotta pieni yrittäjä ehtisi kunnolla tutustumaan työntekijään. Myös nuorten naisten työllistämistä voisi helpottaa jakamalla vanhemmuuden kustannuksia muillekin kuin naisvaltaisten alojen työntekijöille. Ruotsissa, jälleen kerran, on tämäkin asia hoidettu veronmaksajien rahastomallilla jo 70-luvulla. Pikkuvauvan ja myöhemmin lapsen hoidosta 10-vuotiaaksi aiheutuu ennen kaikkea äidin työnantajalle kustannuksia, joita kukaan ei korvaa. Naistyönantajien etujärjestö on laskenut, että vauva tulee maksamaan työnantajalle jopa 17 000 euroa, jos nainen ansaitsee noin 3000 euroa kuussa.

Lisäksi tekisin Viron veromallin sovellutuksen Suomeen eli verottaisin voittoa vasta siinä vaiheessa, kun se otetaan pois yrityksestä.

Listaa yrittäjyyttä tukevista toimista voisi vielä jatkaa erilaisilla byrokratiaa purkavilla toimilla, kuten lupaprosesseja nopeuttamalla. Kaikenlaiseen muuhun kuin varsinaiseen asiakastyöhön menee yrittäjältä aivan liikaa aikaa. Ainakaan raportointivelvollisuutta ei pidä enää lisätä.

No miksi näitä toimia ei ole sitten vielä tehty? Sitä minäkin ihmettelen. Jo kuluvalla eduskuntakaudellahan edellä mainitut asiat ovat nousseet sekä hallituspuolueiden että joidenkin oppositiopuolueiden kansanedustajien puheenvuoroissa esiin. Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta mitään ei tehdä. Keskitytään vain epäoleellisiin tai liian pieniin toimenpiteisiin sekä irtopisteiden keräilyyn siitä, mikä puolue minkäkin ajatuksen esittää ensimmäisenä.

En yhtään ihmettele kansalaisten turhautumista poliitikkojen päättämättömyyteen. Uudelta hallitukselta on kerta kaikkiaan löydyttävä yhteisymmärrys. Helmikuun lopussa työttömiä oli jo yli 350 000. Suomi on saatava tästä suosta ylös, ja nopeasti.

Ta passen av IS-terrorister!

HBL:ssä 9.4. julkaistu mielipidekirjoitus

 

Vi har alla läst om de grymma handlingarna av terrororganisationen IS i Syrien och Irak. IS-terrorister ger ingen nåd, inte ens till små barn. Mer än 60 personer har lämnat Finland för att kriga som terrorister. Från väst är de redan 20 000. Dessa personer bildar en allvarlig risk för alla finländares säkerhet, när de återvänder hem.

Till exempel i Kanada kan man frånta passen av en person som tros resa till konfliktområdet för att ansluta sig till IS. Också i Storbritannien kan passen tas bort, men utöver det kan man förhindra jihadister att återkomma till landet under mer än två års tid.

Regeringen måste vidta åtgärder omedelbart för att potientiella terroristers resande kunde begränsas effektivt. Engligt Finlands lag kan man dra tillbaka passet från en människa som med sannolika skäl är skyldig till en brott som kan leda till ett fängelsestraff på minst ett år. Men hur man tillämpar detta på IS-krigare är ändå någonting helt nytt.

Syrien är ett krigförande land, som inte fungerar på ett normalt sätt. Att i sådana förhållanden hitta bevis på brott, till den grad att de håller i domstolen, är inte sannolikt. Det viktigaste för oss alla är att dessa terrorister inte går utan straff och att de inte hämtar terrorism till Finland. De måste ansvara för sina brott inför domstolen enligt justitiestatens principer.

 

Pia Kauma

Riksdagsledamot, OSCE-rapportör

Samlingspartiet, Nyland

Kuka hoitaa vanhempamme, jos emme itse ehdi?

Kun 11 vuotta sitten aloitin kunnallispolitiikassa, päällimmäisenä olivat lapsiperheiden asiat. Aika usein elämän raaka todellisuus paljastuu kunnolla vasta silloin, kun itse käy läpi tiettyä elämänvaihetta. Vauvan valvomisen ja työstressin yhdistämisestä aiheutuvat paineet tulivat itselleni tutuiksi, kun omat lapset olivat pieniä. Nyt kun he ovat jo kasvaneet, tilalle on tullut huoli siitä, miten nuoret aikuiseni löytävät itselleen mieluisan opiskelu- tai työpaikan. Eikä pelkästään näitä, vaan ylipäänsä oman paikkansa elämässä. Niin kai vanhemmat ajattelevat.

Toinen huolenaiheeni on vanhustenhoito, josta olen ollut tekemässä päätöksiä kaupunginvaltuutetun roolissa. Mutta vasta omien läheisten kautta on tämäkin asia tullut kunnolla tutuksi. Vuosikymmeniä pitkän yhteiselon jälkeen voi elämältä pudota pohja pois ja terveys alkaa reistailla, kun puoliso menehtyy.

Kotona asuvalle ikäihmiselle on kyllä tarjolla turvaranneketta kaatumisen varalta, maukasta ruokaa voi tilata kotiin ja kotisairaanhoito käy mittaamassa veriarvot. Mutta kuka huolehtii siitä, että muistisairas ja kaatumista pelkäävä vanhus ei eristäydy kotiin kokonaan? Henkistä vireystilaa ylläpitämään tarvitaan omaisia, jotka eivät kuitenkaan ehdi joka paikkaan tämän päivän hektisessä työelämässä. Erityisen huolestunut olenkin muistisairaista vanhuksista, jotka ovat täysin yksin.

Lainsäädännössämme on vielä parantamisen varaa. Vapaaehtoistyöstä aiheutuneet kulut, kuten puhelin- ja bussiliput, pitää voida vähentää verotuksessa. Työttömän ei pidä menettää päivärahoja, jos hän käy lukemassa vanhukselle päivän lehden tai ulkoilemassa tämän kanssa.

Viimeisen parin vuoden aikana on onneksi myös edistystä tapahtunut. Aiemmin ei juuri sääntöjä ollut. Kenties hämmästyttävin lainsäädäntömme tulkinnan kukkanen on tapaus, jossa TE-keskuksen työvoimatoimisto määräsi karenssia työttömälle, joka lähti palkatta jakamaan ruokaa leipäjonon asiakkaille. Edelleen on silti muutamia sudenkuoppia, joihin voi törmätä. Miten varmistutaan esimerkiksi siitä, ettei vapaaehtoistyötä tulkita palkkatyön korvikkeeksi?

Vapaaehtoisten hoteisiin ei tietenkään kaikkea vanhustenhoitoa voi jättää. Omaishoitajien vapaapäivien järjestämiseen on oltava riittävästi turvallisia hoitopaikkoja eikä talkootyötä saa laittaa verolle. Palvelukotipaikkoja on oltava riittävästi ja niiden pitää olla kohtuuhintaisia.

Vaikka talous on ykkösteema näissä eduskuntavaaleissa, arjen turvallisuus syntyy kuitenkin jokapäiväisistä asioista.

Etyjin aktivoiduttava terrorismin vastaisessa taistelussa

2.4.15 julkaistu tiedote

 

”Ukrainan tilanne on ajanut idän ja lännen suhteet kriisiin, jollaista emme ole nähneet sitten kylmän sodan loppumisen. Terrorismin vastainen taistelu on asia, joka yhdistää kaikkia Etyj-maita Vancouverista Vladivostokiin”, kansanedustaja Pia Kauma (kok.) toteaa.

Kauma toimii Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen raportoijana sotilas-poliittisissa kysymyksissä. Hän kiertää paraikaa Etyj-maiden edustustoja Suomessa. Tavoite on saada kesällä Helsingissä pidettävään kokoukseen esitys siitä, millä tavoin maat voisivat yhdistää voimansa terrorismin kitkemiseksi ja Ukrainan sodan leviämisen estämiseksi.

”Etyjin voima on sen maantieteellisessä laajuudessa sekä siinä, ettei Venäjä ole tällä hetkellä mukana muissa eurooppalaisia turvallisuuskysymyksiä käsittelevissä järjestöissä. Keskustelua tulee käydä myös kaikkia jäsenmaita yhdistävistä uhkista, koska niitä vastaan voimme taistella yhdistämällä voimamme.”, Kauma toteaa.

Parlamentaarinen yleiskokous kokoontuu seuraavan kerran Helsingissä heinäkuussa. Finlandia-talolla järjestettävässä kokouksessa käsitellään eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän tämänhetkisiä haasteita sekä kunnioitetaan vuoden 1975 Helsingin ETYK-loppuasiakirjaa.

Rajat ylittävät uhat ja erityisesti terrorismin torjuminen ovat nousseet viime vuosina Etyjin kärkiteemoiksi.

”Etyjin perusperiaate on laaja-alainen turvallisuuskäsitys, joka pitää sisällään sotilaspolitiikan lisäksi energia- ja ihmisoikeuskysymykset. Kun pohtii Ukrainan tilannetta tai ISIS:iä vastaan käytävää taistelua, niin kaikki nämä ulottuvuudet ovat ilmiselvästi läsnä. Omassa raportissani tuon esiin näitä teemoja esimerkiksi poliisi- ja turvallisuusviranomaisten yhteistyön ja tiedustelutietojen vaihdon näkökulmasta. Ihmisoikeus- ja sananvapauskysymykset ovat olennainen osa tätä keskustelua”, Kauma jatkaa.

 

Lisätietoja
Pia Kauma, puh. +358 50 5746764