Laitetaan samalla myös ne häirikkövanhemmat kuriin!

Ei ollut kaikki paremmin silloin 70-luvulla, kun itse kävin koulua joensuulaisella ala-asteella, mutta yksi asia kuitenkin oli. Jos häiriköi tunnilla, joutui luokasta ulos tai jälki-istuntoon. Huonosti käyttäytymisestä seurasi aina rangaistus. Pääsääntöisesti opettajaa toteltiin eikä kenellekään tullut mieleen ainakaan haistatella tai huoritella opettajaa.

Nyt, melkein 40 vuotta myöhemmin, näyttävät asiat olevan toisin. Helsingissä Alppilan koulussa oppilasta työntänyt opettaja erotettiin, kun hän joidenkin mielestä turhan kovakouraisesti työnsi häiriötä aiheuttavan oppilaan pois koulun ruokalasta. Yksittäisen tapauksen kaikkia puolia on tietenkin mahdoton tietää, saati sitä, mitä kaikkea julkisuudelta piilossa olevia asioita tähän voi liittyä. Silti on helppo yhtyä niihin kymmeniin tuhansiin ihmisiin, jotka ovat jo allekirjoittaneet adressin protestiksi rehtorille, joka erotti kyseisen miesopettajan tehtävästään.

Vaikuttaa onneksi siltä, että yhteiskunnassamme on laaja yhteinen käsitys siitä, että opettaja tai rehtori saa poistaa luokasta tai koulusta vaaraa tai häiriötä aiheuttavan oppilaan. Näin sanoo myös perusopetuslaki, tarkemmin sanottuna sen 36 pykälä, jossa sanotaan, että ”jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.”

Opettajan tulee tietenkin ensin kokeilla muita keinoja ja vasta aivan viimeisenä keinona turvautua voimakeinoihin, mutta jostain syystä tätäkään ei uskalleta tehdä. Miksi? Yksi syy on noiden haistattelevien herranterttujen vanhemmat. Kotikaupungissani Espoossa olen kuullut tapauksista, joissa opettaja on saanut kimppuunsa vanhemmat ja heidän asianajajansa, kun opettaja on sanan säilää käyttäen ojentanut törkeästi käyttäytyvää oppilasta vanhempien mielestä liian tiukasti. Ei ole siis edes käytetty mitään fyysisiä voimakeinoja. Nämä tapaukset ovat sukua tilanteille, joissa poliisi on kuskannut vahvasti päihtyneen tai huumeiden käytöstä kiinni jääneen alaikäisen nuoren kotiin, ja palkaksi poliisit ovat saaneet haukkumiset nyrkkiä puivilta vanhemmilta tyyliin ”v***n kytät, jättäkää mun lapsi rauhaan!”

Jos käyttäytymismalli on tämä, niin onko ihme, jos lapset käyttäytyvät huonosti?

Testaan aina silloin tällöin nuorten elämään ja kouluasioihin liittyviä asioita omassa kotiparlamentissani, jonka jäsenistä kaksi käy ala-astetta ja kaksi lukiota. Nuoret ovat kouluhäiriköintiasiasta sitä mieltä, että muita häiritsevät oppilaat pitää saada kuriin. Ei ole oikein, että harmin aiheuttaja saa nyt jatkaa muiden piinaamista ja opettaja joutui eroamaan. Tämä siis todeten vielä kertaalleen, että ulkopuolisena emme voi tietää, mitä kaikkia yksityiskohtia tähänkin tapaukseen liittyy.

Toinen vähän samantyyppinen tapaus sattui viime vuonna, kun Sastamalan koulun rehtori sai apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen siitä, että rehtori oli antanut kirjoitustehtävän rangaistukseksi koulumatkalla tapahtuneesta tupakoinnista. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että rangaistus ei perustu lakiin, eivätkä koulumatkat kuulu koulun vastuulle.

Tuntuu aivan uskomattomalta, että esimerkiksi koulumatkalla tapahtuvasta kiusaamisesta ei seuraa pahantekijälle mitään.

Eduskunnan käsittelyyn on onneksi tämän kevään aikana tulossa parikin eri lakiesitystä, jolla parannetaan koulun työrauhaa sekä oppilas- ja opiskelijahuoltoa. Niissä selkeytetään samalla koulun ja opettajan keinoja puuttua työrauhaongelmiin. Sopii toivoa, että myös koulumatkakiusaamisiin puuttumiseen annetaan kouluille valtuudet.

Ja jos vielä viimeisen toiveen tähän voisi laittaa, niin voisi siellä laissa korostaa myös vanhempien kasvatusvastuuta. Minimi kai olisi, että vanhemmat käyttäytyisivät kuin aikuisten kuuluu eivätkä kuten pahaiset teinit. Ja jos eivät itse kerran osaa kasvattaa, niin antaisivat sitten opettajalle mahdollisuuden hoitaa koulun osuus kasvatustehtävästä kunniakkaasti.

Jos miehet voisivat synnyttää, ei tätäkään ongelmaa olisi

Nuoria naisia on jo puolet yliopistojen opiskelijoista, ja subjektiivinen päivähoito-oikeus on mahdollistanut pienten lasten äitien työssäkäynnin jouhevasti jo 1990-luvulta lähtien. Monilla mittareilla mitattuna Suomi onkin tasa-arvoinen maa, mutta yhtä asiaa meillä ei vain millään saada kuntoon. Miksi vauvan syntymisestä aiheutuvat vanhemmuuden kustannukset ovat edelleen vain äitien työnantajien vastuulla? Suurin osa vauvoistahan syntyy perheisiin eikä pelkästään äideille. Pitääkö tässä odottaa siihen saakka, että miehet ryhtyvät synnyttämään vai saataisiinko asia ehkä mahdollisesti jo sitä ennen paremmalle tolalle?

Raskaudesta ja lasten synnyttämisestä aiheutuvat kustannukset jakautuvat yhteiskunnassamme erittäin epätasaisesti etenkin naisvaltaisille aloille. Yhden vauvan aiheuttamat kustannukset työnantajalle ovat laskennallisesti noin 12 000 euroa, jos nainen ansaitsee raskaaksi tullessaan 2800 euroa kuukaudessa. Kustannukset ovat tietenkin suuremmat tai pienemmät sen mukaan, minkä suuruinen on raskaaksi tulevan naisen palkka. Kustannuksia aiheutuu muun muassa äitiysloma-ajan palkoista ja lasten sairasteluista. Vauvoista äitien työnantajille aiheutuu joka vuosi noin 700 miljoonan euron kustannukset, joista Kela korvaa vain osan.

Miksi naisvaltaisten alojen yrittäjien ja työntekijöiden pitäisi kärsiä lasten syntymisestä enemmän kuin miesvaltaisten? Syitä on vaikea keksiä. Onko kyse siitä, että naistyönantajat vain eivät ole uskaltaneet vaatia muutoksia? Vai ovatko muutokset kariutuneet siihen, että meillä on edelleen vain miehiä päättämässä näistä asioista sekä politiikassa että työmarkkinapöydissä? Suppea pikagallup eduskunnan pitkäaikaisten kansanedustajien keskuudessa paljasti, että suurin vastustus löytyy miesvaltaisten teollisuuden alojen työnantajapuolelta. Sen kanssa kustannuksia on yritetty joskus jakaa, mutta laihoin tuloksin.

Etelärannassakin pitäisi herätä tähän päivään ja huomata, että kansantalouden kasvua ei yksin miestyövoimalla hoideta. Kasvua saadaan aikaan vain, jos myös naiset, jopa synnytysikäiset naiset, ovat töissä. Teollisuuden työpaikoista on jo yli sata tuhatta siirtynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomesta pois. Juuri nyt, kun vienti sakkaa, on talouden kasvu vielä tavallistakin enemmän kotimaisen kysynnän ja palvelukysynnän varassa. Esimerkiksi hoivapalveluiden tarve vain kasvaa tulevaisuudessa, kun väestö ikääntyy, ja ketkäs muut kuin juuri naiset työskentelevät näillä aloilla? Eikä kyse ole pelkästään hoiva-alasta, vaan monesta myös monesta muusta. Oletko viime aikoina esimerkiksi kuullut kampaajayrittäjästä, joka olisi palkannut nuoren naisen töihin? Minä en, koska alalla toimitaan nykyään vuokraamalla tuoleja muille kampaajille. Nuori nainen on riski työnantajalle, koska sehän voi ryhtyä perustamaan perhettä. On aikamoinen riesa pienyrittäjälle ryhtyä etsimään sijaista, joka sekin saattaa aika pian aloittamisen jälkeen tulla raskaaksi.

Jos miesvaltaiset alat eivät kerran huoli kustannuksia jaettavakseen, voitaisiin meilläkin aivan hyvin siirtyä samanlaiseen malliin kuin länsinaapurissa, jossa kustannukset ovat olleet tasaisesti kaikkien veronmaksajien vastuulla jo vuosikausia. Miksi? Siksi, että on tajuttu, että vauvojen syntyminen on kansantaloudelle eduksi. Jonkun pitää maksaa tulevat eläkkeet sekä vaihtaa vaipat vanhusten hoitokodeissa myös niille miespuolisille vanhuksille tai yksineläjille, jotka ehkä toteavat, että tämän laskun maksu ei kuulu heille.

Ruotsissa vanhempainvakuutus rahoitetaan sosiaalimaksuin. Vanhempainvakuutuksen osuus on viimeisten vuosien aikana ollut keskimäärin 2,2 prosenttiyksikköä sairausvakuutusmaksusta, jota maksavat kaikki tuloveroa maksavat eli niin työntekijät kuin työnantajatkin. Tästä vakuutuksesta korvataan raskaudesta aiheutuneet kustannukset. Ehdotan, että Suomessakin tulisi vakavasti harkita työtuloihin sidottua vakuutusmallia.

Lopuksi vielä yksi tärkeä näkökulma: kun yrittäjän on otettava huomioon mahdollisuus, että naispuolinen työntekijä tulee raskaaksi, hän tietysti maksaa palkkaa tämän mahdollisuuden mukaan eli oletettavasti vähemmän kuin jos riskiä ei olisi. Tämä on osaltaan vaikuttanut naisvaltaisten alojen matalaan palkkaan, naisten uraesteisiin ja pätkätöiden lisääntymiseen. Kärsijänä ei ole siis vain ne naiset, jotka tulevat raskaaksi, vaan kaikki työmarkkinoille hakeutuvat naiset, koska työnantajat hinnoittelevat riskin kaikille naisille. Kustannusten vaikutukset ovat suuremmat ja jakautuvat paljon laajemmalle kuin äkkiseltään voisi kuvitella.

Väitän, että jos miehet synnyttäisivät vauvoja, niin vanhemmuuden kustannusten jako oikeudenmukaisesti olisi hoidettu jo aikapäiviä sitten.