Suuret maailman kielet opetusohjelmaan pakkoruotsin tilalle

Vaalikoneiden perusteella voisi kuvitella, että vapaaehtoista ruotsin kieltä edistävällä kansalaisaloitteella on suuri kannatus kansanedustajien keskuudessa. Silti ei ole kovin todennäköistä, että asia etenee. Aloite kaatunee eduskunnassa ryhmäkurin vaatimuksiin ja lain käsittelynkin osalta mahdollisesti jo perustuslakivaliokunnassa, joka käyttää nykyään merkittävää poliittista valtaa.

Julkisessa keskustelussa pakkoruotsin kannattajat on leimattu nurkkakuntaisiksi populisteiksi. Sen tukijat taas pitävät itseään kaksikielistä kulttuuriperintöä laajasti ymmärtävinä persoonina. Ruotsinkieliset puolustavat ymmärrettävästi omia etujaan, ja osa poliitikoista pelkää ottaa kantaa, koska väärällä mielipiteellä voi menettää vihastuneiden suomenruotsalaisten äänet.

Kannatan tietyin edellytyksin vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun siirtymistä. Ennen kansanedustajuutta olin pitkään muun muassa kansainvälisen kaupan tehtävissä, ja vain ani harvoin oli ruotsin kielelle käyttöä. Täysin marginaalisen pikku kielen sijaan lapsille pitäisikin opettaa suuren maailman kieliä, kuten kiinaa ja espanjaa. Lapsuuteni taas elin Itä-Suomessa, jossa ei ruotsin kieltä koulun seinien ulkopuolella juuri kuultu. Venäjän kieltä kyllä.

Ruotsista ei valitettavasti ole yhteiseksi kieleksi edes muiden pohjoismaalaisten kanssa, lukuun ottamatta ruotsalaisia. Norjalaisia ja tanskalaisia on jopa suomenruotsalaisen vaikea ymmärtää, islantilaisista puhumattakaan. Ihmettelen, miksi suomalaisten pitäisi asettaa itsensä altavastaajan asemaan puhumalla neuvotteluissa kieltä, jota emme osaa riittävän hyvin, mutta muut osaavat.

Olen ruotsin kielen ystävä. Kaksi neljästä lapsestani on käynyt ruotsinkielisen kielikylpykoulun jo päiväkodista lähtien. Kanadasta Suomeen tuotu malli on osoittanut, että lapset ovat hyvin vastaanottavaisia kielille jo hyvin pieninä. Olisikin järkevää opettaa ruotsin perustaidot mahdollisimman monelle jo nykyistä nuorempina, mutta hyvin nopeasti tämän jälkeen pitäisi opiskelun olla vapaaehtoista. Ruotsin opiskelijoita olisi ehkä vähemmän, mutta ne, jotka opiskelevat sitä motivoituneena jo nuoresta lähtien, osaisivat sitä paremmin. Kunnolla ruotsia puhuvat voisivat antaa näin nykyistä laadukkaampaa hoitoa esimerkiksi ruotsinkielisille vanhuksille, joilla jo perustuslain mukaan on oikeus saada palveluita omalla äidinkielellään.

Kieli on ikkuna siihen kulttuuriin, jossa sitä puhutaan. Niin myös ruotsin kieli. Se on rikkaus, jota tulee vaalia, mutta ei pakolla.

Kokoomuksen Pia Kauma ja Harri Jaskari: Jo muutamat rakenteelliset uudistukset tekisivät Suomesta uudistumishaluisen

TIEDOTE 22.8.2013

Suomi elää vahvassa murrosvaiheessa. Perinteiset vahvat yritykset siirtävät tuotantoa lähemmäksi suuria markkinoita, ja kotimaassa uusia yksityisen sektorin työpaikkoja ei synny samaa tahtia. Suomen bruttokansantuotteesta syntyy nyt jo 56 prosenttia julkisella sektorilla. Koko yhteiskunnan rakenteellista painopistettä on muutettava.

-Tuotantorakenteen ja koko yhteiskunnan muutos on nyt välttämätön toteuttaa. Jo budjettiriihessä meidän pitää tehdä aktiivisia toimenpiteitä, jotta pystymme luomaan uutta kasvua ja siirtämään yhteiskunnan painopistettä yksityiselle sektorille, toteavat Kauma ja Jaskari.

Ensimmäinen askel on houkutella ihmisiä toteuttamaan oma yritysideansa. Nyt suomalaisessa yhteiskunnassa yrittäjäksi ryhtyminen merkitsee samantien ajautumista kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Sosiaaliturva ja yrittäjätulo on tulevaisuudessa mahdollista yhdistää, toteaa Jaskari.

-Toiseksi tarvitsemme pienille kasvaville yrityksille suunnatun paketin, jotta mahdollisesti menestyksellisen liiketoiminnan kasvattaminen ei tyssää liian raskaisiin kustannuksiin tai byrokratiaan heti yrityksen perustamisen jälkeen, Kauma sanoo.

Yritysten suurimpia alkuvaiheen kasvua rajoittavia tekijöitä ovat liiketoiminnan vakiinnuttaminen, ensimmäisen työntekijän palkkaaminen ja rahoituksen saanti.

-Alkuvaiheen ongelmat vähenisivät huomattavasti jos arvonlisäveron alarajaa nostettaisiin, ensimmäisen työntekijän palkkaamista tuettaisiin ja valtio ja yksityiset kansalaiset kasvattaisivat rooliaan PK-yritysten rahoittajina, Kauma ja Jaskari sanovat

Työllisyyden ja liiketoiminnan kestävyyden kannalta erinomainen tapa lisätä yritysten määrää ja kannustaa liiketoiminnan aloittamiseen olisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostaminen nykyisestä 8 500 eurosta 50 000 euroon.

-Alarajan nosto olisi kädenojennus pienyritysten suuntaan ja auttaisi tulevaisuuden potentiaalisia työnantajia alkuvaiheen kasvussa. Alarajan nosto juuri 50 000 euroon kannustaisi kasvattamaan yrityksen jo alkuvaiheessa sen suuruiseksi, että yrittäjä saa hyvän käsityksen liikeidean kestävyydestä ja kannattavuudesta, Kauma sanoo.

Ensimmäisen työntekijän palkkaamista voitaisiin helpottaa yksinkertaisesti myöntämällä helpotus työnantajan sosiaalivakuutusmaksuista.

-Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on aina suuri askel yksinyrittäjälle. Usein riski on niin suuri, että työntekijää ei uskalleta ottaa, vaikka yrityksellä menisi hyvin. Vakuutusmaksujen alentaminen ensimmäisen työntekijän osalta tulee valtiolle halvaksi pitkällä aikavälillä, se antaa hyvän mahdollisuuden kasvuun, Jaskari sanoo.

Yritysten rahoituksen tulee olla markkinaehtoista, mutta valtio voisi pienentää olla mukana pienentämässä lainamarginaaleja takaamalla markkinoilta saatuja lainoja.

-Yritysten rahoitus on jumissa, ja valtion yritystukijärjestelmää tulisi rukata siihen suuntaan, että suorien tukien sijasta tuetaan yksityisiltä markkinoilta saatuja lainoja takauksin. Tällöin virkamiesten tehtäviin ei kuuluisi yritysten tulevaisuuden menestymisen arviointi, vaan sen tekisivät sijoittajat, ja valtio jäisi markkinoilla tapahtuvan rahoitustoiminnan edistäjän rooliin, Kauma jatkaa.

– Tämän lisäksi yritysten rahoitusasemaa ja kasvukykyä parantaisivat oman pääoman ehtoisen rahoituksen lisääntyminen yrityksissä. USA:ssa hyvän liikeidean kanssarahoittajiksi pyydetään ensin ystäviä ja sukulaisia, Suomessa mennään pankkiin ja turvaudutaan lainarahoitukseen. Ihmisiä voisi houkutella Suomen uuden kasvun moottoreiksi toteuttamalla esimerkiksi pienimpien osinkojen verovapaus, toteaa Jaskari.

– Muutamilla suhteellisen yksinkertaisilla muutoksilla Suomen yrittäjäaktiivisuutta on mahdollista kasvattaa huomattavasti, Kauma ja Jaskari toteavat.