Tappaako sote-uudistus pienet hoivayritykset?

Pitkään haudottu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tuli viimein eduskuntaan. Myönteistä siinä on, että kaikilla eduskuntapuolueilla on ollut yhteinen tahto lopettaa sairaiden ihmisten pompottelu hallinnon portailta toiselle ja saada palvelut kaikille tasapuolisesti.

Uudistukseen liittyy vielä monia ongelmia. Kustannusten kurissapito on yksi. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kustannusten kasvusta saadaan taitettua vain 0,5–2 prosenttia. Se on aivan liian vähän. Vaarana on, että saamme aikaan paljon melua tyhjästä ja luomme kuntien hallintoon kaaoksen vain millimetrisäästöjen takia.

Toinen merkittävä ongelma on päätöksenteko. Arvion mukaan 260 kunnan osalta kustannukset nousevat ja 44 osalta laskevat.

Espoon kustannukset nousevat mahdollisesti jopa 33 miljoonalla eurolla vuodessa. Miten yli 4 000 asukkaalla vuodessa kasvava kaupunki voi sopeuttaa näin suuren lisälaskun? Veroprosentti nousee vääjäämättä. Mikä siis kannustaisi Espoon kaltaisia kuntia mukaan uudistuksiin? Meillehän jää vain maksumiehen rooli, mutta ei käytännössä juuri mitään päätäntävaltaa.

Yritysten ja kolmannen sektorin rooli tuottajina herättää myös huolta. Eri tahoilta on vakuutettu, että niin sanottu monituottajamalli olisi mahdollinen. Silti erityisesti suuret hoivasektorin yritykset ovat julkisuudessakin kertoneet, että pienet yritykset haluavat nyt myydä niille liiketoimintansa, koska jatkossa palveluja tulee ehkä tuottamaan vain jättimäinen julkinen monopoli. Pienelle toimijalle ei enää löydy sijaa majatalossa. Ne kuolevat pois.

Kaikilla suomalaisilla on jo perustuslainkin nojalla yhtäläinen oikeus terveyspalveluihin.

Ilmassa on kuitenkin vielä monta kysymysmerkkiä. Onko esimerkiksi tällä hetkellä melko hyvin toimiva työterveyshuolto uhattuna, kun rahoituksen monikanavaisuutta puretaan? Näin isoa uudistusta ei pidä tehdä sokkona. Vaarana on, että innostuksen huumassa tärvelemme jo olemassa olevat toimivat järjestelmämme.

Onko Kokoomuksesta tullut vihervasemmiston jatke?

Yksi palkitsevimmista asioista politiikassa on suora kontakti ihmisiin. Olen ollut kymmenisen vuotta Espoon kaupunginvaltuustossa ja siitä vajaat neljä eduskunnassa. Ensimmäisen kauden kansanedustajana olen jalkautunut säännöllisesti kokoomuksen tilaisuuksiin kauppakeskuksissa ja toreilla. Aina olen ihmetellyt, miten helposti niin moni suomalainen, etenkin ikäihminen, avautuu oman elämänsä kipukohdista täysin tuntemattomalle poliitikolle. Sairauksia, leskeksi jäämistä, yksinäisyyttä, huolta toimeentulosta, aikuisten lasten työttömyyttä ynnä muuta keskustelunaihetta. Kuppi kahvia tai grillimakkara kestää juuri sen aikaa, että ehtii puhumaan oleelliset, juuri mielen päällä olevat asiat.

Viime aikoina palaute maan hallituksen ja siinä oman puolueeni politiikasta on ollut usein aika karua kuultavaa. Jokin aika sitten kohtasin teltalla erään mieshenkilön, joka lähestulkoon karjui päin naamaa omat terveisensä. Hänen mielestään emme ole saaneet mitään aikaan, ja kokoomuksesta on tullut viher-vasemmiston jatke hallituksessa. Palautteenantaja ei taida olla mielipiteensä kanssa yksin. Siitä kertoo kannatuksemme, joka on ennätyksellisen alhaalla 17 prosentin tuntumassa. Tosin ei se ole häävi muillakaan hallituspuolueilla.

Hallitusvastuun loppuvaiheessa kannatuksella on aina taipumus mennä alaspäin. Nyt on kuitenkin moni syystäkin närkästynyt. Talous on pahemmassa jamassa kuin koskaan. Hallitusta ei voi tietenkään syyttää siitä, etteivät kaikki yritykset osaa uudistua ja saa tuotteitaan kaupaksi. Mutta totuuden nimissä on todettava, että emme ole vieneet tarpeeksi eteenpäin etenkään yrittäjille tärkeitä uudistuksia emmekä purkaneet riittävästi lainsäädännön byrokratiaa tai normeja, vaikka olemme niistä jo pitkään puhuneet. Myös veroja on korotettu eikä eläkeläisten sanomaa ole kuultu.

Alkujaan kuuden ja nyt enää neljän puolueen hallituksessa toista poliittista laitaa edustavilla puolueilla voi olla sama fiilis kuin meillä kokoomuksessa, mutta tietenkin eri syistä. Esimerkiksi vasemmistoliitto esitti äskettäin uudessa vaaliohjelmassaan haluavansa lisää velkaa, korkeampia veroja sekä lisää valtion ohjailua yrityksille. Ei ainakaan tätä reseptiä kokoomukselle enää ikinä, kiitos!

Viher-vasemmistolle tiedoksi. Ainakin yksi asia on Suomen tilanteessa varmaa: veroja emme voi enää nostaa. Kokonaisveroasteemme on jo melkein 46 prosenttia ja korkeimpia Euroopassa. Kun vienti ei vielä vedä entiseen malliin, on ihmisille täällä Suomessa jäätävä riittävästi rahaa kulutukseen ja investointeihin, joilla yritykset pidetään pystyssä ja luodaan työpaikkoja. Kun palkkoja ei voi nostaa, on pidettävä huoli, että kenenkään ansiotulojen verotus ei nouse. Progressiotahan on jo kiristetty yli 90 000 euroa vuodessa ansaitsevilta työssäkäyviltä ja yli 45 000 euroa vuodessa eläkkeitä ansaitsevilta. Ensin mainituilta 2 ja jälkimmäisiltä jopa 6 prosenttia. Myös arvonlisävero on Euroopan korkeimpia, ja pääomatuloverotusta on tiukennettu. Julkisen sektorin koko on kantokykyyn nähden kasvanut liian suureksi. Esimerkiksi Saksassa julkisen sektorin työntekijöiden osuus kaikista työllisistä on reilut 10 prosenttia, Suomessa noin 23.

Nyt tarvitsemme tekoja paitsi teollisuuden työpaikkojen pitämiseksi Suomessa, myös pk-yritysten kannustamiseen. Työllistämisen ja irtisanomisen pitää olla nykyistä helpompaa. Viron veromalli, jossa vasta yrityksestä ulos otettu voitto verotetaan, on kokeilemisen arvoinen. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen muillekin kuin nuoria naisia työllistäville aloille, arvonlisäveron alarajan nosto 8500 eurosta vähintään 13 000 euroon sekä esimerkiksi alle 26-vuotiaiden nuorten työn sivukulujen alentaminen puoleen, kuten Ruotsissa, olisivat myös tällaisia toimia. Listaa pienemmistä ja vähän suuremmista muutoksista olisi helppo jatkaa.

Sille karjuvalle miehelle kokoomuksen teltalla haluan sanoa, että kokoomus ei todellakaan ole viher-vasemmiston jatke. Jos olisimme ajatelleet vain omaa kannatustamme, hallitus olisi kannattanut kaataa jo viime kesänä. Mutta ei vastuuta kanneta pelkästään omia etuja ajatellen. Ei silti. Ymmärrän hyvin, että nyt tarvitaan tekoja. Pelkät pehmoiset puheet eivät enää riitä.

Valiokunta asetti kunnat samalle viivalle

11.12.2014 julkaistu tiedote

 

Eduskunnassa oli tiistaina 9.12. ensimmäisessä käsittelyssä hallintovaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä, joka koskee kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin tehtäviä muutoksia. Mietintö sisälsi vastalauseita, joten sen hyväksyminen edellyttää vielä äänestämistä. Kokoomuksen kansanedustajat Pia Kauma, Sanna Lauslahti ja Anu Urpalainen ovat tyytyväisiä hallintovaliokunnan tekemään päätökseen, jonka syntymistä ovat tukeneet myös kuntaministeri Paula Risikko ja hallintovaliokunnan kokoomuslainen jäsen Tapani Mäkinen.

– Hallitus on aiemmin päättänyt kiinteistöveron alarajan nostosta, jonka on arvioitu lisäävän kuntien tuloja 40 miljoonalla eurolla. Hallitus esitti, että kuntien saamia valtionosuuksia leikataan vastaavalla summalla. Hallituksen esityksessä valtionosuusleikkaus kohdennettiin ainoastaan niihin kuntiin, jotka joutuvat alarajojen noston vuoksi korottamaan kiinteistöveroprosenttejaan. Tällainen muutos olisi asettanut kunnat hyvin eriarvoiseen asemaan, koska esimerkiksi viime vuonna kiinteistöveroprosenttejaan vastaavalla tavalla nostaneet kunnat eivät olisi joutuneet leikkausten kohteeksi, kansanedustajat selventävät.

Perustuslakivaliokunta antoi asiasta lausunnon, jossa puututtiin edellä kuvattuun ongelmaan. Valiokunnan mukaan ehdotettu tapa olisi asettanut kunnat valtionosuusleikkausten osalta erilaiseen asemaan riippuen siitä, tehdäänkö kiinteistöveron korotus nyt vai tehtiinkö se vuosi sitten.

– On erinomainen asia, että hallintovaliokunta huomioi tältä osin perustuslakivaliokunnan lausunnon ja päätyi ehdottamaan muutosta hallituksen esitykseen. Kuntia ei voida tällä tavoin sattumanvaraisin perustein asettaa eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi Espoon kohdalla hallituksen esityksen mukaisena toteutettu valtionosuusleikkaus olisi tarkoittanut noin 20,6 miljoonan euron leikkausta valtionosuuksiin, perustuslakivaliokunnan jäsenet Kauma ja Urpalainen toteavat.

Hallintovaliokunta ehdottaa mietinnössään, että vähennys valtionosuuksiin toteutetaan siten, että se kohdentuisi käytännössä kaikkiin kuntiin asukaskohtaisesti samansuuruisesti. Espoon osalta näin toteutettu leikkaus tarkoittaisi noin 2,3 miljoonan euron vähennystä valtionosuuksiin, eli ero alkuperäiseen esitykseen on noin 18 miljoonaa euroa Espoon hyväksi.

– Ylipäätään on vaikea hyväksyä, että valtio käytännössä ryöstää kunnilta niille kuuluvien verotuottojen lisäykset. Kiinteistöverojen tulisi säilyä kuntien rahoituslähteenä sen vakaan ja ennustettavan tuoton takia, Lauslahti päättää.

 
Lisätietoja:

Kansanedustajat

Pia Kauma p. 050 574 6764
Sanna Lauslahti p. 050 512 2380
Anu Urpalainen p. 050 512 0949

Nyt äkkiä toimeksi ne ikävätkin päätökset!

Eduskunnassa äänestettiin runsas viikko sitten tasa-arvoisesta avioliittolaista. Keskustelu kävi kuumana varsinkin ennen äänestystä. Harvoin on tullut mistään lakiesityksestä yhtä paljon palautetta: lakia puolustavia viestejä kolahti sähköpostiini päätöstä edeltävän viikon aikana 23 ja vastaan 68. Kansalaisaloite hyväksyttiin lopulta täysistunnossa äänin 105–92. Itse äänestin lain puolesta.

Sähköpostilobbaus lain kaatamiseksi jatkuu silti edelleen. Viestejä virtaa joka päivä. Vaikka asia on joillekin vaikea, toivon, että pääsisimme yhteiskunnallisessa päätöksenteossa jo muihin asioihin. Onneksi Fennovoiman ydinvoimahanke sentään jo nytkähti eteenpäin.

Taloustaantuma vain jatkuu, työttömyys lisääntyy ja yhä useampi suomalainen miettii, mistä perheelle voita leivän päälle myös jatkossa. Aika moni päättäjä tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta silti asiat vain jumittavat. Erityisesti minua ärsyttää samojen liturgioiden toistaminen. Eläkeiän mekaaninen nosto edes 70 vuoteen ei automaattisesti lisää verotuloja ja hyvinvointia. Yli 60-vuotiaat ja tänä päivänä jo yli 50-vuotiaat kun ovat niitä, jotka yt-neuvotteluiden päätteeksi saavat määräaikaisten jälkeen lähteä ensimmäisinä. Iso ongelma ovat myös mielenterveyssyistä sairauslomille ja työkyvyttömyyseläkkeille siirtyvät. Erilaisista varhaisen puuttumisen malleista huolimatta työterveyshuolto ei ole kyennyt ratkaisemaan ongelmaa työnantajien kanssa. Ruotsissa työntekijät pyritään mahdollisimman lyhyillä sairauslomilla palauttamaan nopeasti töihin. Mutta ei meillä.

Myös kunta- ja soteuudistuksen kanssa on vähän niin ja näin. Retoriikkaa leveämpien hartioiden rakentamisesta on jo kuultu riittämiin. Jos kuntien tehtäviä ei karsita, eivät mitkään rakenneuudistukset pelasta. Valmisteluprosessissa on koko ajan uusia lakeja, jotka vain lisäävät kuntien velvoitteita. Esimerkiksi sopivat äskettäin päätettävinä olleet sosiaalihuoltolaki ja viimevuotinen vanhuspalvelulaki. Jälkimmäiseen ajaa ministeri edelleen sitovia henkilöstömitoituksia. Toteutuessaan se veisi kaikki resurssit laitoshoitoon. Se taas saisi kotona asuvat ikäihmiset pulaan, koska auttavia käsiä olisi entistä vähemmän. Kaikki uudet subjektiiviset oikeudet ja mitoitukset vain lisäävät kustannuksia eivätkä kannusta luoviin ratkaisuihin.

Yksi asia Suomen tilanteessa on ainakin varmaa: työpaikkoja on pakko saada lisää, mutta veroja emme voi enää nostaa. Kokonaisveroasteemme on jo melkein 46 prosenttia ja korkeimpia Euroopassa. Ihmiset kuitenkin tarvitsevat rahaa kulutukseen. Kun palkkojakaan ei voi nostaa, on pidettävä huoli, että palkkojen ja eläkkeiden verotus ei nouse. Ansiotulojen progressiota on jo kiristetty yli 90 000 euroa vuodessa ansaitsevien solidaarisuusveron kautta. Myös arvonlisävero on Euroopan korkeimpia. Pääomatuloihin on lisätty entisen rinnalle korkeampi verotusaste, ja yli 45 000 vuodessa ansaitsevien eläkkeitä on rokotettu raippaveroksi kutsutulla lisäverolla. Eiköhän tämä jo riitä?

Eduskunnassa on ministereistä lähtien pidetty satoja puheenvuoroja etenkin nuorisotakuusta, jonka hyvänä tarkoituksena on ollut taata eritoten alle 25-vuotiaille opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka. Kuinka paljon työpaikkoja tällä on luotu? Luultavasti paljon vähemmän kuin sillä, että esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten irtisanomissuojaa olisi uskallettu heikentää. Yhä harvempi etenkin yksinyrittäjistä uskaltaa palkata ensimmäisen työntekijän. Hänhän on liemessä, jos rekrytointi ei onnistunutkaan tai kaupankäynti lopahtaa. Mutta heti kun irtisanomissuojan heikennyksestä edes mainitsee, ovat vasemmistotaustaiset kommentaattorit kimpussa kuin haukat. ”Kokoomus on oikeistolaistunut, halveksii köyhiä eikä enää halua ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa”, sanotaan.

Paikallinen sopiminen, vanhemmuuden kustannusten jakaminen muillekin kuin naisvaltaisille aloille, arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nosto nykyisestä 8500 eurosta vähintään 13 000 euroon ja Viron veromalli yrityksille ovat asioita, joita kannattaisi kokeilla. Myös laittomista lakoista pitäisi seurata kovemmat rangaistukset.

Listaa voisi jatkaa. Mutta mitä hyötyä siitä on, jos mikään niistä ei kuitenkaan etene?