Trapetsitaiteilua arvonlisäveron alarajalla

Teimme kansanedustajakollegani Harri Jaskarin kanssa runsas vuosi sitten toimenpidealoitteen pienyritysten arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostosta 50 000 euroon. Perustelumme olivat selkeät: yrityksen perustamisen ja kasvattamisen tulee olla mahdollisimman houkuttelevaa etenkin nyt, kun työttömyys kasvaa.

Nykyisin yrittäjä joutuu maksamaan arvonlisäveroa, jos liikevaihtoa kertyy vuodessa yli 8500 euroa. Jos liikevaihto jää 8500 euron ja 22500 euron välille, arvonlisäveroon voi hakea huojennusta. Tämä ei rohkaise yrittäjyyteen, koska liikevaihdon on oltava alle 700 euroa kuukaudessa ja yrittäjätulon jopa huomattavasti pienempi, jotta yrittäjän alv-raja ei täyty. Käytännössä yrittäjä toimittaa joka kuukausi liikevaihtotietonsa sekä alvin alaiset myynnit ja ostot verottajalle, joka määrää siitä verot. Alarajan ylityksen jälkeen yrittäjä voi tehdä huojennuspyyntöjä viranomaisille – ja toivoa hartaasti, että ne menevät läpi.

Pari viikkoa sitten alvin alarajan nostoon tähtääviin toiveisiimme viimein vastattiin. Vai vastattiinko sittenkään? Valtiovarainministeri Rinne nimittäin esitti alvin alarajan nostamista 8500 eurosta 10 000 euroon eli peräti 1500 eurolla. Tätä esitystä voi pitää melkein yrittäjyyden halventamisena. Kun tehdään jotain vähän oikeaan suuntaan, tehdäänkin niin vähän, että sillä ei ole mitään merkitystä! Alaraja tuli voimaan vuonna 1993, minkä jälkeen sitä ei ole kertaakaan nostettu. Jo pelkästään inflaatiokehitys kohottaisi sen 12 000 euroon.

Näin matalilla alv-rajoilla Suomi on jäänyt jälkeen muusta Euroopasta. Esimerkiksi Britanniassa alaraja on noin 80 000 ja Italiassa 30 000 euroa. Koska kyseessä on valtiontukisääntelyn piirissä oleva asia, alarajan nosto yli 10 000 euron ja siihen liittyvä huojennus vaativat Euroopan komission poikkeusluvan. Toivon todella, että keskusteluissa komission kanssa osataan pitää Suomen puolia.

Arvonlisäveron alaraja onkin saatava nousemaan ainakin 30 000 euroon vuodessa. Se merkitsisi 2500 euron liikevaihtoa kuukaudessa. Tällä voi jo testata yrittäjyysidean toimivuutta sekä kitkutella eteenpäin – mikäli on äärimmäisen säästäväinen. Huojennusväli voisi silloin siirtyä 30 000 eurosta 90 000 euroon. Tämä mahdollistaisi jo yhden ihmisen palkkaamiseen yritykseen. Yli 90 000 euron liikevaihdolla siirryttäisiin yleiseen arvonlisäverokantaan.

Ja vielä: sen sijaan, että laitetaan yrittäjä verottajan ”alamaisena” anomaan alv-huojennusta, laitetaankin verottaja ”juoksemaan”. Tässä mallissa verottaja maksaisi automaattisesti kerran kalenterivuodessa mahdolliset alv-palautukset takaisin.

Osa yrittäjäkentästä ja yrittäjien edunvalvojista on vastustanut arvonlisäveron alarajan nostamista, koska ne pelkäävät muutoksen vääristävän kilpailua sitä enemmän, mitä enemmän alarajaa nostetaan. He myös pelkäävät sen tulevan valtiontaloudelle kalliiksi. Esimerkiksi Suomen yrittäjät on laskenut, että alvin alarajan nosto 50 000 euroon aiheuttaisi 300 miljoonan euron kulut menetettyinä verotuloina. Tässä laskentakaavassa tosin unohtuvat kaikki dynaamiset vaikutukset siitä, kun entistä useampi yrityksen perustamista harkitseva ja aiemmin turvallisessa työsuhteessa ollut siirtyisikin omiin leipiin. Herää myös kysymys, onko edunvalvontajärjestöjen keskeisin tehtävä suojella jo nyt markkinoilla olevia yrityksiä vai ajatella laajemmin myös aloittavien yritysten näkökulmaa.

Kaikissa yritystoiminnan aktivointiin tähtäävissä veropoliittisissa ehdotuksissa on toki myös haittapuolensa. Alvin alarajan nosto on kuitenkin niistä kiireellisimpiä. Se on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja riittävän suurena.

Suomen oltava valmiina lähialueensa sotilaallisen painopisteen muuttumiseen

16.1. julkaistu tiedote

 

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma on jättänyt 16.1. kirjallisen kysymyksen Suomen turvallisuusympäristön painopisteen muuttumisesta ja siihen valmistautumisesta.

Venäjän yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ilmoitti tammikuussa, että maa aikoo lisätä sotilaallista voimaansa erityisesti pohjoisilla alueilla. Lähikuukausien aikana Venäjä tulee myös avaamaan pohjoisilla alueillaan jopa toistakymmentä uutta sotilaslentokenttää. Suomen rajan lähellä sijaitsevan Alakurtin sotilastukikohdan uudelleenavaaminen on myös nähty osana tätä kehityslinjaa.

”Venäjän toimet eivät ole olleet monilta osin täysin avoimia, sillä maa on noudattanut Etyjin turvallisuutta käsittelevää Wienin asiakirjaa niin niukasti kuin vain mahdollista. Asiakirjan sallimat tarkastuskäynnit oli käytetty loppuun viime vuoden osalta jo maaliskuussa, eikä Venäjä toistuvista pyynnöistä huolimatta mahdollistanut ylimääräisiä tarkastuksia kriisialueilla”, Etyjin poliittisen ja turvallisuuskomitean raportoijana toimiva Kauma toteaa.

Harjoitusrajojen ylittymistä ei ole voitu virallisesti vahvistaa, minkä lisäksi Venäjä on aktiivisesti hyödyntänyt asiakirjan porsaanreikää, jossa ilmoitusraja koskee vain saman johdon alaisuudessa toimivia joukkoja. Maa on myös hyödyntänyt suhteettomasti ns. valmiusharjoituksia, joista ei tarvitse virallisesti ilmoittaa ennen niiden alkamista. Valmiusharjoitusten aikarajojen rikkomisesta Venäjä sai huomautuksia useilta mailta viime kesänä.

”Sotilaallinen painopiste on siirtymässä jälleen lähialueillemme, erityisesti Itämeren alueelle. Suomen kannalta turvattomuutta lisää Naton turvatakuiden puuttuminen, minkä vuoksi mahdollisessa konfliktitilanteessa jäisimme hyvin todennäköisesti yksin. Pohjoismaisesta sotilaallisesta yhteistyöstä ei olisi myöskään saatavilla konkreettista hyötyä ennen merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia, joiden toteutumiseen voi mennä useita vuosia”, Kauma toteaa.

 

Lisätietoja

Pia Kauma, puh. +358 50 5746764

 

Ahneet eläkeläiset?

Vasemmistopoliitikkojen viimeaikaisista kannanotoista on tullut se kuva, että hyvätuloiset eläkeläiset pakenevat laumoittain Suomesta. Kovina aikoina on helppo kerätä populistisia irtopisteitä yllyttämällä kansaa katkeruuteen parempituloisia tai ainakin oletetusti parempituloisia kohtaan. Se tuli väkisinkin mieleen etenkin demariministeri Antti Rinteen ulostulosta. Häntä on kismittänyt se, että Onnisen omistajasukuun kuuluva Maarit Tolvanen-Koivisto on joulun alla antamassaan haastattelussa kertonut muuttavansa Suomen perintöveron takia Portugaliin.

Nyt valtiovarainministeri Rinne on ilmoittanut, että veropakolaisuus Portugaliin on lopetettava ja maiden välinen verosopimus neuvoteltava uusiksi. Portugalihan on myöntänyt kymmenen vuoden verovapauden maahan tuleville eläkeläisille.

Valitettavasti tässä keskustelussa unohtuvat täysin ne veropoliittiset syyt, jotka tekevät Suomesta yhä vähemmän houkuttelevan asuinpaikan. Väitän, että demarien esiin nostama ongelma ulkomaille muuttavien eläkeläisten aiheuttamista veromenetyksistä Suomen valtiolle on lähinnä kateuspolitikointia. Se leimaa osan eläkeläisistä ahneiksi. Valtiontalouden surkeaa tilannetta ei tällaisella syyttelevällä populismilla kuitenkaan paranneta.

Katsotaan vaikka vähän lukuja. Eläketurvakeskuksen mukaan vuoden 2013 lopussa ulkomailla asui noin 62 000 eläkkeensaajaa, joista runsaat 70 prosenttia Ruotsissa. Kahdenkeskisiä verosopimuksia oli Portugalin lisäksi Ranskan ja Espanjan kanssa. Näissä maissa asui noin 3300 eläkeläistä, ja heidän keskimääräinen kokonaiseläkkeensä oli rapiat 1800 euroa kuukaudessa. Suurimmalla osalla tätä pienempi, jos muutama erittäin hyvää eläkettä saava riisutaan näistä luvuista. Jos Ranskan, Espanjan ja Portugalin suomalaiset eläkeläiset olisivat maksaneet veronsa Suomeen, olisi verokertymä ollut eräiden laskelmien mukaan 16 miljoonaa euroa.

Laskelmat hiukan vaihtelevat lähteestä riippuen, mutta Suomessa asuvalla keskimääräinen kokonaiseläke on ollut 1690 euroa kuukaudessa. Suuren suurta eroa muualle muuttaneiden ja Suomessa asuvien eläketulojen kesken ei siis ole. Monet Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin muuttaneista saavat melko keskimääräistä eläkettä. Useilla heistä ei olisi varaa muuttaa enää Suomeen, koska käteen jäävä tulo verotuksen ja korkeiden elinkustannusten jälkeen olisi täällä niin pieni. Monet joutuisivat turvautumaan sosiaalitukiin. Tuet olisi tietenkin vähennettävä äsken mainitusta 16 miljoonan euron verotulosta, jotta päästäisiin edes lähelle lukua, joka Suomelta tosiasiassa ”jää saamatta”.

Kaiken tämän jälkeen herää kysymys, millä perusteella nuo pois muuttavat eläkeläiset ovat poikkeuksellisen hyvätuloisia ja erityisen ahneita?

Pitää myös muistaa, että eläkeläiset ovat ansainneet eläkkeensä kovalla työllä ja he ovat jo maksaneet Suomeen paljon veroja. Jo Portugaliin muuttava Toivanen-Koivistokin maksoi viime vuonna veroina Suomeen noin miljoona euroa. Eikö tällä ole mitään arvoa? Ilmeisesti ei, koska eläkeläisten asemaa on jatkuvasti nakerrettu erilaisin heikennyksin. Yksi iso harmituksen aihe on vuonna 1996 käyttöönotettu taitettu indeksi, joka on koskenut vuodesta 2005 lähtien kaikkia eläkkeitä. Eläkkeitä nostetaan vuosittain tämän indeksin mukaisesti, jossa kuluttajahinnat painavat 80 prosenttia ja palkat vain 20 prosenttia. Aiemmin palkkojen osuus oli puolet. Ei ole ihme, että moni eläkeläinen tuntee olonsa petetyksi.

Seuraavaksi Rinteen ”porukat” varmaan ehdottavat, että suljetaan rajat ja otetaan passit pois niiltä eläkeläisiltä, jotka haluavat asua muualla.