Poliittisten virkanimitysten aika on ohitse

28.11.2014 julkaistu tiedote

 

Espoon teknisen toimen johtaja Olavi Louko jää eläkkeelle ensi kesänä. Virka tullaan lähipäivinä julistamaan avoimeen hakuun ja täytettäväksi 1.8.2015 alkaen. Espoon henkilöstösäännön mukaisesti kaupunginhallituksen tehtävänä on julistaa virka haettavaksi niin, että varsinaisen valintapäätöksen tekee valtuusto.

”Espoon tulee toimia suunnannäyttäjänä julkisten virkojen täyttämisessä. Pätevimmät hakijat on etsittävä avoimen haun kautta. Paikkojen jakaminen ennalta tietyille poliittisille ryhmille saattaisi karsia pois monia huippuhakijoita vain puolueen jäsenkirjan perusteella tai sen vuoksi, ettei jäsenkirjaa ole”, kokoomuksen kansanedustajat ja Espoon kaupunginvaltuuston jäsenet Pia Kauma ja Sanna Lauslahti toteavat.

”Poliittisesti valittavien johtajien ja virkaan nimitettävien johtajien välille tulisi tehdä selkeä ero. Esimerkiksi Tampereella on käytössä pormestarimalli, jossa kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat valitaan poliittisin perustein. Espoossa meillä ei tällaista mallia ole eikä sellaista ole näköpiirissäkään”, Kauma toteaa.

”Suhmurointien aika on ohitse. Valintojen tulee lisätä kansalaisten luottamusta siihen, että tärkeisiin johtotehtäviin valitaan aina parhaat hakijat. Edellytämme, että Espoon teknisen toimen johtaja samoin kuin muut toimialajohtajat aikanaan valitaan pätevyyden, ei puoluejäsenkirjan perusteella”, Lauslahti toteaa.

Lisätietoja

Pia Kauma, puh. +358 50 5746764

Sanna Lauslahti, puh. +358 50 5122 380

 

Lääketieteellisen tutkimuksen resurssit uhattuna

26.11.2014 julkaistu tiedote

 

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma on jättänyt 26.11. kirjallisen kysymyksen suomalaisen lääketieteellisen tutkimuksen rahoituspohjan turvaamisesta.

”Suomen lääketieteellinen tutkimus on ollut jo pitkään kansainvälisesti hyvin arvostettua. Terveydenhuollon yksiköiden tekemään yliopistotasoiseen tutkimukseen on kuitenkin esitetty valtion vuoden 2015 talousarviossa merkittäviä supistuksia. Määrärahat putoaisivat nykyisestä 31 miljoonasta eurosta vain 20 miljoonaan euroon. Vielä vuonna 1997 summa oli lähes 50 miljoonaa euroa, johon verrattuna tutkimuksen resurssit on siis leikattu alle puoleen”, Kauma toteaa.

Valtion tutkimusrahoituksen merkitys on ollut ratkaisevan tärkeä kliiniselle eli sairauksien syitä, hoitoa ja ehkäisyä koskevalle tutkimukselle. Kotimainen lääketieteellinen tutkimus on osaltaan taannut myös terveydenhuoltojärjestelmämme toimivuuden. Esimerkiksi syövän hoidon tuloksellisuudessa Suomi kuuluu maailman kärkimaihin. Vuonna 2012 Suomi oli ainoa maa Euroopassa, joka voitti tämän alan tutkimuksessa myös Yhdysvallat, kun tieteellisten artikkeleiden saamat siteerausmäärät suhteutettiin julkaisujen kokonaismäärään. Suomalainen tutkimus rintasyövästä ja ruuansulatuskanavan sarkoomasta palkittiin äskettäin arvostetulla kansainvälisellä Hamilton Fairley Award -tiedepalkinnolla.

”Ilman riittäviä tutkimusresursseja emme voi jatkaa uusien ja tehokkaampien hoitokeinojen kehittämistä samaan tahtiin. Uudet diagnoosimenetelmät ja hoitomuodot otetaan myös nopeammin käyttöön, jos niitä koskevaa tutkimusta tehdään kotimaisen terveydenhuoltojärjestelmän parissa. Tutkimuksen avulla myös kokemukset uusista hoitomahdollisuuksista leviävät tehokkaasti lääkärien parissa”, Kauma toteaa.

 

Lisätietoja
Pia Kauma, puh. +358 50 5746764

 

 

Kehitysyhteistyön on tuotettava konkreettisia tuloksia

7.11. julkaistu tiedote

 

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma on jättänyt 6.11. kirjallisen kysymyksen kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta ja väärinkäytösten ehkäisemisestä.

Kehitysyhteistyötä on viime vuosina kritisoitu muun muassa kohdemaiden korruption lisäämisestä. Tällä hetkellä Suomi ja muut budjettituen antajat seuraavat tansanialaisviranomaisten tutkintaa väärinkäytösepäilyistä, jotka liittyvät voimalaitos- ja sähkönmyyntisopimuksiin. Epäilyjen julkistamisen aikaan Suomi oli ehtinyt jo maksaa Tansanialle vuosittaista suoraa budjettitukea 11 miljoonaa euroa.

Viime vuonna Suomi ilmoitti perivänsä maalta takaisin 80 000 euroa paikallishallinnon uudistamiseen tarkoitettuja varoja, joita oli käytetty väärin muun muassa perusteetta maksettuihin tai liian suurin päivärahoihin sekä ylihintaan ostettuihin autoihin. Ulkoministeriön mukaan kaikki väärinkäytökset eivät edes tule nykyisellä valvonnalla ilmi. Varsinkin ruohonjuuritason valvonnassa on edelleen paljon kehitettävää.

”Julkisuuteen nousseet tapaukset herättävät vakavia kysymyksiä kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta varsinkin ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymysten suhteen. Vierailin itse äskettäin Sambiassa, jossa naisparlamentaarikot nostivat esille erityisesti maassa edelleen yleiset lapsiavioliitot sekä tyttöjen koulutuksen tiellä olevat esteet. Edistys näiden asioiden suhteen on ollut hyvin vähäistä, vaikka Sambia on ollut pitkään kehitysavun kohteena. Se on myös yksi Suomen pitkäaikaisista kehitysyhteistyön kumppanimaista”, Kauma toteaa.

Paljon julkisuutta Dead Aid -teoksellaan vuonna 2009 saanut sambialaisekonomisti Dambisa Moyo on todennut suurten avustusvirtojen pääasiassa rapauttavan vastaanottajamaiden poliittisia järjestelmiä ja johtavan pysyviin riippuvuussuhteisiin.

”Yhdysvaltain hallituksen vuonna 2004 käynnistämä MCC-apujärjestelmä on havaittu William & Mary -yliopiston viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa onnistuneeksi esimerkiksi siitä, miten ehdollinen kehitysapu voi edistää uudistuksia kehitysmaissa perinteistä apua tehokkaammin. Ehdollisen rahoituksen perustana on avunantajien ja vastaanottajan yhdessä sopimien, mitattavien tavoitteiden saavuttaminen. Näihin periaatteisiin pohjautuvalla kehitysavulla on saatu merkittäviä tuloksia varsinkin korruption kitkemisessä sekä hallinnon ja yrityselämän kehittämisessä, mistä myös Suomella olisi syytä ottaa mallia omien apukäytäntöjensä uudistamisessa”, Kauma toteaa.

 
Lisätietoja
Pia Kauma, puh. +358 50 5746764

Mikä olisi riittävä rangaistus rattijuopolle?

Kymmenvuotias tyttö kuoli rattijuopon aiheuttamassa kolarissa Imatralla vain muutama päivä sitten. Autoa ajanut 49-vuotias mies oli yli kahden promillen humalassa, kun hän törmäsi henkilöautollaan kadulle pysäköityyn autoon. Etupenkillä istunut lapsi kuoli vammoihinsa.

Tällaisia juttuja lukiessa tulen paitsi surulliseksi, myös vihaiseksi ja turhautuneeksi. Vihaiseksi siksi, etten voi käsittää ratin taakse nousevan känniläisen itsekkyyden ja välinpitämättömyyden määrää. Sitä joka hänet saa kuvittelemaan, että promillerajat ja kiellot eivät koske häntä. Turhautuneeksi siksi, että me lainsäätäjät emme tunnu saavan aikaiseksi mitään sen eteen, että nämä ääliöt saataisiin kuriin ja riittävän rangaistuksen piiriin.

Kyse ei ole ihan pikkujutusta. Viime vuosina on rattijuopumustapauksissa kuollut vuosittain noin 60 henkilöä ja loukkaantunut lähes 700. Vaikka määrä on vähentynyt, on jokainen tapaus silti liikaa.

Yksi iso ongelma on se, että tuomiot ovat liian lepsuja. Rangaistus on tavallisesti sakko tai enintään 6 kuukautta vankeutta, törkeissä tapauksissa 60 päiväsakkoa tai enintään 2 vuotta vankeutta. Silloin kun joku ulkopuolinen kuolee, tuomio on yleensä 5 kuukaudesta 4 vuoteen ehdotonta vankeutta. Jopa 9 vuoden vankeustuomio olisi nykyisinkin mahdollinen, mutta tuomarit harvoin antavat sitä. Luultavasti osasyy on se, että rangaistukset pitää suhteuttaa aiemmin annettuihin vastaaviin tuomioihin.

Kansalaisaloitetta rattijuoppojen rangaistusten koventamisesta käsiteltiin eduskunnan täysistunnossa kesäkuussa. Aloitteen tekijöillä oli sydäntä särkevän omakohtaista kokemusta Lapinlahdella vuonna 2012 tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa kuoli 11-vuotias koulutyttö. Myös hänen siskonsa loukkaantui. Pyörällä liikkuneiden tyttöjen päälle ajanut rattijuoppo sai käräjäoikeudelta 2 vuotta ja 7 kuukautta vankeutta. Hovioikeus kuitenkin alensi tuomiota viidellä kuukaudella, koska ajettu matka oli lyhyt. Voi vain kuvitella, miltä lapsen vanhemmista silloin tuntui. Se että oma lapsi kuolee yllättäen auto-onnettomuudessa, on jo yksistään tarpeeksi hirvittävä asia. Mutta se, että yhteiskuntamme ikään kuin lähettää viestin, että ajetun matkan lyhyys jotenkin pienentäisi rattijuopon syyllisyyttä, on kertakaikkisen vaikea asia ymmärtää.

Koska oikeusministerillä on suuri valta siihen, miten rangaistusasteikkoa kehitetään, olen kuunnellut tarkalla korvalla nykyisen oikeusministerimme Anna-Maja Henrikssonin puheenvuoroja. Erityisesti hänen perustelujaan sille, ettei tuomioita tarvitsisi koventaa. Samassa täysistunnossa, jossa kansalaisaloitetta käsiteltiin, hän nimittäin totesi, että ”rattijuopumusten osalta ei ole olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että rangaistusten kiristäminen vaikuttaisi rattijuopumusten määrään. Esimerkiksi törkeän rattijuopumuksen promillerajan laskeminen vuonna 1994 ei vähentänyt rattijuoppoja liikennevirrassa. Rangaistuksia tehokkaammin rattijuopumuksiin voidaan vaikuttaa muilla toimenpiteillä.”

Olen samaa mieltä siinä, että rattijuopumuksiin voidaan vaikuttaa tehokkaasti muilla keinoilla, kuten alkolukolla, avainten poisottamisella, aikaisella hoitoonohjauksella ja valvonnan tehostamisella. On silti yksi asia, joka oikeusministeriltä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Se että vaikka rangaistusten tehtävä on vähentää rikoksia, niiden vähintään yhtä tärkeä tehtävä on vahvistaa ihmisten tunnetta siitä, että oikeus toteutuu ja rikolliset saavat riittävän rangaistuksen. Tällä on suuri merkitys paitsi rikoksen uhreille ja heidän läheisilleen, myös meille muille, jotta voimme pitää tätä yhteiskuntaa oikeudenmukaisena.

Joskus tuntuu siltä, että Suomessa ihmisen henki ja ruumiillinen koskemattomuus ovat vähäpätöisempi asia kuin omaisuus ja materia. Esimerkiksi törkeästä varkaudestahan saa enimmillään 4 vuoden vankeusrangaistuksen. Se on kaksi kertaa ankarampi tuomio kuin törkeästä rattijuopumuksesta. Muista rikoksista puhumattakaan.

Vaikka kansalaisaloite rattijuopumustuomioiden tiukentamiseksi on minusta perusteltu, yhteen asiaan en sen osalta yhdy. Siihen että kuoleman aiheuttanut rattijuoppo tuomittaisiin aina tahallisesta henkirikoksesta. En jaksa uskoa, että kovinkaan moni liian monta paukkua nappaillut rattijuoppo lähtee tien päälle tarkoituksenaan nimenomaisesti tappaa ulkopuolisia.

No miten lakia sitten kannattaisi muuttaa? Kollegani ja aiemmin rikospoliisina toiminut Kari Tolvanen on esittänyt, että törkeän rattijuopumuksen rajaa alennettaisiin 1,2 promillesta tasan yhteen, koska ”ne, jotka ajavat noin promillen humalassa, ovat vaarallisimpia liikenteessä ja surmaavat täysin sivullisia”. Myös törkeän tekomuodon minimirangaistusta pitäisi hänen mielestään nostaa nykyisestä 60 päiväsakosta kuuteen kuukauteen vankeutta. Olen Tolvasen kanssa samoilla linjoilla. Minustakin nämä vastaisivat paremmin yleistä oikeustajua. Mutta – kuten sanottua – rangaistusten koventaminen ei yksinään vielä kesää tee. Kun ihminen on jo käynyt kuussakin, niin tuskin se insinööreille mikään aivan ylivoimainen tehtävä olisi saada kohtuuhinnalla juuri se hyväksi havaittu alkolukko käyttöön tarvittaessa vaikka kaikkiin autoihin.

Rattijuoppojen rangaistusten koventaminen on ollut eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyssä pari viikkoa sitten. Viimeistään kevätkaudella näemme, miten sen kanssa edetään.

Kun maailma muuttuu, on meidänkin muututtava

Länsiväylässä 29.10.14 julkaistu kirjoitus

 

Suomen talous sakkaa tällä hetkellä aika pahasti. Espoossakin leveät vuodet ovat toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Kun Nokialle ja ICT-sektorille on käynyt niin kuin on käynyt, eivät verotulot enää kasva entiseen malliin. Tässä tilanteessa on varmistettava, että hommat hoidetaan tehokkaasti eikä verorahoja tuhlata.

Kun kaupungilla on melkein 14 000 työntekijää, on selvää että jossain on aina jotakin, joka vaatii parantamista. Etenkin jatkuvaa närää herättävät asiat on saatava kuntoon. Hyvä esimerkki tästä ovat terveyskeskusten jonot, jotka olivat pitkään ongelma.

Itsekin istuin vielä muutama vuosi sitten sosiaali- ja terveyskeskuslautakunnassa. Olin turhautunut, koska mikään hyvä päätöksemme ei jalkautunut terveyskeskuksiin eivätkä jonot lyhentyneet. Isoista ja radikaalimmista päätöksistä taas ei löytynyt yhteisymmärrystä. Johtoa ei saanut vaihtaa eikä terveysasemia ulkoistaa. Joku oli aina vastaan.

Onneksi vuoden 2013 puolella alkoi viimeinkin tapahtua. Saimme pääasiassa kokoomuksen aloitteesta aikaan sen, että uuden terveyspalveluiden johtajan Eetu Salusen johdolla lähdettiin viemään läpi kauan kaivattuja uudistuksia. Samarian terveysasemalta Keski-Espoosta osa asukkaista ohjeistettiin hakemaan palvelua Espoontorin ulkoistetulta terveysasemalta, ja toinen ulkoistettu terveysasema aloitti toimintansa Puolarmetsässä tällä viikolla. Lääkäriin pääsee melkein kaikkialla jo lähes parissa viikossa. Iso kiitos henkilöstölle, joka lähti mukaan uudistuksiin.

Tällä hetkellä isoin kysymys on tilaaja-tuottajamallin päällekkäisyydet. Esimerkiksi tietyöt kestävät aivan liian pitkään. Samoja asioita tehdään monessa paikassa eikä kokonaisuutta johdeta tehokkaasti. Siksi on päätettävä, mitä kaupungin kannattaa tehdä itse ja mitä ostaa muilta. Näin säästyy rahaa opetukseen, koulukorjauksiin, omaishoitoon ja vanhusten kotihoitoon.

Moni espoolainen joutuu nyt miettimään toimeentulonsa uusiksi. Olisi epäreilua sekä heitä että muita espoolaisia kohtaan vain odottaa, että asiat hoituvat, kunhan vain korotamme veroja. Kun maailma ympärillä muuttuu, myös meidän on muututtava. Minusta me olemme sen velkaa asukkaille.